Ikiaikainen levähdyspaikka Levillä: sadepäivän rauhaa Immelkaltiolla

➡️ Alle 100 m
⚫⚪⚪ Esteetön
? Penkki, ei tulipaikkaa
? Paikka kartalla

Tuolla pitäisi joskus käydä.

Varmaan kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja olin ajatellut noin, kun olin ajellut Levitunturin sivustaa ja nähnyt tien vieressä kyltin ”Lähde”. Mutta koskaan en ollut pysähtynyt.

Syyskuun alussa ihanan raikas, utuinen sade helli helteiden kesällä korventamaa Lappia. Kasvien lehtiä peitti viimeinkin raikas kosteus, kiveliö tuntui suorastaan huokaisevan helpotuksesta. Samaistuin siihen – maan tunne oli varmasti sama, kuin silloin kuin itse pääsen kuuman päivän päätteeksi pulahtamaan jokeen. Höyry vain nousee, ja keho huokaa.

Sateisen lomapäivän aamuna mietimme mieheni ja vanhempieni kanssa, että mitäkä sitä tekisi. Mieleni teki Ounasjoen luo, ja mieleeni pulpahti, että jospa lähtisimme lähteellä käymään.

Ajoimme Kittilään ja siitä pohjoiseen, kohti Immeljärveä. Lähde-kyltti oli edelleen paikallaan, joten pysäköimme auton ja astelimme metsään.

Esteetön sorapolku oli leveä, tasainen ja vain joitain kymmeniä metrejä pitkä. Noiden metrien aikana polku sukelsi parkkipaikalta kostean, synkän metsän syliin. Näköalatasanteella penkki odotti istujia, ja portaat johdattivat pari askelta alas lähteen luo.

Metsä tuoksui ja kuiski. Kuinka hyvältä tuntuikaan sade pitkästä aikaa.

Immelkaltion pohjasta tuli kuplia sieltä täältä.

Immelkaltio, makustelin mielessäni. Kaltio tarkoittaa Lapissa lähdettä – oman kotitaloni nimi on Kotokaltio. Mutta Immel? Se tarkoittaa käsittääkseni jumalaa. Jumallähde.

Välillä oli lähteen pinta sileä kuin peili. Se peilasi ympärillä kohoavaa metsää, naavapartaisia mäntyjä, koivunkäkkäröitä, meitä ja lähteen pohjalla makaavia lehtiä. Välillä pohjasta puskevat kuplat, välillä taivaan ripsimä sade tanssittivat veden pintaa.

Paikalla olleesta kyltistä selvisi, että Immelkaltiolla on ihminen pysähtynyt kautta aikojen. Paikka on ollut juoma- ja lepopaikka Kaukosen ja Hetan välillä olleella ratsutiellä tai postipolulla.

Nautimme ilman raikkaudesta ja lähteen kauneudesta. Tien melu kantautuu lähteelle varsin esteettä, joten suosittelen poikkeamaan täällä sellaisena ajankohtana, kun moni autoilija ei ole liikkeellä.

Samalla reissulla poikkesimme myös Kittilän S-marketin pihalta viitoitettuun Karinnokan lintutorniin. Usvaan ja sateeseen verhoutuvat tunturit ja ruskan loimussa virtaava Ounasjoki olivat mitä kaunein näky. Kuten Immelkaltion reitti, myös lintutornin alin tasanne on esteetön kohde. Tornin juurella on lisäksi puolikota. Lue aiempi kertomukseni Karinnokan tornilta.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.