Porrastreeni, Syvärin maisemat ja hieno lehtojensuojelualue – Huutavanholman kierros Tahkovuorella, Kuopiossa.

Tahkovuoren huipulle 296 metrin korkeuteen pääsee talvisin kätevästi hiihtohisseillä. Muuna aikana sinne kannattaa kulkea joko 1054 kuntoportaan kautta – tai Huutavanholman lehtojensuojelualueen kautta kulkevaa polkua pitkin. Viiden kilometrin mittaisella Huutavanholman kierroksella koet molemmat.

Huutavanholman kierros Tahkovuorella Kuopiossa
Päivämäärä: 21.5.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 667.
Reitin pituus: Noin 5 km.
Kohokohdat: Huutavanholman lehtojensuojelualue, upeat maisemat Tahkon huipulta, Suomen pisimmät kuntoportaat.
Parkkipaikka: Tahkon keskustassa pääosin maksullisia pysäköintipaikkoja. Oma lähtöpaikkamme oli Break Sokos Hotel Tahko, osoite Tahkonrinteenkatu 7. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Kuopion seudun joukkoliikenne Vilkku.
Opasteet/kyltit: Opasteet reitillä melko vähäisiä.
Varusteet/jalkineet: Ne pitkät portaat! Lenkkarit voi olla paras valinta.
Vaativuustaso: Vaativa reitti.
Tulipaikka: Ei tulipaikkaa.

Pohjois-Savon retki eteni Tahkovuorelle, jossa kävin ensimmäistä kertaa ikinä. Suhteellisen ahkerana talviliikkujana olen käynyt aika monessa Suomen hiihtokeskuksessa – ja useinhan niissä on myös hienoja kävelyreittejä kesäharrastukseksi. Jostain syystä Tahkovuori oli aiemmin jäänyt väliin, mutta nyt oli aika korjata tämä asia.

Olimme kävelleet aamupäivällä retkikaverin kanssa Tiilikkajärven kansallispuistossa, saavuimme Tahkolle iltapuoleen. Seuraavan aamun sää näytti huonolta, joten päätimme lähteä Tahkolla iltaretkelle. Suunnitelmissa oli reilun kuuden kilometrin Tahkon Tähdet -kierros, mutta uhkaava sade typisti tämän retken hieman lyhyemmäksi ja kävelimmekin Huutavanholman kierroksen. Tahkon nettisivun karttojen mukaan nämä reitit kulkevat suureksi osaksi samaa matkaa – vain Tahkon keskustasta Huutavanholmalle menevässä reitissä on hieman eroa. Reittimerkintöjä ensimmäisen kilometrin aikana ei nähty, joten mielestäni jokainen voi valita oman reittinsä Huutavanholmaan suuntaan lähtiessä.

Vielä yksi käytännön asia ennen matkaa. Kiertosuunta: Samaisella tahkon nettisivulla kohteet oli esitelty myötäpäivään (Reitin kulku: Tahko – Huutavanholma – Näköalatasanne – Zipline yläasema – Näköalatorni ja Pehku – Tahkon huippu – Tahkon portaat – Tahko), mutta esim. outdooractive.fi -sivulla reitti aloitetaan Tahkon portaita nousten. En usko, että tälläkään asialla on merkitystä.

Lähdimme siis matkaan majapaikastamme. Reitti alkoi Suomen pisintä ponttonisiltaa pitkin. Tahkonlahden ylittävä silta on 280 metriä pitkä. Vuonna 2012 valmistunut silta lyhentää matkaa majoituspaikoista rinteille. Niistä puheen ollen, Tahkolla on 25 eri rinnettä, mikä tekee siitä Suomen neljänneksi suurimman hiihtokeskuksen. Tunnettuja rinteitä tässä sillan lähellä ovat mm. Tahko Special (musta rinne) ja Hornantuutti.

Sillan toisella puolella ei ollut minkäänlaisia reittiopasteita. Käytin Tahkon nettisivua apuvälineenä. Käännyimme vasemmalle ja kuljimme jonkin matkaa Tahkonlahden rantaa ja Tahkon huoltotietä pitkin. Talviset rinnekoneet oli laskettu tauolle. Yläpuolella näkyvä vaijeri liittyy Suomen pisimpään vaijeriliukuun, johon palaamme vähän myöhemmin.

