Kilometrien luistelubaana & Savitaipaleen linnamainen rapakivikirkko – hyviä syitä lähteä Saimaa Geoparkiin talvella

Kaupallisessa yhteistyössä Geopuistot kestävän matkailun vetovoimatekijöiksi -hanke

Saimaa UNESCO Global Geopark verhoaa sisäänsä alueen upeimmat luonnon ihmeet, kutsuvat reitit sekä rikkaan kulttuurihistoriansa, tarjoten luontoseikkailijoille hienoja kokemuksia myös talvella. Geoparkin talvinen sydän sykkii erittäin suloisesti Savitaipaleen vilkkaassa pitäjässä, jossa Suur-Saimaahan lukeutuvan Kuolimon jääpeitteen päälle levittyvä kilometrien pituinen luistelurata kutsuu liukumaan luonnon keskellä, kun taas alueen satavuotias, majesteettinen rapakivikirkko seisoo ylväänä todistaen alueen pitkästä ja värikkäästä historiasta.

• Kartta: Savitaiapleen rapakivikirkko
• Kartta: Okkolan uimaranta, jääradan alkupiste
• Esteetön: Kyllä
• Saapuminen autolla (kirkko): Peltoinlahdentie 26, Savitaipale
• Saapuminen autolla (luistelubaana/uimaranta): Olkkolantie 4, Savitaipale
• Saapuminen julkisilla (Savitaipaleen keskusta): Bussilla Lappeenrannasta tai Mikkelistä

Heti saavuttuamme Savitaipaleelle ja kierryttämme kylän kertaalleen, kiinnittää rapakivikirkko huomion itseensä. Onpa siinä vain kertakaikkisen kiehtova, linnamaisen jykevä rakennus, ja niin komealla paikalla! Kirkko kohoaa suloisen mäen päällä ja katselee sieltä alas kyläkeskukseen sekä Kuolimojärvelle. Savitaipaleen keskustan liepeillä kiinnostavia pinnanmuotoja on enemmänkin, sillä seudulla on runsaasti suppakuoppia ja suppalampia. Vaihteleviin maastoihin voi tutustua talvisin ennen kaikkea hiihtäen ja muina vuodenaikoina retkeillen ja maastopyöräillen.

Sovimme Taipaleen seurakunnan suntion kanssa erikseen pääsystä kirkkoon, sillä avoimia ovia Savitaipaleen rapakivikirkkoon pidetään talvikaudella vain kirkonmenojen aikaan. Tänä vuonna (2024) menot ovat erityisen juhlavia, sillä graniittipyhättö viettää 100-vuotisjuhliaan! Pääsisäänkäynnin yläpuolella komeilevat isoilla kirjaimilla sanat: “Herran pelko on viisauden alku.” Tästä lienee yksi jos toinenkin napannut matkamuistokuvan itselleen. Astumme uteliaina sisään arkkitehti Josef Stenbäckin taidonnäytteeseen.

Ulkoa jylhän komea kivilinna kätkee yllättäen sisäänsä valkean ja seesteisen helmen. Vaaleat holvikaaret kohoavat keveänoloisesti korkeuksiin. Tilassa on erinomainen tyyneys ja rauha, aivan kuin mitään häiriötekijöitä tai maailman uhkakuvia ei olisi lähimainkaan. Jämäkkä kivilinna onkin sisältä lempeä.

Maailmanluokan lasimaalaukset

Arkkitehti Stenbäck on suunnitellut kirkon oivasti ilmansuuntia mukaillen niin, että alttaripääty osoittaa itään ja pääsisäänkäynti on länsipuolella. Pohjois- ja eteläseinien parvi-ikkunoita hallitsevat valtavat pyöreät lasimaalaukset, jotka eivät vielä kadulle antaneet itsestään juurikaan vihiä. Mutta voi ihme kuinka kauniita ja värikkäitä ne ovat! Ja oikein korostuvat kirkon muutoin melko pelkistetyssä ilmeessä. En muista nähneeni missään muualla Suomessa näin huikeita lasimaalauksia.

Lasimaalausten värit saavat minut pauloihinsa ja vietän pitkän aikaa niitä ihaillen. Läheltä katsottuna värilasissa voi helposti erottaa käsityön jäljen esimerkiksi pienistä ilmakuplista, joka ovat jääneet lasin vangeiksi. Maalaukset ovat hätkähdyttävän isoja ja sisältävät runsaasti tutkittavaa sekä tulkittavaa symboliikkaa. Omiin silmiini pidän erikoisena, joskin ilahduttavana, maalauksien kehällä kiertäviä eläinradan tähtikuvioiden symboleita, jotka on melko vahvasti omittu myös horoskooppien tunnusmerkeiksi. Kirkossa oleva opaslehtinen kertoo, että lahjoituksena saadut ikkunat on asennettu paikoilleen juuri ennen talvisodan syttymistä.

Värillinen lasi on muutoinkin tainnut olla seurakuntalaisten mieleen, sillä alttaritaulun eteläpuolella, saarnatuolin takana, on ikkuna, joka on koottu erivärisistä lasiruuduista. Ihailen tätäkin värin ja valon kimmellystä, ja katselen hauskan ikkunan läpi kirkon rouhean graniittista ulkokuorta ja siinä näkyviä pyöreän muotoisia pikkutorneja. Tornien sisään kätkeytyvät kierreportaikot parville.

