Rikalan linnamäki, Salo

Olin katsellut useasti ajaessani Halikosta vanhalle ykköstielle tehtyä tieyhteyttä, tätä hauskan näköistä mäkeä.

Se sijaitsee aivan Rikalan kulttuurimäen naapurissa, ja on yksittäinen pellosta kohoava jyrkkäreunainen kalliomäki.

Maastokarttojen mukaan toppi olisi vajaassa 50 metrissä.

IMG_20160317_063644

Päätin eräänä kuulaana aamuna käväistä huiputtamassa sitten tuon kohteen. Auton saa aivan mäen alle, hiekkatien varteen.

Ilma oli hieman pakkasen puolella vaikka päivisin oli ollut jo runsaita plussalukemia.  Jyrkin pohjois-seinämä oli maastaan vielä enimmäkseen jäässä vaikka suliakin mättäitä jo oli seassa.

Olin jo aiemmin päättänyt, että ylös mentäisiin suht ilmavaa reittiä, kuitenkin köyteen turvautumatta, käsipelillä.

Tulin mäen juurella olevalle infotaululle ja lukaisin kohdetta esittelevät lausakkeet.  Sieltä aloin katsastella mahdollista nousu-uraa ylös.

Näkyikin heti, että vinottain vasemmalta oikealle nouseva kallioportaiden jono voisi olla se oikea valinta. Niinpä kävelin jonkun matkaa lakea kiertävää polkua ja pääsin mielestäni hyvään kohtaan aloittaa nousu. Jo ensimmäiselle kalliolipalle pääsy tuotti hieman hankaluutta, koska puita oli kaatunut poikittain pitkin rinnettä. Samasta syystä myös muutamassa kohdassa ylempänä varmistusta oli jalkojen lisäksi haettava tarttumalla käsin tukevaan juureen tai puuntyveen.

Jalassa minulla oli puolijäykät retkeilykengät, mutta pito jäätyneillä sammalilla ja mättäillä oli löydettävä joka askeleelle erikseen.

Noin 8 metriä noustuani otin ekat kuvat rinteeltä. Siinä oli jänniä lohkeamamuotoja, ja jonkun ketun mentävä luolakin. Ja eikun eteen ja ylös!

Jonkin matkaa sain kulkea turvallisesti loivaa mustikkavarpujen peittämää mäkeä, ja sitten tuli seuraava jyrkkä kohta. Jalka jonkun portaaksi kelpaavan kiven päälle, käsi ylemmäs puun juureen ja veto. Kyllä siitä sitten päästiin, vähän kerrallaan.

Kun olin noin 2/3 koko korkeutta noussut, tulin laajemmalle tasanteelle jonka laidassa oli pidetty lautanuotiota tai sen tapaista. Pystyssä kasvavaa kuustakin oli alapäästä poltettu. Kellähän on tapana viettää leiriä tai juhannusta tällä tavalla?

Tältäkin ilmavalta paikalta napsin kännykällä pari kuvaa. Halikon linnamainen vesitorni näkyi sinne hyvin.

Sitten vielä noin 7 metriä ylös, kulkeminen helpottui jo selvästi ja se ehtikin alempana olla paikoin tosi ilmavaa. Varsinainen huippu on niin keskellä mäkeä, että sieltä ei kauas juuri näe, mutta hieman alempana kalliokielekkeillä ympäristöön sai hyvät näkymät.

Takaisin alas tulin taaempaa, kiertäen loivempaa reittiä. Alaspäin jyrkästä ei olisi ollut mitään asiaa näillä liukkailla yrittää.

Hahmottelin vielä yhteen kuvaan nousureittiä.

Kartta. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 6701269, E 282562.

F

1 reply
  1. Lauri
    Lauri says:

    Itse en ole tuonne viimeiseen viiteen vuoteen jaksanut lähteä. Kyllä nyt pitää ottaa iteseään niskasta kiinni ja lähteä ulkoilemaan!

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.