Aurinkovuori on viiden tähden talviretkikohde Salpausselkä Geoparkissa: kaksi maisemalaavua ja jopa 15 km monikäyttöuraa!

Kaupallisessa yhteistyössä Geopuistot kestävän matkailun vetovoimatekijöiksi -hanke

Asikkalan Vääksystä löytyy lähes epäuskottavan hieno eteläsuomalainen talviretkikohde: Aurinkovuori. Näyttävä selänne on osa toista Salpausselkää ja kantaa lumisilla harteillaan paitsi huollettuja latuja, myös kahta laavua sekä kilometreittäin monikäyttöuraa, jossa voi talviretkeillä vaivattomasti ihan tavalliset talvikengät jalassa. Toki halutessaan voi myös lumikenkäillä tai vaikka pyöräillä! Kirkkaana päivänä aukeavat vuorelta upeat maisemat kohti Päijänteen puhtaita vesiä. Me saimme omalla retkellämme kokea paikan lumon sen kietouduttua vitivalkoiseen lumisateeseen.

• Kohde kartalla
• Montikäyttöuran talvireitit: 7, 10, 12 ja 15 km
• Tulipaikka: Kaksi laavua, ota varoiksi omat puut mukaan
• Esteetön: Ei
• Saapuminen julkisilla: Bussipysäkki: Vääksyn koulukeskus, 1 km laavulta. Hae LSL.fi:n reittioppaasta kohde ”Aurinkovuoren laavu”.
• Saapuminen autolla: P-alue Asikkalan liikuntahallin pihalla, Asikkalantie 14, Vääksy.
• Muuta: Monikäyttöuralla voi kulkea jalan, lumikengillä tai maastopyörällä. Koirat ovat tervetulleita kytkettyinä.

Saavumme Asikkalan kuntakeskukseen Vääksyyn idästä. Tie kohoaa kuin varkain reunamuodostumalle ja kuikuilemme maisemia etelään Vesijärvelle ja pohjoiseen Päijänteelle. Näitä kahta järveä erottava maakaistale on syntynyt, kun ammoinen jäätikkö hetkellisesti lakkasi vetäytymästä ja sen reuna parkkeerasi nykyisten Päijänteen ja Saimaan päälle. Parin sadan vuoden ajan jäätikkö ei juurikaan liikkunut, mutta sulamisvesivirrat kuljettivat kuitenkin maa-ainesta jäätikön reunalle. Tähän jäätikön reunaan kerääntyi siis pitkulainen kasa pääasiassa hiekkaa ja soraa, joka tunnetaan nykyisin toisena Salpausselkänä. Internet tietää kertoa myös, että Salpausselkiä on aina hyödynnetty itä-länsisuuntaisessa liikenteen suunnittelussa, joten ei ole sattumaa, että saavumme Vääksyyn komeasti Salpausselän harjannetta pitkin.

Jäätikkö ehti sulamisensa aikana pysähtyä pariinkin otteeseen, ja sitä myöten Suomesta löytyy kolme Salpausselkää ja niiden lisäksi vielä Sisä-Suomen reunamuodostuma. Geologisissa piireissä Suomi tunnetaan nimenomaan näistä muinaisen jäätikön komeista reunamuodostumista, ja Salpausselkä UNESCO Global Geoparkin alueella on useita kohteita, joissa tavan retkeilijä voi luonnossa virkistäytymisen ohella ihmetellä tätä ainutlaatuista veden muovaamaa maisemaa.

Helmikuisen talviretkemme valmistelut alkavat kuuluisan Vääksyn kanavan – joka muuten yhdistää Vesijärven ja Päijänteen – vieressä sijaitsevasta Päijännetalosta, josta saamme ajantasaista tietoa vieressä kohoavan Aurinkovuoren reiteistä ja palveluista. Talon sisä- ja ulkopuolelta löytyy karttoja ja informaatiota Geopark-alueen kohteista ja iloksemme kuulemme, että alueella pystyy liikkumaan hyvin myös julkisilla! Aurinkovuoren reittien lähtöpiste on kuitenkin niin keskeisellä sijainnilla, että pärjäämme tällä kertaa jalkaisin. Ja jalkaisin aiomme myös maastoon, vaikka kuulostaakin epäuskottavan hyvältä, että voisimme oikeasti valita 7, 10, 12 tai 15 kilometrin reitit käveltäväksi myös näin keskellä talvea. Upeaa!

Pohdimme ennakkoon pitkään, minkä mittaisen reitin jaksamme tai haluamme kävellä. Lähdemme siis todella talviseen metsään ilman sen erikoisempia varusteita, vaikka iloksemme monikäyttöreitin kulkuvaihtoehdot on merkitty selkeästi; täällä saa kävellä, lumikenkäillä, pyöräillä ja koirakin saa tietysti kulkea hihnassa mukana. Talviretkeilyssä urien käyttötarkoituksista on hyvä olla selvillä, ettei vahingossa tallaa vaikkapa hiihtäjille tarkoitettua latua, joita niitäkin Aurinkovuorelle on ajettu vähintään kiitettävästi.

