Artikkelit

Kun luonto puhuu ihmiselle

Luonto puhuu meille. Jos vain annamme sille mahdollisuuden. Pitää mennä sen tykö, antaa sille tila ja kuunnella. Joskus se vie pidemmän ajan, joskus lyhyemmän. Ensin pitää puhdistautua, päästää irti ajatuskuonasta. Päästä samalle aaltopituudelle ympäristön kanssa ja antaa virran viedä. Sitten, kun mieli on tyhjä, luonto alkaa puhua. Usein se puhe on ajatuksia, jota eivät ehkä […]

Niin kaunis, niin katoavainen kukkaismeri

Uudenmaan kauneimmilla kulmilla, erään kartanon mailla lainehtii meri. Ei vetinen, vaikka sadepäivänä sinne satuinkin, vaan pellonkokoinen kukkameri. Sillä ei ole muuta tehtävää kuin ilahduttaa ihmisiä kauneudellaan Suomen juhlavuoden kunniaksi. Kukkapelto on kuin Suomen kesä tai ihmiselämä pienoiskoossa. Se kukkii hetken, mutta kiivaasti. Ehkä juuri sen katoavaisuus tekee siitä niin kauniin. Siellä kukkivat hunajakukat, ruiskaunokit räiskyvät […]

Kuva aamuauringosta

Usvan rippeet viipyilevät. Ylämainen lehmänkello, jonka kilinä kuuluu metsäsaarekkeen takaa. Aamuaurinko, joka paistaa vain niille, jotka ovat jalkeilla kyllin aikaisin. Heinänkorsissa kimaltelevat yökasteen pisarat ja hämähäkinverkkojen taideteokset. Lintujen laulu. Ei kuten keväällä, vähän haikeampi, mutta vielä iloinen, kun poikaset ovat levittäneet siipensä lähteäkseen lentoon. Rantamailta lokin huuto – närkästynyt ja kalanahne, mutta vilpitön. Siinä on […]

Ei se mitä näen, vaan se mitä koen

Luonnossa hetket ovat niin paljon enemmän kuin vain se, mitä silmillä voi nähdä. Siksi en kuvaa sitä mitä näen, vaan sitä mitä koen. Eilenkin Glimsinjoen luontopolun kauneus oli niin kokonaisvaltaista, että sen edessä meinasi pakahtua. Lintujen laulu, veden solina ja kohina, tuulen suhina. Kaikki kevätkesän tuoksut. Valon ja varjojen leikki lehvästöjen keskellä. Ja sitten kaikki […]

Pieni puu jängällä, luonnon oma joulupuu

Valkoisesta hangesta kohti sinistä taivasta nostaa pieni puu oksiaan kohti korkeuksia. Se ei ole suuri ja mahtava, ei jykevä tai tuuhea, ei silmiinpistävä. Sitä katsoessaan eivät ihmiset jähmety jo kaukaa huokailemaan: voi mikä mahtava puu! Puun ympärillä kasvaa monta samantapaista. Kaikki ohuita ja oksistoltaan harvoja. Nämä puut ovat kasvaneet kovissa oloissa. Tunturien tuulet ja paukkuva […]

Jäätaidetta Pien-Saimaalla

Vesi taipuu jäätyessään mitä kauneimpiin luonnon taideteoksiin. Paras aika niiden bongaamiseen rannoilta on alkutalvesta, kun lumipeitettä ei vielä ole, eikä järvi ei ole umpijäässä. Myös keväällä jäiden lähdön aikaan löytyy hienoja jäämuodostelmia. Lenkkini kulkee usein Pien-Saimaan rantoja pitkin. Vaikka kuljen monesti saman reitin, vesi tekee siitä joka kerta erilaisen. Toisinaan järvi on täysin tyyni, toisinaan […]

Äkäsjoen Peurakoskella talvisten puiden seurassa

Musta vesi virtaa vahvana ja päättäväisenä läpi vitivalkoisen hangen. Jää ei ole onnistunut saamaan vedestä otetta, vaan virta kiitää metsän halki juuri niin kuin sitä huvittaa. Se pitää veden ääntä. Tiedättekö sen kutsuvan ja vuolaan sulaveden äänen muuten niin äänettömässä metsässä? Hoikat, korkeat puut kohoavat taivaisiin. Nekin ovat mustia, päiväkausiakaan jatkunut lumisade ei ole vielä peitellyt niitä […]

Valoa kohti – talven selkää taittamaan

Kaamos on syvimmillään ja päivä siellä, missä jaksaa nousta, lyhimmillään. Vaan tästä se ei enää lyhene. Ajanpyörässä kierähdimme taas sen pisteen ohi, että hitaasti, mutta varmasta jokainen päivä on taas edellistä valoistampi aina keskikesään asti. Tämä talvi onkin ollut varsinkin eteläisessä Suomessa erityisen synkeä. Vaikka aurinkoisia tunteja on marras-joulukuussa ollut poikkeuksellisen paljon, niin lumeton tumma […]

Marraskuu osaa yllättää, se voi olla mitä vaan

Marraskuu. Monille se lienee nimi vuoden ankeimmalle ajalle. Pimeää, kylmää, märkää eikä edes arkipyhiä. Kesä takana ja valo käy aina vähemmäs. Sitä oli minullekin joskus. En tiedä missä kohtaa päässä niksahti niin, että marraskuu on alkanut tuntumaan oikeastaan varsin mukavalta. Se yllättää joka päivä. Se on joka vuosi erilainen. Se voi olla harmaa, ruskea, vihreä […]

Ukkostaa

Ulkona oli lämmin, mutta rauhoittunut tuuli toi pienen, raikkaan tuulahduksen, joka tuntui hyvältä vasten kasvojen ihoa. Itäiseen taivaanrantaan kumpusivat korkeat pilvet. Jostain kaukaa kuuluivat kesän ensimmäisen ukkosen jyrähdykset. Kuinka olinkaan odottanut tuota ääntä! Tällä kertaa pilvet kiersivät jostain loitompaa. Vaan vielä ne kohdalle osuisivat. Jäin pohtimaan, kuinka pienet asiat ja erityisesti niiden yhdistelmät tekevät monesti […]