Helatorstain 2013 jälkeen monsuunikausi hellitti hienoksi tihkusateeksi ja suuntasin koirineni kohti Vesantoa ja Rutkonvuorta. Olimme saaneet seutukuntaa tuntevan oppaan viemään meidät Rutkon Kidekellarille. Tai sille paikalle missä se on joskus ollut ennen kuin nakertajat olivat iskeneet sen kimppuun. Ahvenisen kylän koulun kohdalta (tieltä 659, Konnevedentie 14) käännytään Rutkolantielle. Jotkin kartat väittävät että ensin Mikkolantielle ja […]
Harvoin on mikään luontokohde tuottanut itselleni niin paljoa luettuja kirjametrejä, harmaita hiuksia ja metsässä käveltyjä huteja, kuin aivan kotinurkillani piileskelevä wanha rajakivi Ropovaha. Turkuhan on tunnettu kaupunki monista rajakivistään, joista kuuluisin lienee Pallivaha. Pallivahan humoristiselta kalskahtava nimi juontuu suomalais-virolaisesta isoa irtokiveä tarkoittavasta sanasta vaha ja ruotsalaisesta alkuosasta pall: joka yksinkertaisesti on vain koroke, penger tai jakkara. […]
Vaikka, ja varmaan siksi, että äitini oli innokas rouskuihminen, olin vahvasti ennakkoluuloinen sienien suhteen pitkälle aikuisiälle. Sitten joskus 1990-luvulla sain ravintola Careliassa erehdyksessä eteeni pihvin huhtasienikastikkeen kera. Se annos muutti kaiken. En voinut kuvitella mitään parempaa kastiketta. Pähkinäinen, pehmeä maku, joka oli kaukana lapsuuteni rouskuruoista. Tuosta ravintola-annoksesta alkoi matkani sienten maailmaan. Kaukaisena haaveenani oli joskus […]
Pari kuukautta sitten julkaisimme jutun Heinäveden tafoneista. Jatkona tuolle kävimme menneenä viikonloppuna tutustumassa yhteen Suomen upeimmista tafoneista, Nokian Pirunpesään, joka myös Pirunpesäkivenä tunnetaan. Maineensa veroinen se olikin, varmasti yksi luontomme erikoisimpia muodostumia. Tafoni on nimitys kivelle tai kalliolle, jonka kylkeen on syntynyt lämpötilan ja kosteuden vaikutuksesta hiljalleen rapautumisonkalo. Kun rapautuminen on kerran lähtenyt käyntiin, ei […]
Perjantai-iltana voi tehdä muutakin kuin lajittella paketteja töissä iltavuorossa tai olla kaljoittelemassa ravintolalaivan kannella Aurajoessa. Tänään sattui olemaan aamuvuoro, eikä janottanutkaan. Kuluva perjantai on ollut valokuvauksen kannalta harmaa, mutta illansuussa aurinko alkoi vihdoin pilkottamaan. Suunnittelin ensin visiittiä Ruissaloon. Facebook-kontaktin kautta päädyin kuitenkin Turun Ispoisten kaupunginosan uimarannalle. Viereisillä kallioilla on ikivanhoja hakkauksia, joista Harri Nato Leino […]
Kesällä 2007 olin kierrellyt jo kuukauden päivät pitkin poikin Kainuuta hiekkadyynien ja muinaisrantojen perässä, kun saavuin eräänä iltapäivänä Sotkamon kaakkoiskulmalle Hiidenportin kansallispuistoon. Olin ajellut päivän aikana Sotkamosta yli 40 kilometrin matkan massiivista harjujaksoa seuraillen ja tutkiskellut sen leveillä liepeillä olevia laajoja dyynialueita. Viimeiset dyynit olivatkin vain kilometrin päässä kansallispuiston rajasta, juuri ennen kuin harju alkaa […]
Olimme jo useamman viikon ajan yrittäneet saada innokkaiden fongaajien kanssa sovitettua kalenterimme yhteen siten, että yhden illan mittainen tutustuminen tähän itselleni uuteen tapaan harrastaa kalastusta olisi mahdollinen. Vaikka tilanne näytti välillä jo hyvin toivottomalta, löytyi lopulta kaikille sopiva päivä. Kellon ohitettua iltakahdeksan annoin peltihevoselleni pohkeita ja usutin sen kiitolaukkaan kohti Helsingin läntisiä vesialueita. Arvelin olevani […]
Muoniovaarassa Ruotsin puolella jokea ja vastapäätä Muoniota on mielenkiintoinen nähtävyys. Se on seitakivi, vanha saamelaisten pyhä paikka. Kiveen on hakattu riimukirjoitus. Se on ruotsin ja englannin sekaista tekstiä: ”Vi ar i lant of Oskar friat of Viktoria of Inklant This holi saita vith olt sint morak stil har lat Ion Wolli of Matlok rit runs […]
Kyllä tämän näköisinä iltoina kelpaa lennelle. Eivätkä maisematkaan sieltä aivan huonoimmasta päästä ole. Jos kymmenien hanhien parvi on yli lentäessään vangitseva elämys, niin voi vain kuvitella, millaisen tunteen vallassa katsoisi tuhansien hanhien parvea. Kertoivat kalakaveri sellaisia nähneensä. Minä en, mutta sentään kuulin.
Pienistä ukkoskuuroista huolimatta olimme päättäneet tehdä perinteiseksi muodostuneen sunnuntai maakuntamatkailun. Tämän hiostavan toukokuisen päivän kohteeksi valikoitui Sauvon Kattilamäki, joka on eräitä Varsinais-Suomen arvokkaimmiksi nimetyistä luontokohteista. Parkkipaikaksi valikoitui outo lampialueen reunus, joka suuren kiinnostuksen sijaan herätti lähinnä hämmennystä. Mikähän ihmisen raivo on alueella riehunut? Paikalla oli metsästysansoja, puoliksi rungosta poikkivedettyjä puita, patoesteitä ja hirvitorneja – siinä […]