Erähiihtoretkelle vain 500 metrin päästä Hervantajärven ratikkapysäkiltä Tampereella

Seuraa paljastus: Tiesitkö, että 500 metrin päästä Tampereen ratikan päätepysäkiltä Hervantajärveltä lähtee noin viiden kilometrin mittainen erähiihtolatu, joka kulkee kahden luonnonsuojelualueen läpi ja päättyy Tampereen Taivaltajien erämajamaiselle kahvilalle? 

• Lähtöpiste kartalla
• Hiihtoreitti 5 km/suunta
• Tulipaikka: Vähä-Riutan laavu, lisäksi Viitastenperän laavu 200 m:n piston päässä
• Esteetön: Ei
• Saapuminen julkisilla: Hervantajärven ratikkapysäkille matkaa 500 m
• Saapuminen autolla: Hervantajärven uimarannan parkkipaikka, Salmenkalliontie 52, Tampere

Jonkin verran salapoliisityötä reitin selvittäminen vaatiikin, erityisesti nyt, kun reittiä ei näy enää Tampereen kaupungin uusitussa latukarttasovelluksessa. Suurin osa reitistä on nimensä mukaisesti erähiihtolatua, eli sitä ei ajeta koneellisesti eikä varsinkaan lumeteta, ja se on ylipäätään olemassa vain runsaslumisina talvina. Ladun kunto riippuu myös paitsi hiihtäjien, myös kävelijöiden ja pyöräilijöiden määrästä. 

Muistan Taivalpirtin hämärästi lapsuudestani, ja tämä erähiihtolatu oli väikkynyt mielessäni monta vuotta. Viime vuonna pääsin vihdoin testaamaan reitin ja ajattelin heti, että yhdeksänvuotias poikani Tapio tykkäisi tästä varmasti; hän kun hiihtää mieluummin ladun vieressä metsässä kuin ladulla ja nauttii höykyttävästä menosta kaikilla kulkupeleillä. Niinpä helmikuun aurinkoisen sunnuntain ohjelma oli selvä; suuntaisimme auringossa kylpevän järven jään sijaan varjoiseen metsään erähiihtoladulle, koska Taivalpirtin eräkahvila olisi tämän kauden viimeistä päivää auki. Sen olin selvittänyt Tampereen Taivaltajien Facebook-sivulta: Kahvila oli tänä vuonna auki vain kahtena viikonloppuna.

Lähdimme reitille Hervantajärven uimarannan parkkipaikalta. Parkkipaikan vieressä on kartta, josta hahmottaa hyvin erähiihtoladun alkupään, joka sijaitsee noin sadan metrin päässä parkkipaikalta itään, kävelyreitin kulmauksessa. Samainen kartta löytyy myös Outdoors Tampereen verkkosivulta. Tämä kartta näyttää tosin vain Tampereen-puoleisen osuuden erähiihtoladusta. Ihan viimeisimmän, metsäautotiepohjalla kulkevan ja moottorikelkalla ajettavan osuuden ladusta näkee puolestaan esimerkiksi Tampereen kaupunkiseudun retkeily- ja ulkoilukarttapalvelusta, mutta näiden välistä, Lempäälän ja Kangasalan metsissä ja soilla kulkevia eräladun osuuksia en löytänyt mistään nettikartasta.

Ladun ensimmäiset 700 metriä kulkee halki Hervantajärven omakotitaloalueen takametsien. Ulkoilijoita on tästä syystä näillä tienoin paljon, ja erähiihtolatu oli tänä sunnuntaina täysverinen tallattu polku. Olimme unohtaneet laittaa pitovoidetta murtsikoihimme ja ne lipsuivat ärsyttävästi. Polkua pitkin oli tympeää ja typerän oloista hiihtää. Pojalla oli jano ja tajusin, että olisi pitänyt ottaa jotain evästä ja juomista mukaan. Hänen kevyttoppatakkinsakin oli aivan liian kuuma hiihtoon, eikä motivaatio kukoistanut, vaikka haimmekin välillä hiihtämisen riemua umpihangesta.

