Pumpulikirkko, mystinen hiidenkirnu Tiilikkajärven kansallispuistossa

Pumpulikirkko, suuri haljennut hiidenkirnu Rautavaaran kunnassa, muistuttaa suurta kirkkosalia saarnastuoleineen. Se on liitetty Tiilikkajärven kansallispuistoon vuonna 2023. Tälle upealle nähtävyydelle vie noin puolentoista kilometrin mittainen polku halki vanhan metsän.

Pumpulikirkon reitti Tiilikkajärven kansallispuistossa Rautavaaralla
Päivämäärä: 21.5.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 666.
Reitin pituus: Noin 3 km.
Kohokohdat: Mukava metsäpolku sekä komea nähtävyys sen päässä.
Parkkipaikka: Konttikankaan pysäköintialue, noin 10 autolle. Osoite Pumpulikirkontie 319. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei ole.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Reitillä on kosteita kohtia, mutta myös louhikkoa. Varustaudu hyväpohjaisilla jalkineilla, jotka saavat kastua.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Ei tulipaikkaa.

Päätin lähteä kaverin kanssa parin päivän lomamatkalle ja retkeilemään Pohjois-Savon maisemiin. Yksi tärkeimmistä käyntikohteista oli Pumpulikirkko, josta olin saanut vinkin pari vuotta aiemmin. Oli aika tutustua tähän erikoiseen paikkaan. Ajelimme melko pitkän ja vähän heikkokuntoisenkin hiekkatieosuuden (noin 4 kilometriä) päätteeksi Pumpulikirkontiellä sijaitsevalle pysäköintipaikalle, joka oli tyhjä toukokuisena torstaipäivänä.

Pumpulikirkko ja sen ympäristö on liitetty Tiilikkajärven kansallispuistoon kesäkuun alussa vuonna 2023. Syynä mm. se, että alueen erikoinen ja ainutlaatuinen luonto haluttiin turvata virallisilla suojelutoimilla. Pysäköintipaikalla on siis nykyisin kansallispuiston opastaulu karttoineen.

Pumpulikirkon polun reittikartta on hyvin yksinkertainen ja selkeä. Pysäköintipaikalta lähtevä noin 1,4 kilometrin polku kirkolle on janareitti eli se tulee täällä kävellä edestakaisin.

Polku alkaa muistutuksella siitä, että täällä kuuluu kävellä vain merkityillä reiteillä ja suojella Pumpulikirkon arvokasta luontoa. Reitti on merkitty oranssein maalimerkein.

Koko polku kulkee vanhassa metsässä, havupuiden katveessa. Paikoin polku on kostea ja Rautavaaran nettisivukin toteaa, että kumisaappaat tai vettä pitävät vaellusjalkineet ovat täällä tarpeen.

Paikoitellen kosteille osuuksille on laitettu pitkospuita.

Puolivälissä polkua on jonkinlainen reittien risteys. Etelän suuntaan menevälle polulle oli kuitenkin laitettu kieltomerkki – Pelkkakankaalle kulkeva retkeilyreitti oli suljettu huonon kunnon vuoksi. Tätä kirjoitellessani katsoin, että reitti on kulkenut ilmeisesti kahden rotkon läpi – se voisi siis olla mielenkiintoinen ja komea reitti. Ehkäpä kunnostavat sen joskus!

Matka jatkuu tästä siis luoteeseen. Kuulimme vanhassa metsässä linnun ääntä, jota en tunnistanut. Olimme sen verran katvealueilla, että kännykän lintusovelluksesta ei ollut apua. Mutta apu löytyi lintuaiheisesta taulusta! Olisikohan kyseessä sinipyrstö? Hetken kuluttua sain sen verran kenttää kännykkään, että pystyin kuuntelemaan sinipyrstön laulua. Siitä ei ollut kyse. Toinen testi tärppäsi: pikkusiepon ääninäyte oli yksi yhteen kuulemamme äänen kanssa. Molempien lintujen laulua olen aiemminkin kuullut, mutta saanut varmuuden nimenomaan lintusovellusten kautta.

Kilometrin jälkeen polku laskeutuu purolaaksoon ja jatkuu hetken pitkospuita pitkin. Molemmilla puolilla on komeat kalliojyrkänteet.

Tästä lähdettiin nousemaan Pumpulikirkolle. Polku kulki hetken aikaa keskellä puroa – tai päinvastoin, puro keskellä polkua.

Nousu on paikoitellen hyvin louhikkoinen, vaellussauvasta olisi voinut olla hyötyä. Suosittelen tarkkaavaisuutta kivien päälle astuessa. Kivien välissä näkyi vielä paikoin jäätäkin, vaikka oltiin jo toukokuun loppupuolella.

Pumpulikirkko näkyvissä! Kiiruhdin sinne edeltä ja retkikaveri otti tämän kuvan, kun olin jo ”saarnastuolissa”. Mietimme, olisiko luonnonsuojelualueella kuitenkin ihan OK kaataa pari pihlajaa ja kuusta, jotka peittävät näkymää halkeamaan ja sieltä ulos.

Halkeama on erikoinen näkymä ja sitä piti kuvata monesta eri vinkkelistä. Tämä vielä ulkopuolelta kuvattu.

Nyt olimme jo molemmat halkeaman välissä. Lattia oli vielä jäinen, samoin seinämilläkin oli vielä jäisiä kielekkeitä. Kirnun pohja on aikoinaan ollut täynnä pehmeää sammalta, siitä paikan nimi. Paikka on kyllä vaikuttava. Hiidenkirnu on sinänsäkin jo kookas – ja halkeaminen on tehnyt siitä suorastaan mystisen. Ei ihme, että täällä on oikeastikin vihitty ihmisiä avioliittoon.

Pidimme vielä tauon tasaisilla kivillä kirkkoa vastapäätä. Muuta taukopaikkaa tällä reitillä ei ole. Paluumatkalla taisin tätä Sammakkolampea ohittaessani sanoa, että sen rantaan voisi laittaa vielä pöydän ja penkit.

Palailimme autolle. Kävelymatkaa kertyi noin 3 kilometriä, se vei tänään tunnin ja kymmenen minuuttia. Emme tavanneet muita retkeilijöitä.

Reitin korkeuserot ovat maltillisia, kirkolle lienee noin 10-15 metrin nousu reitin matalimmasta paikasta. Louhikkoinen polku juuri ennen Pumpulikirkkoa tekee reitistä kuitenkin melko vaativan. Varaudu siis kivikkoon ja muutaman kosteaan kohtaan, mutta lähde ehdottomasti tutustumaan tähän jännittävään geologiseen kohteeseen!

Sijainti: N=7056392.032, E=573404.269 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=63.6278997, GEO:lon=28.4810311

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Tiilikkajärven reitit
Huuhkajankierros
Pisan reitit, Kuopio

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle