Päiväretki Velskolan Lippukalliolle

Velskolan Pitkäjärvi sijoittuu Espoossa Vihdintien ja Bodominjärven väliin etelä-pohjoissuunnasta katsottuna. Pitkän järven itärantaa myötäilee autotie mökkien ja talojen välissä. Tien pohjoisosa kulkee paikoin hyvinkin lähellä rantaa. Polkupyörällä tietä polkien olen monesti ihmetellyt järven kaunista näkymää.

Kun viikonlopuksi oli luvattu lämmintä ja aurinkokin luvattiin nähtäväksi, niin pakkasin reppuni aikaisin aamusta ja suuntasin kohti Velskolaa. Velskolan Pitkäjärven länsirannalla on Lippukallion ja Kilpilammen alue, joka on osa Nuuksion kansallispuistoa. Alue kattaa Velskolan Pitkäjärven ja Kattilajärven väliselle harjanteen väliin jäävän alueen. Harjanteet ovat mielenkiintoisia kuljettavia, sillä ne kätkevät usein monenlaisia yllätyksiä sisäänsä.

vaarajarvenkalliolla

Aamu oli vielä usvainen kun jätin kulkuvälineen parkkiin Velskolan toimintakeskuksen pihan lähistölle. Lähemmäs autoa ei saa viedä. Toimintakeskuksen takaa lähtee hyväkuntoinen kävelytie kohti Velskolan Pitkäjärven pohjoispäätyä. Vuodenaikaan tyypillinen vetinen maasto oli odotettavissa. Polut muistuttivat puroja joissain kohdin, pääasiassa polut olivat kuitenkin kuivia kuljettavaksi. Kävelin kallioista reittiä, jolloin välillä aukesi avoin näkymä kohti Velskolan Pitkäjärveä. Suuntasin etelämmäksi, tarkoituksena pitää kahvitauko laavulla.

Kilpilammen ja Lippukallion alueelta tein pienen poikkeaman Jänisniemen laavulle, joka kuuluu eteläisempään Erä-Mattilan luonnonsuojelualueeseen. Laavu on omassa piilossaan lymyilevä taukopaikka. Sijanti niemekkeellä, metsän kätkössä varmistaa rauhallisuuden ja vähäisen käytön.

Janisniemen-laavu

Aamun usva oli alkanut hälvetä ja pilviverho rakoili, kun pääsin perille. Laavu oli vaikeasti löydettävissä ja varmasti siitä johtuen vähäisessä käytössä. Hetken ehdin kuunnella ja silmilläni paikallistaa tasaisen rummutuksen lähdettä, kunnes havaitsin pohjantikan. Pohjantikka oli laavun lähistölle kaatuneen männyn rungolla. Muutaman metrin päässä minusta, kaikessa rauhassaan, tikka jatkoi työtään minusta välittämättä.

Laavulta lähdin kiipeämään kalliolle ja kävelin harjannetta pitkin kohti Kattilajärveä. Näiden kahden luonnonsuojelualueen välissä kulkee pieni tie. Tien ylityksen jälkeen olin takaisin Lippukallion alueella.

Maasto muuttui kumpuilevaksi ja yllätykselliseksi. Suuntasin lippaluolalle, joka on Kattilajärven läheltä löytyvä pieni luolamainen muodostelma. Tämä peikonpesää muistuttava, lipan alle jäävä onkalo mahduttaa monta ihmistä suojaansa.

Lippukallion Lippaluola

Lippaluolalta etelään päin suunnatessa, löytyy samaiselta kalliojyrkänteeltä myös hiidenkirnu. Hiidenkirnua olisi vaikea löytää ilman tarkkaa tietoa sijainnista tai koordinaatteja (N 6687289 E 368933). Kävelinkin ensin reippaasti sen ohi. Kirnun löytääkseen pitää nousta vähän matkaa kalliolle. Hiidenkirnu on kookas ja sen reunassa on halkeama. Sileäreunainen, sammaleen peittämä kirnu onkin tuntemattomampi nähtävyys alueella.

Hiidenkirnulta lähdin kohti Lippukalliota. Kävelin lähes umpeen kasvaneen suolammen ohi. Kilpilampi oli kaunis punertavassa asussaan. Polku vei kohti jyrkännettä, josta lähti polku korkealle Lippukalliolle. Ympäröivän metsän yläpuolelle yltävän kallion näkymä avautuu, korkeimmasta kohdasta kertovan, pienen kivikasan luona. Marraskuinen aurinko oli tulossa esiin ja matalan auringon maalaama metsämaisema antoi parastaan.

Lippukalliolla

Lippukalliolta matka jatkui harjannetta pitkin kohti Vääräjärveä. Polkuverkosto ohjasi kohti rantakallioita metsiköiden läpi. Vääräjärven kallioilla tulivatkin päivän ensimmäiset ohikulkijat vastaan. Vuodenaikaan nähden epätavallisen kauniina marraskuisena päivänä olisi useamman vastaantulijan odottanut kohtaavan.

Vääräjärven itärannalla on Metsähallituksen ylläpitämä hyväkuntoinen nuotio- ja telttapaikka. Paikalle saapuessani olivat päiväretkeilijät juuri tekemässä tulia nuotiopaikalla. Tässä vaiheessa aurinko paistoi suoraan nuotiolle kasvoja lämmittäen. Tähän kauniiseen maisemaan oli hyvä päättää retki ja lähteä kohti parkkialuetta.

Vaarajarvi

Viitoituksia ei alueella ole. En lähtisi alueelle ilman karttaa ja kompassia. Erityisesti ensikertalainen kadottaa suuntansa näillä pienillä ja kapeilla poluilla helposti. Suhteellisen pienen välimatkan päässä toisistaan sijaitsevat kohteet tekevät paikasta sopivan pienelle päiväretkelle.

Kartta ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6687354 E 369094

2 replies
  1. Kati L
    Kati L says:

    Taitaa olla itä muuttunut erehdyksessä länneksi? Autotie kulkee Velskolan Pitkäjärven itäpuolella, ei länsi-. Tulentekopaikka on Vääräjärven itäpuolella, ei lännen puolella.

    Vastaa
    • Jonna Saari
      Jonna Saari says:

      Hei Kati ja kiitos paljon kommentistasi sekä tarkkasilmäisyydestäsi! Olemme nyt korjanneet kyseiset tiedot oikeiksi 🙂

      Ystävällisin terveisin
      Jonna / Retkipaikka

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.