Olimmekin jo kääntyneet takaisin ja päättäneet hakea kotoa luistelusukset ja suunnata pikemminkin takuuvarmoille Kaupin laduille, kun meitä vastaan tuli iloluontoinen pariskunta liukulumikengillä ja tunturisuksilla. Kyselin, paranisiko latu yhtään ja he vakuuttivat, että tämä alkupätkä asutuksen tuntumassa oli tallatuin ja edempänä latu muistuttaisi latua. Tiedosta ja heidän hilpeästä mielestään voimaantuneina käännyimme jälleen ympäri ja jatkoimme sitten kuitenkin retkeämme. Pian latu erkanikin laavua kohti johtavasta polusta ja samalla sen tallautuneisuus väheni. Hiihdimme hauskassa solassa kallioiden välissä, korpimetsän siimeksessä, auringon välkkyessä vaivoin puiden lomasta. Olimme saapuneet Makkarajärvi-Viitastenperän luonnonsuojelualueelle. Luonnonsuojelualue on Tampereen kantakaupungin laajin, maastonmuodoiltaan hyvin vaihtelevaa varttunutta tuoreen kankaan ja kuivan kankaan metsää ja luonnonsuojelualueella on useita pieniä, ojittamattoman suoalueita. Luonnonsuojelualueen eteläosassa, Hervantajärven itäisessä eli Viitastenperän lahdenpohjukan ympärillä taasen sijaitsevat valtakunnallisesti arvokkaat jylhäpiirteiset kallioalueet. 

Noin 600 metrin hiihtämisen jälkeen se aukeni: jyrkkä lasku kohti Hervantajärven pohjukkaa kera varoituskyltein, pitkin Tampereen ja Kangasalan välistä kuntarajaa. Edellämme kulkenut pariskunta oli ottanut sukset pois ja huikkaili alhaalta, että mäki on liian jyrkkä laskettavaksi. Tapio halusi kuitenkin laskea mäen alimman puolikkaan, joka ei ollut niin jyrkkä, ja lupa siihen heltisi. Voi riemua, kun hän pysyi pystyssä ja liukui pitkälle edellemme!

Hervantajärven pohjukkaan laskeuduttuamme tajusimme, että järven jäätä pitkin olisimme päässeet hiihtämään huomattavasti sujuvammin, ja päätimme paluumatkalla kulkea jäätä pitkin. Arkkitehti Malin Moision suunnittelema Viitastenperän design-laavu huusseineen on järven pohjoisrannalla, vajaan 200 metrin päässä ladulta, joten isommalla porukalla retkeiltäessä osa porukasta voi vaikka erkaantua tässä tulistelemaan laavulle ja osa jatkaa matkaa Taivalpirtille.

Pohjukassa, ladun vieressä, on nähtävyys: kolmen kunnan rajapyykki. Erälatu kulkee nimittäin hauskasti Tampereen lisäksi Kangasalan ja Lempäälän kuntien alueilla. Sijainti rajaseuduilla on osoituksena näiden tienoiden historiasta: Nyt ei olla viljavilla rintamailla, vaan kaukana näiden kolmen kunnan kylistä, takamaiden takamailla, missä metsät ja suot ovat säilyneet niin, että niissä on ollut ainesta luonnonsuojelualueiksi.

Pohjukan jälkeen alkoi mättäiden rikastuttama nousu ja mietimme, kuinka hauskaa se olisi paluumatkalla laskea alas. Tähänkään etappiin emme ehtineet kyllästyä ennen kuin maisema jo avautui avaraksi sähkönsiirtotekniikan sanelemaksi johtoaukeaksi. Seuraavalla metsäetapilla oli taas hauskoja kumpareisia laskuja ja punniskelin, olisiko keski-ikäisen naisen murtunut ranne tämän hauskuuden arvoista. Mutta Tapio painoi edellä, enkä ehtinyt päästä johtopäätökseen, kun jo laskin tupsupipo pomppien ja jalat tukevasti harallaan alas mäkeä. Ja pysyimme molemmat pystyssä! 