Sen suurempaa reittipulmaa emme kuitenkaan itsellemme aiheuta, sillä perusreitti on Aurinkovuorella yhtenäinen, ja jokainen voi kulkea sitä sitten haluamansa pituisen matkan. Vaikka siis alkuperäinen suunnitelma olisi kulkea 12 kilometriä, voi esimerkiksi sää- tai muiden olosuhteiden vaikutuksesta reitin aikana helpostikin päättää kulkevansa lyhyemmän pätkän. Reput pakattuamme lähdemme kipuamaan Aurinkovuorelle!

Aurinkovuori sijaitsee Vääksyn kanavan luoteispuolella, eikä sijainnista voi mitenkään erehtyä, kun vuori on kokonaan ja kiinteästi osa toista Salpausselkää. Autotiet hajaantuvat selänteen kummallekin puolelle, ja pohjoispuolen tietä pitkin sitä päätyisi hyvin nopeasti kuvankauniille Pulkkilanharjulle. Meidän kävelyreittimme nousee kuitenkin suoraan Aurinkovuoren laelle. Pikkukaupungin liikenteen häly vaimenee, kun metsä muodostaa luontaisen meluvallin, ja hyvin nopeasti olemme talvimaassa, jossa huurtuneet männyt ottavat meidät sen suuremmitta sanoitta syliinsä.

Tiesitkö että: Harjun ja reunamuodostuman ero on, että reunamuodostuma on muodostunut jäätikön reunan suuntaisesti, kun taas harju on jäätikön sulamisvesivirtojen suuntainen ja kulkee siispä reunamuodostumasta poispäin.

Aurinkovuoren laavulle on lähtöpisteeltä matkaa kilometrin verran. Tätä reittiosuutta voi suositella myös lapsiperheille ja muille, jotka nauttivat lyhyemmistä retkistä. Alun nousu käy pikkuisen reisien ja hengityksen päälle, mutta on kohtalaisen nopeasti ohi. Aurinkovuoren laella maasto on tasaista, metsä kauniin syvää ja laavun viereen on rakennettu katselutasanne kohti Päijännettä.

Kesäisin laavulle pääsee myös suoraan Asikkalantieltä portaita pitkin, kunhan vain jaksaa kivuta melkein 300 askelmaa ylöspäin. Talvella laavulle on käynti meidän kulkemaamme retkeilyreittiä pitkin. Katselutasanteen portaille kertyy talven aikana mojovat jääpaakut, joten molemmista kaiteista on suositeltavaa pitää kiinni ja varoa askellustaan, kun nousee maisemalavalle.

Laavu on viehättävä ja saamme tutkia paikkaa keskenämme. Tutustumme myös opastauluun, joka kertoo Aurinkovuoren synnystä ja vinkkaa pidemmästäkin vaellusreitistä, jolle olisi mahdollista lähteä. Aurinkovuoren reitit yhdistyvät saumattomasti Aurinko-Ilves-reittiin, jota pitkin voi kulkea aina Evon retkeilyalueelle saakka! Menohaluja riittää, joten jatkamme alkuperäistä reittiä eteenpäin, kohti Kivistön laavua.

Edellisenä yönä sattui satamaan reippaasti lunta. Kunta ylläpitää Aurinkovuoren reitistöä, ja retkemme aikana kohtaammekin työntekijän, joka vetää moottorikelkan perässä viritelmää, jonka avulla reitille satanut lumi osittain aurautuu pois ja osittain tamppautuu. Reittiä pyritään pitämään auki mahdollisimman hyvin, joskin lumisateiden jälkeen hiihtoladut laitetaan kuntoon ensin. Tuumin silti, että onpa poikkeuksellisen hyvin järjestetty ylläpito käveltävälle talvireitille! Alkumatkasta puuterilumi peittää kulkuamme, mutta sen alla oleva reitinpohja on kuitenkin mukava askeltaa. Kävely on tavanomaista raskaampaa ja hitaampaa, mutta ei ylitsepääsemätön urheilusuoritus. Toiselle laavulle kävely kestää meiltä noin tunnin ja kaksikymmentä minuuttia.

Kivistön laavu antaa maisemallisesti etelään, Vesijärven yli. Meidän maisemassamme Kajaanselän valkoinen jääpeite vaihtuu sulavasti lumipilven valkeaan. Laavun vieressä on hauska, puutarhoista tuttu keinupenkki. Huussi on erinomaisessa kunnossa ja puuvajakin löytyy. Ajattelen, että tällaiseen paikkaan voisin tulla kesällä riippumaton kanssa pidemmäksikin aikaa nauttimaan maisemista ja huojuvista männyistä. Mutustamme tyytyväisinä kokonaisen pussillisen pikkupullia ja sekoitamme kaakaomme Salpausselkien suodattamaan erityisen hyvään veteen. Jos Suomen hanavesi on yleisesti puhdasta ja erinomaisen juomakelpoista, niin tämä Salpausselkien vesi se vasta hyvää onkin. Päijännetalossa oli maksuton näyttely, joka kertoi tarkemmin alueen vesivarannoista. Jos satut asumaan pääkaupunkiseudulla, niin onnitelut, sinunkin hanavetesi tulee Päijänteen altaasta!

