Pirttimäen kirkko, Salo

Vanhoja tarinoita tutkiessani olin kartalleni tallentanut reittipisteen, joka osoitti Pirttimäki-nimiseen paikkaan. Nimi itsessään oli vahva vihje, että paikalta saattaisi jotain näkemisen arvoista löytyäkin. Samaa viestivät myös karttamerkit. Siitä huolimatta jalkauduimme maastoon hieman epävarmoin, mutta toiveikkain tunnelmin, kuten odottaa sopii silloin, kun ei tarkalleen tiedä mitä on etsimässä ja mistä sen löytää.

Metsän läpi kävi tiemme. Vei alas notkoon ja läpi suon. Kohta vasemmalla siinsi ensimmäinen jyrkänne, vaan mitään muutaman metrin pystysuorana putoavaa kalliota kummempaa ei sillä ollut tarjottavana. Samoin oli seuraavan laita. Kolmas jyrkänne näytti jo kartalta erilaiselta kuin kaksi aiempaa ja toden totta – juurelle päästyämme edessä kohosi yli viisitoista metriä harmaata suomalaista kalliota. Sen juurella lepäsi joukko valtavia lohkareita, jotka olivat joskus olleet osa tuota ylvästä kalliota.

pirttimaen hiidenkirkko (4)

Hengähdimme hetken, annoimme katseen kiivetä korkeuksiin. Oli aika aloittaa etsintä. Lupaavasta lohkareikosta huolimatta ei jyrkänteen lounaissivulta löytynyt mitään mainittavaa. Harri ehti meistä ensimmäisenä tiiruilemaan, miltä jyrkänne näyttää kaakosta käsin ja kohta sieltä suunnalta kuului innostunut huuto: ”Täällä. Ja melkoinen paikka onkin!”.

pirttimaen hiidenkirkko (6)

Kiiruhdimme Jannen kanssa huutoa kohti ja todentotta, ylhäällä paksun valtavista lohkareista koostuvan louhikon päällä siinsi suuri, tummana ammottava aukko. Lähdimme kipuamaan sitä kohti. Tosin muutaman metrin jälkeen meidät pysäytti kivellä levännyt hirvenkallo. Se oli sammaloitunut, mutta sen asennosta ja pois sahatuista sarvista näki, että se oli löytänyt tiensä siihen ihmisen käsien kautta.

Vaan sinne luolaan. Suuaukolle päästyämme paljastuivat sen todelliset mittasuhteet. Suuaukolla ollut kivi oli pakettiauton kokoinen lohkare. Luolaan päästääkseen oli ryömittävä joko ahtaasta aukosta sen alta tai vaihtoehtoisesti kivuttava sen yli. Itse päätin ryömiä ja saman teki Harri kohta perässä.

pirttimaen hiidenkirkko (13)

Entäpä se luola? Pituutta sillä oli hyvinkin 12 metriä, ehkä enemmänkin, korkeutta 8-10 ja leveyttä viisi metriä. Pääsisäänkäynnin lisäksi luolan perällä oli toinen, hyvin ahdas kolo, joka näytti juuri kuljettavissa olevalta. Suuaukon lisäksi katon muodostaneiden myöskin valtavien lohkareiden välistä pilkotti muutama valonsäde, mutta siitä huolimatta tunnelma oli hyvin vahva ja luola pimeä. Sen paikan mittasuhteissa ihminen oli kärpässarjaa. 

Paikan tunnelma olisi jo itsessään ollut unohtumaton elämys, mutta sitä korostivat entisestään kivihyllyillä levänneet peuran kallo ja pienet pyöreät kivet, jotka selvästi olivat sinne myöhemmin tuotuja. Luultavasti vasta hyvinkin äskettäin, vaikka ajatuksena se, että paikalta olisi löytynyt maineikkaan, ehkä maineikkaimman Perniöläisen noidan, Kumlinin tykötarpeita.

pirttimaen hiidenkirkko (9)

Istahdin pari metriä lattiapintaa korkeammalla olleelle kivitasolle pohtimaan noiden pienten pyöreiden kivien merkitystä, vaan mitään en keksinyt. Sen sijaan kaikki näkemäni viestitti, että jyrkänne ja luola olvat joskus olleet hyvin voimallisen paikan maineessa. 