Sitten koitti eräladun huippukohta: Koukkurahkan luonnonsuojelualueen suo, jolle aurinko paistoi esteettä, jossa aika oli pysähtynyt suomaiseen tapaan ja johon edeltävien päivien suoja ja pakkanen olivat rakentaneet Tapiota mainiosti kestävän hankikannon! Poika paineli kuin villi varsa pitkin suota, puikkelehtien suomäntyjen välissä vapaalla tyylillä, kokeillen pikkutöppäreiden kestävyyttä, poikellen välillä ladulle, nauttien elämästä! Minua hanki ei kestänyt ja hiihtelin suu hymyssä hiljalleen eteenpäin syvälle painunutta latu-uraa pitkin. Ladulta erkani myös muita hiihtojälkiä muun muassa suon laidalla olevan Koukkujärven suuntaan, ja suolla olisikin voinut viettää tunteja hiljaksiin ristiin rastiin hiihdellen. Suo vaikutti olevan maastopyöräpolkujen määrästä päätellen myös pyöräilijöiden suosiossa. 

Suon jälkeisellä metsäetapilla ladun vieressä hämmästytti jättiläismäinen Eevertin kivi, jonka vieressä oleva muistolaatta oli kiitos Tampereen Taivaltajien ahkeralle latutalkootyön tekijälle, Eevert Virojoelle.

Putkahdimme metsästä metsäautotielle, jolle oli ajettu Kangasalan kaupungin ylläpitämä, ihkaoikea latu. Tapiosta se tuntui kuitenkin loputtoman tylsältä varsinkin, kun nälkä ja jano oli jo kova. Jotenkuten saimme kuitenkin puolentoista kilometrin latupätkän tahkottua ja saavuimme vihdoin Iso-Riutta-nimisen järven rantaan ja Taivalpirtille. Tuli ritisi tunnelmallisen erämajan takassa ja ostimme nälkäämme tuhdin satsin makkaraa, sämpylää ja pullat. Makkarat sai paistaa itse takassa. Tapio ihmetteli seinällä olevaa käkikelloa ja muita erikoisia tavaroita, jäänteitä vuosien varrelta.

Taivalpirtin vieressä, metsäautotien toiselle puolella, on Vähä-Riutan laavu tai pikemminkin kotus, jossa voi pitää taukoa Taivalpirtin ollessa suljettuna.

Ostimme paluumatkalle evästä ja oikaisimme järven poikki ladulle auringosta nauttien. Paluumatka meni onneksi joutuisammin, kuten paluumatkat aina. Suolta bongasimme vielä isoja kiviä, joiden päälle Tapio äkkiä kiipesi ja suihkautti alas. Pyllähti toki odotetusti alas tullessaan, mutta syvään hankeen kelpasi kellahtaa.

Kolmen kunnan rajapyykiltä suuntasimme suunnitelmiemme mukaan järvelle. Voimat alkoivat Tapiolla olla jo lopussa; koneladulla hän hiihtää kyllä sujuvasti 10 kilometrin matkan, mutta olihan tämä erälatu toista, lisäksi seikkailupistot umpihankeen, hankikannolla kiihdyttelyt, kipuamiset kivijärkäleiden päälle ja niin edelleen. Tarjouduin hinaamaan, ja siten pääsimme Hervantajärven uimarannalle, josta oli enää lyhyt kävely autolle. 

Olipa mukava hiihtoseikkailu, totesimme molemmat. Ensi kerralla eväät mukaan.

Sijainti: N=6815313.700, E=332657.598 (ETRS-TM35FIN)