Haukkamäen luola, Salo

Huomioithan: Alueen herkän luonnon takia retket luolastolle tulisi tehdä loppukesän ja syksyn aikana.

Menneenä sunnuntaina suuntasimme Suomen luolaseuran jäsenistä koostuvan retkikunnan kanssa Salon suunnalle maisemiin, joissa heinäkuun lopulla teimme Harrin ja Jannen kanssa onnistuneen reissun. Tällä kertaa tarkoitus oli palata Pirttimäelle ja Haukkamäelle tutkimaan tarkemmin niiden juurella olevia massiivisia louhikoita, jotka tuolloin jäivät puutteellisen varustuksen johdosta käymättä tarkasti läpi.

Koska aika oli taas kerran rajallisesti käytössä, päätimme suunnata ensin Pirttimäelle, jonka pääluola oli monelle näkemätön ja itsessään hieno. Sen lisäksi louhikossa oli kolme kohtaa, jotka halusin käydä lävitse erityisen huolellisesti.

pirttimakihaukkamaki (1)

Ensimmäinen löytyi kirkon suuaukon oikealta puolelta, aivan kallion juurelta. Jarkko laskeutui maanrakoon ja kohta kiven sisästä kuului huuto, että siellä mahtui hyvinkin etenemään. Seurasimme Ralfin kanssa Jarkon esimerkkiä ja kohta edessä olikin jyrkästi kääntein siksakkina mutkitteleva lohkareluolasto, jossa eteneminen vaati enimmäkseen erilaista ryömimisen ja hivuttautumisen yhdistelmää. Joissain kohti toki pääsi etenemään ihan kontatenkin.

Reissu oli antanut vähän enemmän kuin toivoin. Ylhäältä kallion juurelta lähtenyt onkalo yhdistyi ensimmäisellä reissulla löytämäämme luolaan, joka oli alempana rinteessä. Tuosta suuremmasta onkalosta, jossa maalaus oli, haarautui edelleen toinen haara alaviistoon. Tällä kertaa löytyi myös ympärikierretävä reitti siitä takaisin isompaan kammioon, jossa oli myös luolan helpoin sisäänkäynti.

pirttimakihaukkamaki (3)

Kammion takaosassa aivan reunassa oli vielä aukko, josta näkyi reitti muutaman metrin alemmas ja siellä aukeavaan pystyrakoon. Valitettavasti laskeutuminen oli niukasti liian ahdas, joten hyvistä yrityksistä huolimatta siihen tutustuminen jäi myöhemmille kerroille, jos nyt ylipäänsä olisi koskaan mahdollista. Vaan jo ilman sitä oli löytö enemmän kuin mukava yllätys. Ynnäilimme uuden reitin kera lohkareluolan kokonaispituudeksi hyvinkin 25 metriä, joka ei kotimaiselle luolalle ole lainkaan hassummin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Pirttimäen koluttuamme aikaa oli kulunut parisen tuntia siitä, kun läksimme liikkeellee Piihovista. Asetin navigaattoriin seuraavat koordinaatit ja käänsimme kurssin kohti Haukkamäkeä.

Edellisellä vierailulla kävelimme asfalttitien varresta perille asti, mutta koska totesimme tien tuolloin kaikkinensa ajokelpoiseksi, päätimme nyt pyyhältää yhtä soittoa aina huipulle asti. Harvalla parkkipaikalla on muuten yhtä hulppeat näkymät!

Varusteet puettuamme kipusimme rinteen juurelle ja sitä myöten edelleen siihen, mistä valtavien lohkareiden muodostama louhikko alkoi. Jarkko ja Tuomo suuntasivat aivan jyrkänteen juurelle, Elina, Ralf ja allekirjoittanut puolestaan jäimme alemmas tutkimaan heti lohkareikon reunalla vastaantulleiden kivien alle jääviä onkaloita.

pirttimakihaukkamaki (5)

Heti lohkareikon alusta löytyi useita pieniä luolia ja noin kaksi noin viidentoista metrin, ehkä hieman pidempääkin yhtenäistä kivien alla ja välissä menevää, pääosin ryömimällä edettävää reittiä, jotka välillä yhdistyivät suurempiin, mutta harmillisen valoisiin katoksiin.

pirttimakihaukkamaki (6)