Ehkäpä joskus puolen tunnin tai tunnin päästä olimme nähneet kylliksi ja oli aika poistua. Itse päätin kokeilla, oliko luolan perällä ollut aukko kuljettavissa. Olihan se, mutta sen verran ahdas, että repun kanssa siitä olisi ollut turha kokeilla. Ulos päästyäni kiersin takaisin etuovelle. Lohkareikossa oli nimittäin näkynyt useampi sellainen rako, joista olisi hyvinkin saattanut löytää vielä muutakin kertomisen arvoista.

Ensimmäinen näistä oli pääluolan suuaukolta jokusen metrin oikealla, aivan kallion vieressä. Siitä kohtaa olisi pitänyt ensin laskeutua pari metriä. Ylhäältä tarkastellen näytti, että pohjalta puolestaan pääsi ryömien tai kontaten edelleen kahteen suuntaan. Siinä kohtaa totesin varustukseni moisiin oloihin sikäli puutteelliseksi, että jätin tutkimukset sitten toiseen kertaan.

IMG_6087

Vielä mielenkiintoisempi aukko oli tullut vastaan pääluolalle kiivetessäni. Nyt kipusin kahden lohkareen väliin jääneestä aukosta ajas ja todentotta, siellä avautui tilava huone. Ei mitään pääluolan rinnalla, mutta itsessään sekin oli jo selvästi keskimääräistä suurempi kuin valtaosa maamme luolista. Kohta perässä saapuivat myös Janne ja Harri. Olisi sinne toki enemmänkin väkeä mahtunut.

Tuosta ensimmäisestä n. nelisen metriä pitkästä, 2,5 leveästä ja vajaan 1,5 metriä korkeasta huoneesta sitten lähti edelleen kaksi tunnelia. Näistä heti suuaukon läheltä oikealla haarautunut oli helpommin kuljettavissa. Se johti viistosti oikealle ja alemmas lohkareikon sisään, kunnes taittui liki 90 astetta, jonka jälkeen oli vielä viitisen metriä pitkä, hieman tilavampi huone. Suunnilleen taitekohtan tienoilta näytti lähtevän mahdollisisti ryömittävissä ollut tunneli edelleen ylärinteen suuntaan. Totesin senkin olevan sitten toisen päivän homma.

IMG_6084

Toinen haara lähti ensimmäisen huoneen perältä, vasemmasta reunasta. Vaikka houkutus oli suuri, totesin varustukseni olevan niin puutteellinen niihin oloihin, etten lähtenyt konttaamaan sitä lainkaan pidemmälle. Sen verran saattoi nähdä, että 2-3 metrin päässä oli hieman tilavampi kohta, josta tunneli jatkui suoraan oikealle. Enempää ei nähnyt, mutta intuitio kertoi siinä kohden poikkeuksellisen vahvasti, että varsinkin siihen haaraan oli vielä pakko palata. En olisi lainkaan yllättänyt, jos löytämämme alemman luolan 9 metriä haaran lisäksi sieltä aukeaisi vielä paljon pidempi kuljettava osuus.

Päivitetys 22.9.

Palasimme paikalle Suomen luolaseuran edustajiston ja kunnollisten varusteiden kera tutkimaan tarkemmin onkalot, jotka aiemmin olivat jäänet vaivaamaan mieltä. Alkuun piipahdimme kirkoksi kutsutussa pääluolassa, josta tuossa ylempänä on kerrottukin jo tärkeimmät, kun se oli valtaosalle porukkaa aivan uusi tuttavuus. Sen ihmeteltyämme oli aika suunnata niiden pienempien kolojen kimppuun.

