Hiidenkirnut
Kauan kauan sitten sulatteli jää mahtavaa peittoaan pois Suomen maankamaran päältä. Valkoinen, teräksenluja jää suli hiljalleen vedeksi, joka vapaudestaan nauttien kiiruhti eteenpäin.
Veden juostessa eteenpäin pyörteinä ja putouksina pyöritteli se kiviä matkansa varrella. Pyörivät kivet hioivat kallioon aukkoja, kuin kaivoja, joista jokaisesta tuli aivan omanlaisensa.
Sittemmin niitä alettiin nimittää hiidenkirnuiksi. Onkin helppo kuvitella suuri musta hiisi kirnuamassa herkullista voita näissä kivisissä padoissa metsien uumenissa.