Saimaan rantoja, käpylehmiä, koiraopas ja hyvä brunssi – Metso-polku Puumalassa

Nestorinranta sijaitsee hienolla paikalla Puumalan saaristossa. Sen kulmilta kulkee myös suosittu pyöräilyn rengasreitti. Nestorinrannasta löytyy myös muutama luontopolku, jotka kulkevat Saimaan rantamaisemissa ja tarjoavat monta hienoa näkymää sekä muutaman erinomaisen istuskelu- ja evästelypaikan.

Metso-polku Puumalan Nestorinrannassa
Päivämäärä: 22.6.2019
Luontopolkumiehen reittinumero: 64
Reitin pituus: n. 3 km
Kohokohdat: Saimaan rantamaisemat, Nestorinrannan palvelut.
Opasteet ja kyltit: Melko hyvät. Muutama umpikuja reitin varrella aiheutti hämmennystä.
Parkkipaikka: Nestorinrannassa, Lintusalontie 1661, Puumala. Tilaa hyvin. Paikka kartalla.
Varusteet/jalkineet: Ei erityisiä vaatimuksia. Lenkkareillakin pärjää, vain pari hieman kosteaa kohtaa.
Helppo reitti
Ei tulipaikkaa

Vietimme porukalla juhannusta mökillä ja suunnitelmissa oli yksi retkipäivä. Minun ehdotuksestani läksimme Puumalan Lintusaloon ja Nestorinrantaan, jossa olisi tarjolla sekä luontopolkuja että kahvila.
Saavuimme Nestorinrantaan lauantaina noin klo 10.30. Kahvila aukeaisi klo 11, joten meillä olisi hyvin aikaa kävellä yksi luontopoluista.

Kahvilasta tultiin ulos asti kyselemään, olisimmeko tulossa brunssille. Ehkäpä, mutta ensin kävelisimme luontopolun. Saimme ohjeet kävellä Nestorinrannan päärakennuksen ohi kohti aloitusporttia. Pihalla olevassa kyltissä ei luontopolkuja mainita, mutta toki arvasimme, että suunta oli tämä.

Aloitusportille on pihasta matkaa vain alle 100 metriä. Mukava kävely lammashaan laitaa pitkin ja portti oli edessämme.

Tässä teimme valinnan, kävelisimme pisimmän eli Metso-polun, jolle ilmoitetaan netissä pituudeksi 2,4 km, mutta täällä 2,5 km. Taisin nähdä jossain myös mitaksi 2,6 km. Pisimmän reitin reittimerkinnät ovat oransseja.

Nestorinrannan ystävällinen Luka-koira olisi halunnut mukaan matkaamme. Hän taitaa olla tottunut luontopolkukävijä, sillä joissain luontopolun rastitehtävissä mainittiin, että Lukalle voisi antaa namin palkkioksi, jos hän suostuu istumaan käskystä. Luka jäi kuitenkin tässä kohtaa hieman loukkaantuneen näköisenä joukostamme.

Reitillä on alkumatkassa muutamia linnunpönttöjä. Tarkemmin katsottuna ne ovatkin tehtävärasteja. Ne liittyvät lyhimpään keltaisella merkittyyn lasten luontopolkuun.

Tällä rastilla piti miettiä, miten puu voi katketa? Luettelimme tapoja: moottorisaha, myrsky, lumituho, hirvi.

Tehtävärastien lisäksi näillä Hyvän Olon Poluilla on hyvään oloon liittyviä tauluja. Niissä kehotetaan mm. hengittämään metsän ilmaa ja antamaan aikaa ajatuksille. En ihan aluksi huomannut, että niissä on myös kätevä sanallinen selitys siitä, miten reitti jatkuu: ”Palaa polkua muutama askel taaksepäin ja käänny oikealle viitan osoittamaan suuntaan.” Hyvä idea, sillä kartasta (jonka kuvan olin luonnollisesti ottanut kännykkääni) ei aina nähnyt, miten reitti jatkuisi. Ja taisimmepa kahdessa umpikujassa hieman ihmetelläkin, missä reitin jatko on. Kylttien lukemisesta oli hyötyä!

Seuraavalla tehtävärastilla päästiin harjoittelemaan käpylehmän tekoa.

Reittimerkinnät kertoivat selvästi, mihin suuntaan seuraavaksi – ja samalla nähdään, paljonko reittiä on vielä jäljellä.

Alun mäntymetsäosuuden jälkeen laskeudutaan rantaniitylle ja sieltä kävellään jännittävän kuuloiseen Paskoniemeen.

Saavutaan Saimaan rantaan ja näkymiä voi ihailla niemessä lähes joka suuntaan. Pohjoispuolella oli komea kurjenmiekkarykelmä.

Noin kilometrin kävelyn jälkeen ollaan Paskoniemen kärjessä. Kyltissä kerrotaan mahdollisia selityksiä paikan nimen syntyyn. Nimestään huolimatta tämä on todella komea paikka. Aivan vieressä näkyy myös lauttalaituri, josta voi hypätä Norppa II-lauttaan, jos pyöräilee Puumalan kehuttua ja suosittua Saaristoreittiä.

Niemen kärjestä palataan rantaniitylle.

Muutama sata metriä ja saavutaan jälleen Saimaan rantaan. Tässä kohdassa on kivi, jossa on mukava istahtaa hetkeksi ihailemaan järvimaisemaa.

Rannasta noustaan puronvartta ylös korpimaisemaan, jossa on melko kookkaita puita. Reitin varteen on merkitty iso mänty ja iso kuusi. Kuusen korkeus on peräti 36 metriä ja läpimitta tyvessä 81 cm! 

Lopuksi noustaan ylös Martin kalliolle, jossa voi vielä hetkeksi istahtaa katselemaan komeaa näkymää Lietvedelle.

Minun matkamittarissani 2,5 km tuli jo täyteen, kun läksimme kalliolta kohti Nestorinrantaa. Toki olimme kävelleet hieman ylimääräisiä metrejä. Loppumatka kuljetaan hiekkatietä pitkin.

Sata metriä ennen aloitus- ja lopetuspistettä saavutaan sympaattisen viittaviidakon luo.

Sitten siintääkin jo Nestorinranta näkyvissä.

Aikaa kävelyymme meni noin tunti ja vartti, hyvin hitaalla tahdilla ja kaikkea luontoa ihmetellen. Muita kävelijöitä emme reitillä nähneet. Polku ja sen rakenteet (sillat) ovat hyvässä kunnossa. Opastetauluja ja -karttoja on kuulemma tulossa lisääkin. Mukava reitti ja bonuksena vielä todella hyvä brunssi, jonka nautimme kävelyn jälkeen. Hyvä yhdistelmä liikuntaa ja ruokanautintoa!

Lopuksi vielä luonnon ihmeitä reitin varrelta – luontopolkumies on tunnistavinaan nämä  maitikkaverkkoperhoseksi ja hopeatäpläksi.

Sijainti: N=6810794.088, E=553980.471 (ETRS-TM35FIN)
GEO: lat=61.42740459775119, lon=28.012005499441038

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Luontopolkumiehen muita reittejä lähistöllä:
Loketon onkalo Puumalassa
Norppapolku Puumalassa

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.