Hiitteenkallion luola, Nakkila

Toiven majan läheisyydessä odottaa kulkijaa luolamuodostuma, joka kantaa nimeä Hiittenkallio. Paikkaan liittyy monenlaisia kertomuksia. 1980- luvun alkupuolella, 1901 syntynyt naapurini kertoi, että luolaan olisi liittynyt toinenkin luola, jonka suuaukko oli räjäytetty umpeen vaarallisuutensa vuoksi. Lienee kuitenkin varmaa, että sitä on käytetty piilopaikkana vuosisatojen varrella. Nykyisin luolaan menoa on helpotettu rakentamalla sinne portaat ja kaide, joka estää jyrkänteeltä putoamisen. Kaikista varotoimista huolimatta paikka on vaarallinen ja vaatii sisäänpyrkijöiltä varovaisuutta. Lapsia luolaan ei ole syytä päästää yksinään. Suojelukohteeksi luolaa alettiin hakea 1980-luvulla, kun alueelle yritettiin perustaa asfalttiasema. Suojeluhakemuksen tueksi pyydettiin geologian tutkimuslaitokselta lausunto, jonka antoi geologi Veli-Pekka Salonen.

Seuraava kuvaus on lähes suora lainaus hänen lausunnostaan Hiittenkallion luolan geologisesta merkityksestä: Nakkilan Myllärinkylässä, peruskarttalehdellä 1143 01, koordinaattilinjojen x=6808.68 y=543.18 risteyskohdassa sijaitsee Hiittenkallion luolaksi nimetty luonnonmuodostuma. Luola sijaitsee kallion pohjoislaidalla.

Luola on syntynyt jäätikön sulamisvesivirtojen huuhtoessa ja väljentäessä diabaasikallion kahta pystyrakoa ja niihin kytkeytyvää vaakarakosysteemiä. Tässä yhteydessä on tapahtunut myös suurten kuutiomaisten kalliolohkojen raukeamista. Luolan avarimman tilan pituus on n. 5 m, leveys 3 m ja korkeus 6 metriä. Alempana kallion juurella olevasta louhikosta tähän tilaan liittyy kooltaan vähäisempiä onkaloita.

Lausunnon antamisajankohtana, vuonna 1990, valtakunnallisen luolainventoinnin yhteydessä oli kerätty tietoja yli 600 Suomen luolasta. Siinä valossa Nakkilan Hiittenkallion luola oli merkittävä. Se oli ainoa diabaasikalliossa oleva luolasysteemi, jonka syntytapahtumassa on yhtynyt harvinaisella tavalla kaksi geologista prosessia: diabaasikallion rakorapautuminen ja sulamisvesivirran kulutus. Lisäksi luola on näinkin lähellä asutuskeskuksia, alle 20 km Porista, säilynyt luonnontilaisena. Kyseessä on komea ja arvokas luonnonmuistomerkki, jonka suojaaminen on geologisessa mielessä perusteltua.

Luolasta on lisäksi kirjoitettu myös Nakkilan ja Ulvilan historiaa käsittelevissä teoksissa. Esimerkiksi vuonna 1996 ilmestyneessä, useamman ihmisen yhteistyönä kirjoittamassa kirjassa, Eletty on, eletään vieläkin on Iivari Huovarin kirjoittama kertomus Hiittenkallio, Vuohimäki ja Heinolan aarnihauta. Hiittenkalliosta siinä kerrotaan näin: Nakkilan pitäjän Lattomeren takamaalla sijaitsee Hiittenkallio, joka on luolamainen kalliomuodostuma, josta ei kuitenkaan enää ole enää muuta jälellä kuin keilan muotoinen takahuone.

Luolan sisällä on erikoinen kivimuodostelma, noin neljä syltä korkea ja noin syltä leveä, pyöreä kuin kirkontorni. Se on ikään kuin tehty päällekkäin ladotuista isoista kivimöhkäleistä ja mikä kummallisinta, se on kallion sisässä.
Ennen, silloin kun luolan etuosakin oli kunnossa, oli – tarun mukaan – luolan perällä ovi, joka oli suuri kivenmöhkäle. Tämä oli hiukan raollaan, mutta kuitenkin niin vähän, ettei sinne kukaan päässyt. Täällä sitten hiidet vartioivat aarteitaan. Kerrotaan siellä olleen kultainen pöytä, jonka päällä istui kultainen kissa, mutta lähemmin ei sitä saatu tarkastaa, sillä luolassa ollut valkea oli aina sammunut, kun sinne oli katsottu.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6816599 E 222605

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.