IMG_7581

Ensimmäinen löytyi kirkon suuaukon oikealta puolelta, aivan kallion juurelta. Jarkko laskeutui maanrakoon ja kohta kiven sisästä kuului huuto, että siellä mahtui hyvinkin etenemään. Seurasimme Ralfin kanssa Jarkon esimerkikkiä ja kohta edessä olikin jyrkästi sikin sokin mutkitteleva lohkareluolasto, jossa eteneminen vaati enimmäkseen erilaista ryömimisen ja hivuttautumisen yhdistelmää. Joissain kohti toki pääsi ihan kontatenkin eteenpäin.

IMG_1346

Kivet olivat teräviä ja särmikkäitä, joten kypärä ja polvisuojat olivat enemmän kuin paikallaan. Niiden välistä taival kuitenkin eteni mukavaan tahtiin, kunnes viimein näin oikealla tutun maalauksen seinässä.

IMG_1349

Reissu oli antanut vähän enemmän kuin toivoin. Ylhäältä kallion juurelta lähtenyt onkalo yhdistyi ensimmäisellä reissulla löytämäämme luolaan, joka oli alempana rinteessä. Tuosta suuremmasta onkalosta, jossa maalaus oli, haarautui edelleen toinen haara alaviistoon. Tällä kertaa löytyi myös ympärikierretävä reitti siitä takaisin isompaan kammioon, jossa oli myös luolan helpoin sisäänkäynti.

IMG_1350

Kammion takaosassa aivan reunassa oli vielä aukko, josta näkyi reitti muutaman metrin alemmas ja siellä aukeavaan pystyrakoon. Valitettavasti laskeutuminen oli niukasti liian ahdas, joten hyvistä yrityksistä huolimatta siihen tutustuminen jäi mahdollisesti myöhemmille kerroille, jos nyt ylipäänsä olisi koskaan mahdollista. Vaan jo ilman sitä oli löytö enemmän kuin mukava yllätys. Ynnäilimme uuden reitin kera lohkareluolan kokonaispituudeksi hyvinkin likemmäs 25 metriä, joka ei kotimaiselle luolalle ole lainkaan hassumpi mitta.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6687891 E 284773

4 replies
  1. Tuomo Kesäläinen
    Tuomo Kesäläinen says:

    Tätä voidaan kyllä pitää yhtenä Varsinais-suomen komeimpana luolana – koko Suomenkin mittakaavassa sijoitus on mielestäni aika korkea. Hyvin ainutlaatuinen paikka. Laitoin pari vuotta sitten kallon tuonne luolan hyllylle, hauska nähdä, että se on siellä säilynyt. Mielestäni se oli arvokkaampi paikka kuin maatua kivikkoon sammalten joukkoon. Usein nuo lähtee aika äkkiä ihmisille matkamuistoiksi, mutta tuo on niin syrjässä ja tuntematon, että on ihan mahdollista ettei siellä ole käynyt ainuttakaan ihmistä tuossa vierailujemme välissä.

    Vastaa
    • Antti Huttunen
      Antti Huttunen says:

      Olen täysin samaa mieltä, vastaavaa ei mieleen tule. Huikea paikka! Tosiaan, kallo oli juuri samoilla sijoilla kuin kuvissasi. Oliko muuten siinä alarinteessä käydessäsi pressusta ja muoviputkista kyhätty maja?

      Vastaa
      • Tuomo Kesäläinen
        Tuomo Kesäläinen says:

        Oli kyllä, hyvin epämääräinen “hökkeli” – en edes tutustunut siihen tarkemmin, oli niin epämääräinen. Luita ja kalloja oli mäessä “paljon”, joten olisiko jonkinlainen metsästysporukan teurastuspaikka mahdollinen? En tosin parin vuoden jälkeen enää muista tarkkaan millainen se hökkeli oli, on pitänyt käydäkin luolalla uudelleen mutta ei ole tullut liikuttua sillä suunnalla.

        Vastaa
        • Antti Huttunen
          Antti Huttunen says:

          Yritän tehdä tänä syksynä sinne vielä reissun jollain porukalla. Tarkoitus tutkia niitä alempia luolia huolellisemmin. Liity ihmeessä mukaan, jos osuu kalenteriin? Laitan infoa heti kun on jotain tarkempaa suunnitelmaa olemassa.

          Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.