Kirkon komeat kivet ovat lähituotantoa, sillä ne on louhittu reilut sata vuotta sitten läheisen Kaskeinkylän Viuhonvuoresta. Muutaman kilometrinkin kuljetusmatka on varmasti ollut työläs suoritus. Puurtaminen lienee kuitenkin kannattanut, sillä Saimaa Geopark -sivuston mukaan kyseinen kivilaji – rapakivigraniitti – on erittäin kestävää eikä rapaudu satoihin vuosiin. Ensimmäiset sata vuotta on siis nyt mennyt, ja hyvältä näyttää! Tuntuu uskomattomalta ajatella, että tämän nykyisen kirkon graniittilohkareet ovat syntyneet muinaisen vuoriston uumenissa. Kyllä – Saimaan alueella oli kerran, hyvin hyvin hyvin kauan sitten, vuoristo, joka on aikojen kuluessa murentunut hiekaksi ja toisaalta synnyttänyt sisässään tämän graniitin. Muinaisen vuoriston hiekkaan voi kesäisin tuikata varpaansa vaikkapa Huuhanrannalla Ruokolahdella, joka sekin on yksi Saimaa Geoparkin kohteista.

Geopark on yhtenäinen maantieteellinen alue, jolla on kansainvälisesti merkittävää geologista arvoa.

Saimaageopark.fi

Savitaipaleen luistelurata

Kirkon pohjoispuolelle antavaan maisemaan osuu viereinen Hakamäki, jonka laella on vierailun arvoinen näkötorni sekä Kuolimojärvi. Järviwiki kertoo Kuolimon iäksi noin 4000 vuotta. Kesäisin varsin kirkasvetinen järvi on nyt tiukan jääkuoren alla, ja lähdemme tutkailemaan, miltä Suur-Saimaan tämä kolkka vaikuttaa Pappilanlahdelta käsin. Luistimet jalkaan ja baanalle!

Vain parin minuutin kävelymatkan päässä Savitaipaleen keskustasta on Olkkolan uimaranta, jonka maamerkkinä kohoaa Olkkolan Hovin sininen kartanorakennus. Parkkitilaakin on runsaasti ja reitti jäälle selkeä. Savitaipaleen Urheilijoiden luistelujaosto on jo useampana vuonna talkoovoimin toteuttanut ja ylläpitänyt Kuolimon jäärataa, joka on jo yksinään syy tulla nauttimaan Savitaipaleen talvesta! Jääradalla on myös oma Facebook-ryhmä (Savitaipaleen luistelurata), josta saa ajankohtaista tietoa luistelubaanan tilanteesta.

Luistelusää on täydellinen: aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, tuuli on vieno ja pakkasta pari astetta. Kuolimo aukeaa eteemme ja liu’umme baanaa pitkin kohti Lepänkannonlahtea, jonne matkaa kertyy reilut kolme kilometriä. Emme ole kumpikaan kokeneita matkaluistelijoita, joten on oma jännityksensä tutustua teriin ja niiden käyttäytymiseen. Jää on hyväkuntoinen luonnonjää: liikkuminen on helppoa ja vaivatonta, vaikka satunnaiset railot ja epämuodostuvat pitävätkin keskittymisen aktiivisena.

Talvella 2024 jääradan vieressä on kontti vuokrakalustolle, josta mekin hankimme käyttöömme matkaluisteluterät. Ilahdun kovin huomatessani, että teriä on paljon, ja ne sopivat täydellisesti hiitomonoihini! Aloittelijan moka on se, etten innostuksissani ollut hahmottanut luistelu- ja perinteisen monon perustavanlaatuista eroa, nimittäin nilkkatuen jämäkkyyttä, tai tässä tapauksessa puutetta. Siihen on ihan syynsä, että luistimet ovat jämäkät ja tukevat nilkkaa. Tällä kertaa tuli nilkkojen eikä kantapään kautta opittua, että seuraavalle matkaluistelulle muistan laittaa nilkasta tukevat popot jalkaan!

Lumipeite Kuolimon jään päällä on valkean kimmeltävä. Hieman kauempana järvenselkää näyttää ajavan auto. Mietin, mikä merkitys vesireiteillä on aikanaan ollut, ja kuinka tilanne on nykymaailmassa kääntynyt vähän päälaelleen. Kuolimon jäätie on pysähdyttävä yhdistelmä mennyttä ja modernia maailmaa. Täältä Suur-Saimaan lounaisnurkastakin on päästy aikanaan nimenomaan vesireittejä pitkin kulkemaan koko Saimaan alueella. Lähellä sijaitseva Kärnäkosken linnoituskin on aikanaan rakennettu turvaamaan vesireittejä ja samalla Viipurin kaupunkia.

Tänään jäällä liikutaan luistinten lisäksi myös potkukelkoilla! Tyytyväisen näköiset kelkkailijat tulevat pariinkin kertaan meitä vastaan, ja lisään mielessäni bucket-listalle potkukelkkailun täällä. Näyttää niin mukavan leppoisalta liikkua.

Saimaa UNESCO Global Geopark on perustettu, jotta tämän upean, tuhatvuotisen, sokkeloisen järvialueen kätketyt helmet voisivat olla kaikkien löydettävissä ja ihailtavissa. Auringon hiljalleen laskiessa käännymme luistelemaan takaisin paluusuuntaan, kohti Savitaipaletta. Tuuli käy tähän suntaan viimaisempana, ja saamme tehdä pikkuisen enemmän jalkatyötä. Kilometrit taittuvat luistinten alla, ja koko matkan takaisin kylälle luisteluamme seuraa paikaltaan Savitaipaleen rapakivikirkko, kuin hauska valkea majakka konsanaan.

Lue lisää

Saimaa UNESCO Global Geopark

Saimaa Geopark ja Saimaa Geopark Facebookissa

Mitä ovat geoparkit ja mitä iloa niistä on retkeilijälle? Näin bongaat ne kaikki!

Geoparks Finland

Retkipaikka: Geoparkit