Reitti ohittaa muutaman Tahkon sadoista majoitusvaihtoehdoista.

Tahkonlahdentien tuntumassa on iso pysäköintialue, joka sekin on mahdollinen starttipaikka tälle kierrokselle. Sen takakulmassa on selkeä portti kohti Huutavanholmaa. Reilu kilometri kävelty.

Samalla alkaa nousu. Arvelin nousua kertyvän kaikkiaan parisataa metriä ja aloin seuraamaan kellostani nousumetrejä. Huutavanholma lähestyy ja sinne nousevat portaat ovat näkyvissä. Tässä ollaan noustu ehkä kolmisenkymmentä nousumetriä. Huutavanholman kierros piti olla merkitty vihreällä – täällä oli selvästi vain keltaisia reittimerkkejä, jotka viittaavat Kettukankaan kierrokseen. Sekin kulkee tässä, mutta erkanee kohta Huutavanholman kierroksesta.

Vaikka emme lähteneet nousemaan Tahkon huipulle Suomen pisimpiä kuntoportaita, niin tätäkin kautta portaita kyllä on ihan riittävästi. Nousu on kuitenkin huomattavasti leppoisampaa kuin vastapäivään kierrettynä. Tasanteita ja penkkejä on paljon.

Huutavanholma on esitelty melko kuluneessa opastaulussa. Pinta-alaa 43 hehtaaria, perustettu 1992. Tässä kohdalla oli ihastuttavaa kuunnella itään laskevaa puroa, jonka varressa on eniten rehevää lehto- ja korpikasvillisuutta.

Puron kieppeillä ollaan reitin eteläisimmässä pisteessä. Matkaa on takana noin kaksi kilometriä, nousumetrejä ehkä 80. Tässä risteyksessä keltaisella merkitty Kettukankaan kierros sekä pidempi Tahkomäen kierros eroavat kohti etelää. Huutavanholman kierros ja Tähtikierros kääntyvät pohjoiseen.

Nousu jatkuu välillä rappusia pitkin, välillä ihan metsäpolulla. Reitillä on jonkin verran kivikkoa ja jonkin verran puunjuuria, mutta yllättävän mukavasti nousu kuitenkin sujui. Kuumana päivänä tämä parinsadan metrin nousu-urakka on varmasti hikinen. Punainen maalimerkki tuntuisi viittaavan Tahkon Tähdet -kierrokseen, vaikka nettisivun mukaan sitä ei ollut vielä merkitty maastoon.

Reitin varrella alkaa vilahtaa jo Tahkon keskustan ja Syvärin maisemia. Paras näköalapaikka tässä reitin varrella on noin 2,5 kilometrin kohdalla, jossa nousumetrejä on takana jo 140. Lavalta otettu kuva on blogin pääkuvana. Syvärin järvi näyttää siinä kauniilta ja sokkeloiselta.

Hetken päästä reitti putkahtaa laskettelurinteen laitaan. Ohitetaan Ziplinen lähtöpaikka – eli se Suomen pisin, noin kilometrin vaijeriliuku. Siitä parisataa metriä ja saavutaan näkötornille. Vieläkään ei ole noustu kahtasataa metriä, mutta aika lähellä Tahkon huippua ollaan. Kuuluisa Pehkubaari on näkötornin vieressä (se jää kuvan vasemmalle puolelle). Zipline näkyy kuvan oikeassa reunassa.

Reitti jatkuu tietä pitkin. Täältä löysimme seuraavan reittiopasteen.

