Karstun Linnanmäki, Lohja

Tämä reissu oli lähtökohdiltaan tavanomaista huterammalla pohjalla. Jos normaalisti oli suhteellisen tarkka tieto, mitä perillä odottaisi, oli tällä kertaa pienoinen mysteeri jo se, missä tuo perillä sijaitsisi. Vihje oli peräisin vuodelta 1891, Appelgren-nimiseltä henkilöltä. Hänen merkintöjensä mukaan Lohjan Laxpojosta eli lahdenpohjasta pitäisi löytyä Linnamäen luola. Noiden tietojen pohjalta nykykartat eivät tarjoa suoraa vastausta.

Lähimmäksi sopivin vaihtoehto löytyy Karkalinniemen tyvestä Karstun kylästä. Paikka sijaitsee kirjaimellisesti pitkän lahden pohjukassa ja siellä kohoaa ylväästi karttaan piirretty Linnanmäki. Joskus muinoin vesi oli lainehtinut sen juurella. Olipa joku porukka käynyt maaseutumatkailun merkeissä tutustumassakin paikkaan. Merkittävästi tätä enempää tietoa ei nettikään paikasta tarjonnut. Koska se pahainen vieläpä sattui sijaitsemaan kohtuullisen matkan päässä, oli uteliaisuus ylittämätön. Sinne oli mentävä.

Tällä kertaa parkkipaikka löytyi liki kohteen vierestä. Otin mukaani kevyen varustuksen ja läksin kiertämään kohdetta etelän kautta. Hetken lehtipuuvaltaista rinteen kylkeä kuljettuani katseeni tarttui siististi rivissä seisseisiin kiviin. Kovin ihmisen tekemältä näytti tuo muoto, olisiko jonkinlaista pengerrystä. Kotvaan eteenpäin kallio muuttui viistosta jyrkänteeksi ja kohta edessä oli ensimmäinen negatiivinen pinta. Kovin näyttäväksi sitä ei voinut luonnehtia. Sen verran erikoinen kuitenkin, että oikein hyvällä mielikuvituksella joku sitä olisi luolaksi voinut nimittää.

Hetken perästä jatkoin eteenpäin ja edessä oli astetta paria näyttävämpi negatiivisesti kalteva seinä. Ylhäällä keikkui hakanen odottamassa kiinnittyvää kiipeilijää. Komean kallion lisäksi paikka näytti kuinka puu ja kivi olivat tulleet yhdeksi. Kuolleesta rungosta törröttänyt oksa näytti uppoavan jonnekin syvälle kallion sisään.

Seuraavan kulman takana sitten kohtasin sen parhaan tunteen. Sen kun luonnon edessä tuntee itsensä pieneksi. Tällä kertaa sen tarjosi jylhästi lohkeillut 20-metrinen jyrkänne, jota luonto oli julmasti syleillyt. 5 metrin korkeudella oli tasanne ja luolamainen onkalokin. Sen verran suojaisa ja erilainen, että kyllä sen hyvinkin luolien joukkoon saattoi laskea. Kallioportaan reunaan viritetystä kiipeämisköydestä huolimatta jätin lähemmän tutkiskelun sellaiselle reissulle, jossa olisi kaveri mukana ja jatkoin mäen länsipuolelle.

Jossain kauempana kaivinkone teki töitään. Mietin, kuinka komea paikka oli ollut veden lainehtiessa kallion juurella. Varsinkin iltaisin, kun aurinko tarjosi sinne viime säteitään. Elävän kuvan sainkin mieleeni maalattua, vaikka ympäröivä maailma oli harmaa ja sateinen. Kohta tuo kuva sai väistyä, pikaisesti.

Edessäni aukesi kauniin kaareva muoto, laavumainen hiidenkirnun neljännes. Viisi metriä leveä, pari-kolme korkea ja kolmisen syvä. Vaikkei se suurinsuuri ollutkaan, niin kertakaikkisen kaunis. Kuin Konian kirnun pikkusisko, jotenkin herkempi ja pyöremäpi. Siinä olisi täydellinen paikka ilta-auringosta nauttimiseen jonain hiljaisena kesäiltana. Sen verran helposti saavutettava vieläpä, että lasten kanssakin siellä kävisi.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6688398 E 330453

9 replies
  1. Jari S
    Jari S says:

    Hyvä tarina hienosta kohteesta. Linnanmäellä on sijainnut kivenhakkaamo jossain vaiheessa, tuo asetelma voi olla sen peruja. Et sinäkään tainnut löytää sitä veneensidontalenkkiä joka kuulemma koristaa kallionrinnettä, se antaa ainakin minulle syyn palata tuonne joskus keväämmällä.

    Vastaa
  2. Jari S
    Jari S says:

    Hei, tiedonhalu pääsi yllättämään eli kysyisin että mistä kohtaa lähdit kalliota kiertämään?

    Vastaa
    • Huttusen Antti
      Huttusen Antti says:

      Heti siitä Linnanmäen puoleiselta bussipysäkiltä suoraan metsään ja loivasti vasemmalle kaartaen. Ensimmäisenä vastaan tulee se vallitus ja jonkun matkan päästä kulku helpottuu.

      Vastaa
  3. Jari S
    Jari S says:

    Ok, kiitos. Viimeksi lähdin itse Pilvilinnantieltä ja kuvien järjestys viittasi samaan suuntaan, no veikkasin väärin. Siitä kirnulta vähän matkaa eteenpäin (Karstuntien suuntaan) ylempänä rinteessä näkyi jotain kiinnostavaa, en käynyt katsomassa kun paikka vaatii kiipeämistä. Kuva on facen Retkeily-ryhmän sivulla.

    Vastaa
  4. Jari S.
    Jari S. says:

    Palaan vielä tähän. Tämä on ilmeisesti Appelgrenin kohde 135. Laakspohja on myös kartano lähellä Lohjan keskustaa ja lähempänä Siuntiota (Appelgren kohde 136) kuin Karstun kylä. Lisäksi Pappilanselkä (Moisionlahti) on tunnettu myös nimellä Laakspohjanlahti. Sitä en tiedä missä tuolla suunnalla voisi olla Linnamäki luolineen.

    Vastaa
  5. Paula
    Paula says:

    Tuolta Linnanmäeltä löytyy myös kalliomaalaus, olen käynyt sitä joskus katsomassa. En nyt muista tarkempia koordinaatteja, kun enoni oli minulla oppaana. Pitääkin kysyä, lähtiskö eno taas kesällä oppaaksi.

    Vastaa
    • Rome
      Rome says:

      Ihan kuin tuossa yhdessä kuvassa olisi joku suuri tumma hahmo. Kaliosenämässä, silmät ja kaikki. Mielikuvitustakohan. Kyllä täytyy lähteä tuonne taas. Onkohan joku talokin ollut muuten siinä bussipysäkin takana?

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.