Jatkamme laavulta eteenpäin pidemmille reiteille ja olen iloinen, että otin lähtiessä kuvan Aurinkovuoren ulkoilureittien kartasta, sillä polkuja on maastossa siinä määrin merkittävästi, että yhdessä kohtaa huomaamme jo kulkevamme vähän vikasuuntaan. Palaamme lyhyen matkaa takaisin ja jatkamme oikeaan suuntaan. Puhelimeen ladatusta maastokarttasovelluksesta on myös apua oikean reitin hahmottamisessa, ja suosittelenkin kaikkia seuraamaan omaa kulkuaan myös kartoista, kun lähtee Aurinkovuoren pidemmille reiteille. Monikäyttöura ja Aurinko-Ilves-reitti on merkitty hyvin symboleilla, mutta oma sijainti olisi kyllä täysin hakusessa, jos kulkuaan ei seuraisi itsenäisesti.

Lähdimme kulkemaan reittejä myötäpäivään ja se lienee vastoin suositeltua reittisuntaa, sillä suurin osa nuolella varustetuista viitoista osoittaa jo kulkemamme reitin suuntaan. Jatkamme kuitenkin topakasti omaa kiertosuuntaamme, sillä polulla ei näin arkipäivänä ole laisinkaan ruuhkaa. Muutama metsäkanalintu lehahtaa syvemmälle metsän siimeksiin kuullessaan askelluksemme, mutta niiden lisäksi muita metsän eläimiä ei näy. Monikäyttöuraa ovat lisäksemme hyödyntäneet jäljistä päätellen metsäjänikset, kauriit, pikkujyrsijät ja yksi hiihtäjä.

Reittivalintamme pituus määrittyi osittain Nauhian supan takia. Maastokarttasovelluksessa näkyi varsin komea suppamuodostuma, jonka vierestä  12 kilometrin retkeilyreitti kulkisi. Suppa puskee kuusikkoa oikein kunnolla, ja sen hahmottamisessa joutuu käyttämään mielikuvitusta. Ympäröivässä maastossa on enemmänkin suppia ja katselemme, kuinka metsämaasto vain välillä häviää syvään kuoppaan. Olen lukenut, että suppien pohjalla lämpötila voi olla varsinkin kesäaikaan monta astetta viileämpää kuin ylhäällä supan reunalla. Tämä on yksi luonnonilmiöiden bucket-listini vielä kokemattomista asioista. Ehkäpä ensi kesänä etsiydyn Nauhian supan pohjalle. Nyt ohitamme sen ilman lähempää tutustumista, sillä hanki monikäyttöuran ulkopuolella on syvää ja vaikeakulkuista.

Koko reitin ajan metsä ympärillämme on ollut vaihtelevaa. Aurinkovuori kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan, mutta varsinkin vähän etäämpänä kuljemme eri vaiheissa olevien talousmetsien kautta. Puusto vaihtelee ympärillämme nuoresta vanhempaan ja lajista toiseen. Eniten nautin niistä kohdista, kun olemme vanhempien ja suurempien puiden ympäröiminä.

Kävelyn aikana käy niin, kuin metsäretkillä on usein tapana käydä; vaivumme meditatiiviseen hiljaisuuteen, ja askelee kulkee hangella omaa tahtiaan. Ajantaju häviää. Retkemme lopuksi huomaan, että olemme olleet reissussa neljä ja puolituntia, jonka aikana kiersimme 12 kilometrin reitin, vietimme yhden pidemmän pullatauon ja pysähdyimme pitämään useita kuvaustaukoja.

Useamman tunnin ulkoilun jälkeen olo on hyvä ja kasvot helottavat sen verran, kuin terveellistä on. On hienoa, kuinka pitkiä, paljon ja hyvin ylläpidettyjä monikäyttöurareittejä Aurinkovuorelle Salpausselän Geoparkiin on tehty! Tuntuu tärkeältä, että tästäkin ympäristöstä ja näistä maisemista voi päästä nauttimaan myös talvikeleillä ja halutessaan ilman välineitä ja varusteita. Vatsa ilmoittaa kaipaavansa Vääksyn kahvilatarjonnan luo, ja laskeudumme leppoisasti alas tätä geologisen ihmeen lumipeitteistä rinnettä.

Ja tähän loppuun vielä; en nähnyt niitä Asikkalan kuuluisia puisia rattaita missään.

Lue lisää

Salpausselkä Geopark & Salpausselkä Geopark Facebookissa

Geoparks Finland

Mitä ovat geoparkit ja mitä iloa niistä on retkeilijälle? Näin bongaat ne kaikki!

Retkipaikka: Geoparkit