Jarkko ja Tuomo puolestaan tutkivat aivan jyrkänteen juurella olleen pääluolan, jonka mitaksi tuli hyvinkin kymmenen metriä. Ja itsessänhän sen yllä oleva jyrkänne täyttää heittämällä puoliluolan kriteerit ollen yksi Varsinais-Suomen näyttävimpiä lippaluolia. Kenties suurin niistä.

haukkavuorisalo (13)

Teimme piston myös ylemmäs kalliolle, josko siellä oleva tasanne olisi tarjonnut jotain näkemisen arvoista. Eipä tarjonnut. Sen sijaan alempaa löytyi neljä luolan määritelmiin osuvaa onkaloa, pisimmät hyvän matkaa neljättä metriä pitkiä, mutta ei mitään suurta. Lohkareikkoakin oli edessä enää jokunen kymmenen metriä. Paikka taisi olla nähty.

Itseäni jäi vaivaamaan vielä yksi kolo, jonka aiemmin katsoin liian ahtaaksi kulkea. Totesin kuitenkin sen suulla olleen kiven irtonaiseksi. Kun sain sen nostetuksi sivuun, oli aukko kuljettavissa. Noin puolentoista metrin päässä se laajeni sen kokoiseksi, että siellä mahtui kääntymään ja samalla kulkusuunta vaihtui pystysuoraksi. Kuilun päälle päästyäni näin, että 2,5 metriä alempana tila avautui jonkun verran.

pirttimakihaukkamaki (20)

Tässä kohtaa Jarkko tuli paikalle ja laskeutui ensimmäisenä pohjalle. Pian hän huudahti, että sieltä avautui jotain hyvinkin näkemisen arvoista. Tein työtä käskettyä ja kömmin perässä maan rakoon. Ja mitä siellä oli? Hyvän kokoinen luola haarautui kolmeen suuntaan.

Jarkon mentyä jyrkänteestä poispäin kulkevaan, ryömittävään haaraan, otin itse kurssin päinvastaiseen suuntaan.

pirttimakihaukkamaki (15)

Edessäni oli 7 metriä pitkä liki seisomakorkuinen huone, jolla oli leveyttä kahdesta kahteen ja puoleen metriä. Sitä tutkiessani myös lopput seurueestamme tulivat perässä.

pirttimakihaukkamaki (10)

Seuraavaksi suuntasin kallion sivun suuntaisesti lähteneeseen haaraan, jonka pohjalla oli rapautumisen synnyttämä soraa ja sateen kuljettamaa hienompaa maa-ainesta. Haaran suuaukko lähti samoilta sijoita, kuin Jarkon ryöminä haara, mutta vasemmalle alaspäin.

pirttimakihaukkamaki (17)

Ahtaan alun jälkeen tunneli kohosi ensin konttauskorkuiseksi ja pienen kiviesteen ohitettuani jopa korkeassa polviasennossa tai kyyryssä seistäväksi. Seinämät ja katto olivat – kuten kaikkialla muualla luolastossa – kaunista punaista graniittia. Leveyttä niillä main oli jo metrin verran ja pääkammioon tuli matkaa 12 metriä.

Kun Jarkon tarkastama haara oli mitaltaan kymmenen metriä, ynnäilimme löytämämme kolmihaaraisen luolaston kokonaispituudeksi 33 metriä. Maassa ei ollut minkäänlaista kulttuurikerrosta ja raivattavista kivistä saattoi myös päätellä, ettei tuo löytämäni kolo ollu aiempia kulkijoita houkutellut. Olimme todennäköisesti ensimmäiset ihmiset tuossa luolassa.

pirttimakihaukkamaki (22)

En tiedä, kauanko aikaa oli kulunut, kun palasimme maanpinnalle. Olo oli euforinen, olimme löytäneet jotain kertakaikkisen mahtavaa. Vielä kun pinnalla saattoi todeta Canonin vaativien olojen testiin lähettämän PowerShot D20 -kameran olevan yhä soiva peli ja kuvien tallessa, oli kaikki enemmän kuin hyvin. Ahtautuminen kun on omiaan aiheuttamaan erinäisiä kalustotappioita…

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6695995 E 283181

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Ja heinäkuisen tiedustelureissun sato omana gallerianaan.

1 reply
  1. Tuomo Kesäläinen
    Tuomo Kesäläinen says:

    Todella loistava lisä tuo Ralfin video, tällaista materiaalia näkee harvoin Suomen luolista – suuri kiitos ja kumarrus Ralfille ja hänen mainiolle kameralleen!

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.