Kahden kohteen iltapäiväretki Turun Ruissaloon: pakkasviimaiset Kuuvannokan kalliot ja helteinen kasvitieteellinen puutarha

Turun Ruissalo on sillalla mantereeseen yhdistetty saari, jolta löytyy luonnonystävälle paljon nähtävää. Kävimme Ruissalossa iltapäiväretkellä aikeenamme tutustua kahteen hyvin erilaiseen maailmaan: Turun yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan sekä muutaman kilometrin päässä siitä merelle työntyvään Kuuvaan. Ulkona vallitseva erittäin keikkuva kevätsää teki hienon kontrastin erilaisten tropiikkityyppien kostealle lämmölle.

Kuuvan P-alue ja luontoreitin alkupist e kartalla

Kasvitieteellinen puutarha kartalla

Asetin Kuuvan P-alueen Google Mapsiin ja se ohjasi meidät perille. Maps olisi tainnut ohjata Kuuvantietä pidemmällekin kuin mitä autolla on tarkoitus ajaa, mutta Kuuvantiellä oleva pysäköintialue on merkittynä sekä kartalle että maastoon. Jätimme auton parkkiin, ja siniselle maaliskuun taivaalle oli kerääntynyt jonkin verran pilvenhattaroita.

Pysäköintialueen tiehaarasta löytyi pienen etsinnän jälkeen myös alueen kartta sekä viitoitus luontopolulle. Alueella pystyy kulkemaan osittaisen rengasreitin talsimalla aluksi luontopolkua pitkin kohti niemen kärkeä ja palaamalla pikkutietä niemestä takaisin parkkipaikalle (tai toisin päin). Kierroksen pituudeksi tulee tällöin kaikkiaan noin kaksi kilometriä.

*P-alueelta voi suunnata niemenkärkeen joko tietä tai (alkumatkasta) luontopolkua pitkin.*

Luontopolku kulkee viehättävän metsän läpi. Polku erottui pienien lumienkin aikaan maastosta selvästi ja oli myös merkitty, itse en ainakaan kokenut minkäänlaista empimistä oikeista suunnista.

*Aurinko paistoi kirkkaasti vielä menomatkallamme.*

Jossain kohtaa polku tupsahtaa pikkutielle, jota pitkin alueen mökkiläiset/asukkaat saavat ajaa. Siitä matka jatkuu tietä pitkin kohti niemen kärkeä, ja juuri ennen merelle saapumista reitti palautuu jälleen poluksi. Viimeiset askeleet ennen näköalaa merelle kuljetaan hyvin jyhkeän ja upean mäntymetsän läpi. Kilpikaarnaisia puita on runsaasti!

Saapuessamme rannalle saatoimme huomata sään olevan muuttumassa. Kauniit rantakalliot lumosivat – elämässäni on ollut silokalliopuutostila viime vuosina – mutta huomio kiinnittyi myös horisonttiin, jossa lumisaderintama teki tuloaan hyvin näyttävästi.

Hetken aikaa ehdimme kuitenkin nauttia myös valoisuudesta Kuuvannokan kallioilla.

Meri oli jäässä, sitä en ollut odottanut. Jossain vaiheessa varmaankin toisistaan jo irrallaan velloneet jäälautat olivat kuroutuneet jälleen yhteen eheäksi jääkanneksi.

Minkäänmoista taukopaikkaa ei näkynyt olevan, eli jos tänne mielii evästelemään, pitää homma hoitaa jotenkin muuten kuin avotulella. Voin hyvin kuvitella, että kesäisin täällä käydään piknik-korit viuhuten istumassa rantakallioilla kesäisen lämmön ja maisemien äärellä herkuttelemassa ja maailmaa parantamassa. Meidän retkemme aikaan paikalle osui yksi koiranulkoiluttaja, ei ketään muuta.

Tai no, olihan siellä kyhmyjoutsen. Lintu lensi viereisen Kolkannokan suunnasta paikalle samaan aikaan kun mekin saavuimme, ja alkoi sukia höyheniään hyvällä antaumuksella silmiemme edessä. Se toi hienon, vitivalkoisen elementin muutoin niin tummanpuhuvaan ja uhkaavaan maisemaan.

Palatessamme niemenkärjestä takaisin autolle tuuli yltyi, ja pysäköintialueelle saapuessamme ilman täytti niin sankka lumisade, että nenäliinan kokoiset hiutaleet verhosivat maiseman ja meidät pipoinemme myös. Piti pitää vimmattu tamppaushetki juuri ennen autoon istumista, jotta mukana tuleva lumi ei olisi kastellut meitä auton lämmössä tyystin.

Vastapainoksi sademetsän lämpöä

Kuuvasta kohti Turun keskustaa ajellessa ohitetaan Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha. Ohitimme myös upean näköisiä, talviuneltaan kohta heräileviä jalopuita sekä lumisia peltoja, joissa innokkaat hiihtäjät suksivat menemään kuin viimeistä talvipäivää.

Lumipyry ohitti seudun ja taivas alkoi pian jälleen sinertää. Kurvasimme Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan pihaan, ja aivan ensimmäiseksi istuimme munkkikahveille puutarhan kahvilaan. Tauon jälkeen maksoimme sisäänpääsyn puutarhaan ja sukelsimme kasvihuoneiden kiehtovaan, vehreään syliin. Eri kasvihuoneissa oli erilaisia ilmastoja ja viidakoita, joiden joukossa muun muassa kasvoi ällistyttävän valtavia kultaköynnöksiä. Kukkien ja sademetsän huumaavat tuoksut toivat mieleen muistoja lapsuuden ja nuoruuden kaukomaanmatkoilta. Koikarpit uiskentelivat lummealtaassa erillään pienemmistä kaloista, ja papukaijat pitivät sademetsälle tunnusomaista mekkalaa latvustoissa.

Piipahdus Ruissalon puutarhassa toi hienon elementin muutoin niin raikkaaseen ja merituulentäyteiseen retkipäivään. Suosittelen käymään puutarhassa samalla reissulla kun vierailet Ruissalon luonnossa. Puutarhalla on myös alueen laajempi kartta kuuvineen kaikkineen, joten sieltä käsin on helppo suunnitella mitä kaikkea päiväänsä sisällyttää.

Emme tällä kertaa tutustuneet puutarhan ulkotiloihin, mutta kesällä haluan ehdottomasti palata kokemaan myös ne!