Suomen parasta harjumaisemaa ja Viinasaari – Pulkkilanharjun luontopolulla Päijänteen kansallispuistossa

➡️ n. 5 km (luontopolku + Viinasaaren lisälenkki)
? 1,5 h
⚫⚪⚪ Helppo reitti
? Paikka kartalla

Myyty! Sold! Luontopolkumies tykkäsi tästä reitistä todella paljon. Mukava kävellä, kauniita maisemia, veden läheisyys ja hyvät kyltit. Mutta lähdetäänpä taas kerran kronologisesti liikkeelle.

Olin viettänyt viikonlopun mökillä ja ajelin Helsinkiä kohti. Päätin kävellä yhden luontopolun matkalla ja päädyin siihen, että tänä aurinkoisena kevätpäivänä voisi olla mukava kävellä Päijänteen rannoilla. Pulkkilanharjun läpi olen ajanut autolla useita kertoja, mutta en ole koskaan pysähtynyt kävelemään siellä luontoon – en edes tiennyt luontopolusta ennen tätä kevättä.

Sähläsin vähän. Luontoon.fi-sivuston perusteella tiesin reitin alkavan Karisalmen sillan levähdyspaikalta, mutta kuvittelin sen olevan sama paikka, jossa ravintola Reimarikin sijaitsee. No ei, pysähdyin Reimarin pihaan ja tajusin olevani väärässä paikassa. Reimarilta on muutama kilometri Karisalmen sillalle, joka on hyvin merkitty ja kyltitetty, sen kyllä huomaa, kun se tulee vastaan. Levähdyspaikka on sillan koillispuolella.

Ison parkkipaikan reunalla on kylttirivistö, joissa on tietoa Päijänteen kansallispuistosta ja Pulkkilanharjusta – karttakin löytyy.

Reitin aloituspiste löytyy parkkipaikan eteläpäästä. Harjupolun pituudeksi kerrotaan 2,3 km. Siihen saa kuitenkin noin kolmen kilometrin lisälenkin. Tähän palaamme myöhemmin.

Reitti laskeutuu ensin alas Karisalmen sillan luo ja kiertää sen ali.

Sillan alituksen jälkeen kävellään hiekkapolkua takaisin kohti pohjoista. Päijänteen komea Hinttolanselkä jää tässä alla olevassa kuvassa vasemmalle. Joku oli tuonut juuri tähän kohtaan rantaan tuolin.

Hiekkapolku nousee asfalttitien (tie 314) kylkeen, ja tässä kohdassa reitti kääntyy kohti harjun lakea.

Suomessa ei voi välttyä ”Miten harju on syntynyt?” -kyltiltä. Pidin kuitenkin tämän reitin opaskylteistä, ne olivat monipuolisia ja hyvin tehtyjä. Jokaisessa kyltissä kerrottiin myös kasveista, joita täällä kasvaa. Kevätlinnunhernettä en tällä kertaa bongannut, vaikka siitä tässä kyltissä mainittiin. Oikeastaan ”kukkaloisto” jäi muutamaan sinivuokkoon ja käenkaaliin.

Harjun laelta näkee myös taaksepäin tielle ja parkkipaikalle.

Reitti kulkee harjun laella pari sataa metriä. Reitti on merkitty todella selvästi sinisillä maalimerkeillä.

Harjun päältä laskeudutaan jälleen rantaan. Hinttolanselkä siintää monessa paikassa.

Alkumatka on kivikkoinen, jopa yllättävän epätasainen. Mietin, jaksaisinko varmasti kävellä koko kierroksen. Turhaan, reitti helpottuu kilometrin kävelyn jälkeen. 

Puolentoista kilometrin jälkeen on päätettävä, jaksaako tehdä vielä lisälenkin. Kyltissä lukee ”Viinasaari, 1,5 km”. Jälkeenpäin tutkin karttaa ja totesin, että reitti ei varsinaisesti käy Viinasaaressa, mahdoinko edes nähdä koko saarta kunnolla. Joka tapauksessa päätin kävellä Viinasaareen mäntymetsän halki. Polku oli huomattavasti helppokulkuisempi tässä vaiheessa.

Matkalla Viinasaareen saavutaan todella hienolle hiekkarannalle. 

Hiekkarannan jälkeen maisema ja luonto muuttuvat täysin erilaiseksi. Jos alkumatka oli lähes pelkästään mäntymetsää, niin nyt siirrytään vanhaan lehti- tai sekametsään, jossa on haapoja, leppiä ja koivuja. Jopa pieni suoalue. Näin mustavalkoisen linnun selän ja mietin, mahtoiko se olla valkoselkätikka. Ehkä ei, mutta tällaisessa metsässä sen voisi hyvin kuvitella pesivän.

Viinasaari. Kartan perusteella se on kuitenkin sadan metrin päässä.

Viinasaaressa – tai sen lähistöllä – kiepaistaan lyhyt ympyrälenkki, sitten palataan samaa reittiä takaisin Harjupolulle. Viimeisellä kilometrillä käydään vielä supan laidassa.

Ja lopuksi, noin viiden kilometrin kävelyn jälkeen, palataan asfalttitien laitaan. Karisalmen silta näkyy parinsadan metrin päässä, samoin parkkipaikka.

Reitin kävelyyn minulta meni alle puolitoista tuntia. Matkalla ei ollut yhtään penkkiä tai pöytää, eväät tuli taas kerran syötyä autossa parkkipaikalla kierroksen jälkeen. Toukokuisena maanantai-iltapäivänä tapasin reitillä yhden reippailijan, muuten sain olla ihan rauhassa, yksikseni, keväisestä luonnosta ja sen äänistä nauttien! Loppuun vielä reitin kukkaloistoa…

Sijainti: N=6796597.000, E=421527.500 (ETRS-TM35FIN)

Blogiteksti julkaistu myös Luontopolkumiehen blogissa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.