Tässä vaiheessa seurasimme sadetutkaa. Alun perin suunnitelmamme oli kiertää hieman pidempi Tahkon Tähtikierros. Nyt näytti siltä, että sadealue oli lähestymässä. Päätimme lyhentää kävelyämme ja kääntyä Huutavanholman kierrokselle, joka näytti kääntyvän mäen huipulta suoraan alas. Mutta mistä? Huipulla oli rakennusurakka käynnissä ja oli yllättävän vaikeaa hoksata, mistä alaspäin menevä polku lähtisi. Lopulta löysimme Tahkon portaat -kyltin ja käännyimme portaita kohti. Rakennustyömaan takia ylimääräisiä metrejä tuli varmasti parisataa.

Sitten alkoi alamäki. Portaiden välissä kuljetaan hetkittäin myös sorastettuja polkuja pitkin.

Alamäenkin jälkeen reidet alkavat lopulta huutaa hoosiannaa, kuten tavataan sanoa. Kohta loppumetreillä ja paluu sillan yli lähtöpaikkaan.

Ennen tämän reitin faktoja kerrotaanpa vielä Mäkiaution rotkosta. Seuraava aamu valkeni hieman pelättyä poutaisempana ja päätimme vielä käydä kehutussa Mäkiaution rotkossa, joka jäi edellisenä iltana väliin. Se sijaitsee Tahkon Tähdet -reitin pohjoisimmassa reunassa. Ajoimme autolla Tahkomäentielle ja Panorama Barin pysäköintipaikalle. Opaste näyttää kohti pohjoista. Hetken päästä saavutaan risteykseen, jossa Mäkiaution rotkolle astellaan portin kautta.

Portaat vievät rotkoon, joka ei ole kovinkaan korkea. Sen erikoisuus ovat nämä komeasti ja geometrisesti haljenneet seinämät. Puiset sillat sekä portaat vaikuttavat uusilta. Kaiken kaikkiaankin reittien rakenteet olivat täällä priimaa.

Täältä löytyy myös erinomainen taukopaikka, Mäkiaution laavu.

Retkikaveri palaili autolle, minä sain luvan tallata reitin laavulta alas kohti Tahkon keskustaa. Pitkoksia ja portaita riitti vielä sadan metrin matkalle laavulta eteenpäin. Sen jälkeen polku oli leveähkö ja sorastettu. Reitti kiemurtelee pikku hiljaa Tahkonlahden rantaan. Viimeinen kilometri kuljetaan jo rannan tuntumassa.

Palataanpa edellisen illan kävelyreittiin, Huutavanholman kierrokseen. Sen pituudeksi mittasimme noin 5 kilometriä. Reitti on virallisesti 4,6 kilometrin mittainen – ehkäpä siihen tuli hieman lisämetrejä huipulla olevan rakennustyömaan kierron takia. Aikaa meni vajaat kaksi tuntia. Emme pitäneet evästaukoa (koska olimme syöneet pizzaa juuri ennen kierrokselle lähtöä). Tapasimme reitillä pari muutakin ulkoilijaa – ehkäpä jopa yllättävän vähän siihen nähden, miten paljon seudulla oli porukkaa.

Reitti on korkeuserojensa takia jo lähellä vaativaa. Alustat eivät ole hankalia, mutta 200 metrin nousuun tarvitaan jo jonkin verran kuntoa. Uskoisin, että myötäpäivään kiertäminen on hieman helpompi urakka, kun nousuosuus on selvästi loivempi. Omasta mielestäni nousu sujui jopa yllättävän helposti ja ketterästi meiltä kahdelta setämieheltäkin. Myös nousun varrella olevat tasanteet ja katselulavat helpottivat ylämäkiosuutta.

Pidin kovasti Tahkon reiteistä ja kävelisin mielelläni ne pidemmätkin reitit, jopa 18 kilometrin Rahasmäen kierroksen. Opasteisiin täällä kannattaisi panostaa, mutta muuten maisemat ja palvelut ovat kohdallaan. Ja tuntuiko sinustakin, että Tahkolla kaikki on Suomen pisintä ja korkeinta? Ponttonisilta, kuntoportaat ja vaijeriliuku. Kaksi kolmesta testattu!

Sijainti: N=7018371.387, E=551992.569 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=63.2904941, GEO:lon=28.0365152

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Huuhkajankierros
Patakukkula-Tarinaharjun luontopolku
Pisan reitit

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle