Nilsiän ja Juankosken rajalla kohoaa vaara, jonka laki on yli 170 metriä yli ympäristöään. Malliltaan se muistuttaa halkaistua kananmunaa. Ihan pieni se ei ole. Äkkiseltään laskettuna se pitää sisällään 30 miljoonaa kuutiometriä kiveä. Melkoinen jättiläinen! Pisa on ollut 1800-luvulta lähtien maineikas näköalapaikka. Tieto henkeäsalpaavista maisemista levisi kaikelle kansalle valokuvaaja-kirjailija I.K.Inhan kuvien myötä. Herra kävi Pisalla […]
Isojärven kansallispuisto Kuhmoisissa lienee tuttu paikka jo monelle. Mutta onko kukaan pohtinut, minne tuon järven vesi matkaa? Tai mistä järvi purkaa vetensä kohti merta? Isojärvihän, joka sijaitsee Kymijoen ja Kokemäenjoen vedenjakajalla, laskee vetensä Arvajan reittiä pitkin Päijänteeseen ja sieltä Kymijoen kautta Suomenlahteen. Ensimmäinen etappi vedellä kohti merta Arvajan reitillä on Kivikoski Isojärven kaakkoiskulmassa. Joulukuinen retkemme suuntautui tuolle koskelle jälleen […]
Suomessa on 27 kansallismaisemaksi tituleerattua, poikkeuksellisen vaikuttavana pidettyä maisemaa. Väisälänmäen kylä Lapinlahdella on yksi näistä huippukohteista, joissa voi kuljeskella suorastaan kansallisromanttisissa tunnelmissa. Pohjois-Savon ylpeys Väisälänmäki sijaitsee nimensä mukaisesti mäellä, joten saapuessamme kylälle olivat odotukset maiseman suhteen korkealla. Lapinlahden kirkolta on Väisälänmäelle matkaa noin 12 kilometriä kaunista Saaristotietä pitkin, Kuopiosta puolestaan reilut 70 km. Väisälänmäen juurelta […]
Luontopolun alussa Aulangon ulkoilumaja, uimaranta ja kaunis kota. Selkään liimautuvassa repussa tarpeeksi vettä, sillä helleaalto ylsi tännekin. 1930 perustettu Aulangon luonnonsuojelualue on jokaiselle hämeenlinnalaiselle tuttu paikka ja ylpeyden aihe – eikä ihme, sillä suomalaisen kansallismaiseman tiedetään ihastuttaneen ihmisiä ja inspiroineen etenkin taiteilijoita jo yli sadan vuoden ajan. Ulkolumajalta lähtevä Aulangonjärven reitti kaartaa oikealle. Saniaisten ja puna-apiloiden kirpeän makea […]
Elokuun alussa sain vinkin, että Lohjan Virkkalasta löytyisi hyvinkin näkemisen arvoinen paikka, Kukkumäki. Komean näköalan lisäksi sieltä kerrottiin löytyvän myös luolan, jossa on lepakoita. Kovin kauaa ei tuo tieto ehtinyt mielessä poltella, kun uteliaisuus pakotti ottamaan selvää paikasta. Lähdin liikkeelle lauantai-iltana, niitä aikoja kun aurinko alkoi jo lähestyä horisonttia. Loppukesä oli ollut helteinen, eivätkä yötkään […]
Näkötornin kyltti on nimittäin sellainen merkki, joka aiheuttaa miehessä väristyksiä. Sellaisen ohi kävi matkamme, kun saavuimme Kolille. Eikä tuo jäänyt ainoaksi kerraksi, vaan seudulla liikkuessamme pisti tuo kyltti kerta toisensa jälkeen kutsuvana silmään. Päivällä ratsastaessamme ja kulkiessamme vaarojen alla saattoi silloin tällöin maisemasta tunnistaa puiden yläpuolelle nousevan näkötornin. Viimein otimme sen asiaksemme. Ilta alkoi jo […]
Rymättylän Aaslaluodon saarella on alunperin vuonna 1938 rakennettu ilmavalvontatorni, jonka tarkoituksena oli havaita Turkua pommittamaan lentäviä neuvostoliittolaislentokoneita. Rakennelma hajoitettiin 1950-luvulla. Kymmenen vuotta sitten mäen päälle rakennettiin vapaaehtoisvoimin uusi torni. Tarvikkeet tuotiin paikalle helikopterilla. Saariston Pienen rengastien varrella oleva Karhuvuori ei ole huonojalkaisille- tai kuntoisille tarkoitettu. Helikopteria ei nyt tarvittu, mutta viime kesänä vuorella ensimmäisen kerran […]
Joskus paikat pääsevät yllättämään, vaikka suunnilleen tietäisi, mitä odottaa. Näin kävi kuluneella viikolla tehdessämme Kolin reissulla välipysähdyksen vast’ikään lain siunaamassa Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Reissun alku ei sujunut lainkaan suunnitellusti. Retkimobiili kun ilmoitti reissua edeltävänä perjantaina, ettei osallistuisi sille. Piti siis keksiä korvaava suunnitelma. Onneksi nyt aktiivisesti markkinoitavan Dacian maahantuoja ojensi auttavan kätensä ja tarjosi kulkupelin reissullemme. […]
Matkasin Konnekosken yli kunnes tunnistin Hanhitaipaleen jälkeisen tienhaaran oikeaksi. Hiekkatie oli kuitenkin katkaistu heti alkuunsa portilla, joten auto sai jäädä tienposkeen. Lähdin talsimaan noin puolentoista kilometrin matkaa kohti Romuvuoren kääntöpaikkaa, kun enhän minä tänne kiirettä tullut pitämään. Kävellessä hiekkatietä ei mieleen voinut olla juolahtamatta ajatus, että mistä on vuori nimensä perinyt. Romuvuori, siinäpä vasta nimi. […]
