Söpöysvaroitus! Lopella pääset retkelle liikuttavan suloisten miniaasien kanssa

Yhteistyössä Hevostoiminta Valkas

Kesäkuun pitelemätön vehreys oli täysin valloillaan matkatessamme Aromäen tilalle Lopen Tevännölle. Alue on kartalta nopeasti vilkaistuna juuri niitä paikkoja, joissa kenties on jotain, mutta kun ei vaan tiedä että mitä. Ajatus harhautuu herkästi  läntiseen Liesjärven kansallispuistoon, tai idässä lymyilevään Hyvinkään kaupunkiin, mutta juuri täällä, riittävän kaukana kantateistä, aiomme tutustua Rölliin ja hänen lähimetsäänsä.

Pörröinen metsäopas

Röllin turkki on tavatessamme pikkuisen takussa ja siihen on tarttunut satunnaisia kasvinosia. Neljän ihmisotuksen joukkomme lähestyy Rölliä yhtäläisellä kiinnostuksella ja kunnioituksella, sillä emme missään tapauksessa halua antaa huonoa ensivaikutelmaa iltapäivän oppaallemme. Toivomme voivamme oppia jotain uutta Röllin maailmankuvasta ja luontosuhteesta. Iloksemme kohtaaminen on onnistunut: Röllin häntä vipattaa ja korvat ovat höröllä, kun hän neljän jalkansa kanssa kipittää luoksemme. Rölli on miniaasi!

Callekin on miniaasi!

Suomessa on vain 16 miniaasia ja kaksi niistä, Rölli ja Calle, asuvat Lopen hiekkaharjuisten metsien äärellä, jossa heidän kanssaan on mahdollista päästä rauhoittumaan lähiluontoon. Miniaasien kanssa kulkeminen on opettavaista hetkessä elämistä, sillä näiden eläinten luonteeseen ei hötkyily kuulu. Helposti lähestyttävät ja lutuiset aasit ovat erinomainen tapa keskittyä metsän yksityiskohtien tarkasteluun. Aasit eivät ole suorittajia.

Aaseja talutetaan hevosten tapaan riimusta.

Miniaasit ovat alunperin Afrikasta Sisiliaan tuotujen pienikokoisten aasien jälkeläisiä, joita kaivattiin juhdiksi kapeille kaupunkikujille. Röllikin kantaa metsäretkillä omassa repussaan eväät sekä ihmisille, että itselleen. Aasit ovat varmajalkaisia maastossa kulkijoita, joskin hämmentävän herkkähipiäisiä – vesilätäkköön tai sateeseen ne eivät yksinkertaisesti suostu kulkemaan.

Rölli on tottunut olemaan kuvattavana.

Aromäen tilalla miniaasit ja ihmiset tapaavat toisensa aluksi tallilla, jossa turkin harjaamisen lomassa tutustutaan puolin ja toisin ennen retkelle lähtöä. Tilan emäntä Satu lähtee kulkijoiden mukaan opastamaan reittiä idyllisten pellonpiennarten kautta metsätielle ja varvikkopolulle. Rölli ja Calle kulkevat tottuneesti riimuissaan ja vielä alkumatkasta testailevat, miten paljon kulloinenkin taluttaja antaa mahdolisuuksia ruohotuppojen mutusteluun. Aasien kanssa voi patikoida metsän siimekseen tai tilan omalle näköalalaavulle läheisen kukkulan huipulle.

Evästaukoa vietämme mäntymetsikössä, josta etsimme aaseille sopivat näreet paaluiksi. Callen mieliksi leiriydymme ihan hänen viereensä, jottei läheisyydenkaipuiselle aasille tule eroahdistusta. Kesäpäivän metsä on raukea ja viihtyisä, aasit natustavat heinäänsä ja ihmiset eväitään.

Leppoisa retki jatkuu kuusikonsyrjää etenevää metsätietä pitkin, ja jutustelemme niitä näitä aaseja taluttaen. Pienen aasin kertaluontoinen harha-askel oman jalan päälle ei tunnu oikeastaan missään. Vetovoimassaan väkevä eläin painaa juuri ja juuri 70 kiloa. Huh huh! Satu kertoo meille urastaan hevosten parissa ja keskustelemme siitä, miten erilaista on retkeillä eläinten, kuin ihmisten kanssa. Eläin ei arvostele, eikä siltä voi piilottaa epävarmuuksiaan. Se antaa myös välitöntä palautetta eväiden puutteesta tai huonosta reittivalinnasta. Miniaasi ei ole valinnoissaan hölmö, vaikkei turhia säikykään.

Miniaasit ja ihmiset retkeilevät pienenä laumana Tevännön metsäteillä.

Palattuamme takaisin tilalle parin tunnin retken päätteeksi huolehdimme Röllin ja Callen hyvin hoidettuina lopun laumansa luo. Aromäen tila jää kohta taaksemme, ja hiljalleen laskeutuva kesäilta on väreissään taianomainen. Vihantien peltojen ja metsien läpi ajellessa takaisin kaupunkiin olo on hiukan epätodellinen. Akut on ladattu, mieli tyyntynyt ja pieni hymynkare väreilee poskilla pitkän aikaa. Miniaasit ovat ehkä lähimpänä satuolentoa, jota olen päässyt taluttamaan. Kohtasimmeko ne oikeasti? Onko Rölliä olemassa? Aasilta voi oppia yllättävän paljon tyyneyttä.

Satuolento?

Teksti: Karoliina Säkö

Kuvat: Jemina Kallio, Karoliina Säkö, Nelli Kaski

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.