Äkäsjoen Peurakoskella talvisten puiden seurassa

Musta vesi virtaa vahvana ja päättäväisenä läpi vitivalkoisen hangen. Jää ei ole onnistunut saamaan vedestä otetta, vaan virta kiitää metsän halki juuri niin kuin sitä huvittaa.

Se pitää veden ääntä. Tiedättekö sen kutsuvan ja vuolaan sulaveden äänen muuten niin äänettömässä metsässä?

Hoikat, korkeat puut kohoavat taivaisiin. Nekin ovat mustia, päiväkausiakaan jatkunut lumisade ei ole vielä peitellyt niitä täysin.

Tunnen, että metsä tietää minun astuneen sen maille. Joki ei välitä, se vain virtaa.

peurakoski-19

Tämä on Äkäsjoki ja siinä kuohuu Peurakoski.

Olimme olleet matkalla Äkäslompoloon, mutta kaunis sillalta avautunut maisema sai meidät pysähtymään ennen aikojamme. Kävelymatka tieltä koskelle ei ole pitkä, varmastikin alle kilometrin.

Kun polku seuraa joen viertä, minun on kuljettava siitä. Lapin talvessa ei sulaa vettä juuri näy. Kun sitä vielä löytyi, halusin kulkea metsään osoitettua polkua ja elää hetken joen kanssa. Hyvästellä sulan veden taas talven ajaksi.

peurakoski-24

Ihmismaailman ääniä ei kuulu. Maailma on mustavalkoinen, aurinko ei ole näyttäytynyt viikkokausiin. Pilvitaivas roikkuu alhaalla, se on peitellyt lähellä seisovat suuret tunturit Ylläksen ja Aakenuksen piiloon valkoisen verhonsa uumeniin.

Kaamokseen on enää muutama viikko. Jos aurinko ei näyttäydy ennen sitä, näemme sen seuraavaksi vasta ensi vuonna.

Henkimäinen sininen kajo valaisee maata, joka muutoin on niin valkoinen ja musta.

peurakoski-17

Ihmisen askeleiden jäljet johtivat koskelle. Seurasimme niitä. Tien vieressä oli myös viitta, Saivonkierros.

Jonnekin jäljet katosivat, loppuivat vain, kosken kohdalla. Siihen mekin sitten pysähdyimme tällä kertaa. Palasin paikalle myöhemmin, siitä kerron toiste.

peurakoski-21

Mustan veden pinnan alla näkyi vihreää. Kasveja, lehtiä. Niiden vehreys oli ainoa merkki sellaisesta elollisesta, jonka elolliseksi yleensä miellämme.

Ei ollut lintuja, ei poroja. Vain metsän ja joen henkiä meidän lisäksemme.

Reitti oli merkitty puutolpin, joissa oli saamelaisaurinko vihreällä pohjalla. Matkan varrella oli myös opastekylttejä, joissa kerrottiin muun muassa joen kalalajeista.

Kosken vieressä kyltin päällä oli niin kaunis kakku lunta, etten tohtinut sitä edes puhdistaa.

peurakoski-13

Vaikka lumi ei ollut vielä kunnolla peittänyt metsän puita, oli tunnelma metsässä kaunis ja satumainen. Puut olivat korkeita ja persoonallisia. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö puut olisi sielukkaita ja ymmärtäväisiä.

Jokainen näistä puista tarkkaili meitä.

peurakoski-11

Tunnetko tuijotuksen?

Olen kuullut, että ulkomaalaisia ihmisiä saattaa pelottaa olla metsässä. He voivat kuulemma kokea, että metsään on piiloutunut jokin uhka.

Monet meistä suomalaisista taas olemme ennemmin tottuneet ajattelemaan metsää turvapaikkana, jonne itse voi piiloutua. Minä ainakin pelkään enemmän kaupunkia kuin metsää. Puihin ja metsän muihin henkiin ja eläväisiin on helpompi luottaa kuin ihmisiin.

peurakoski-29

Jos maailmassa alkaisi kova rytinä, minä varmaankin painelisin ensimmäiseksi metsään niin syvälle kuin suinkin.

peurakoski-5

Tämä upea kelo on vastassa heti polun alussa.

Metsän puiden lomassa oli ihana astella kohti koskea, jonka solina oli kuulunut jo tielle ja sillalle saakka.

Kuinka luonto onkaan kaunis.

Jää yrittää peitellä Äkäsjokea.

Joen rauhallisemmissa kohdissa sillan liepeillä oli jää jo koittanut peitellä Äkäsjokea.

Kartta. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7512544, E 378617.

1 reply
  1. Jore
    Jore says:

    Olipas taas hieno kunnianosoitus luonnolle ja metsälle. Tuonlaisessa metsässä ei edes uskalla puhua ääneen, täytyy kuiskailla, ettei metsä häiriinny.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.