Riisin Rääpäsy johdattaa kuvankauniin Ikkunalammen reunalle Riisitunturin kansallispuistossa

Riisitunturin kansallispuisto on mainio retkikohde myös päiväretkiä harrastaville karavaanareille. Kesän ensimmäisen oksennustautiin päättyneen lomareissun jälkeen teimme vielä toisen reissun asuntovaunulla, tällä kertaa kohti pohjoista. Matkan varrelle satutettiin Riisitunturin kansallispuisto, jossa on pituudeltaan pienille lapsille sopiva 4,3 km rengasreitti, Riisin Rääpäsy.

Leirintäalueella vietetyn yön jälkeen ajoimme Riisitunturin yläparkkiin. Varoituksista huolimatta tie oli hyväkuntoinen, ja yhtä jyrkempää nousua lukuunottamatta melko loiva. Yläparkissa mahtui kääntämään pitkänkin yhdistelmän helposti ympäri, ja parkkipaikan reunassa oli hyvin tilaa pysäköidä. Ruokailun jälkeen olimme valmiit retkelle.

Kansallispuistossa on useita rengasreittejä, joista kaksi alkaa yläparkista. Pitempi niistä on 10,7 kilometriä pitkä Riisin Rietas, joka kiertelee Riisitunturin, Pikku Riisitunturin ja Nuolivaaran rinteillä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Meidän kiertämä lyhyempi Riisin Rääpäsy nousee ensin Riisitunturin huipulle ja laskeutuu sieltä toista rinnettä alas lähtöpaikkaan. Rengasreittien lisäksi kansallispuiston alueella kulkee useita yhdyspolkuja, joita pitkin voi tehdä myös pitempiä vaelluksia. Toki halutessaan voi suunnitella oman reitin merkittyjen polkujen ulkopuolella.

Alkumatkan polku kulkee tunturin rinteellä kuusikossa. Polusta näkee, että kulkijoita on paljon. Polkua on pohjustettu murskeella kulumisen hidastamiseksi.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Mitähän mielenkiintoista sieltä löytyy? Lasten perspektiivistä maassa olevat asiat kiinnittävät paremmin huomiota. Itse katselen enemmän puihin ja taivaalle lintuja etsiessä.

Vähitellen polku alkaa nousta jyrkemmin kohti huippua. Samalla puusto harvenee ja etelään avautuu huikeat maisemat yli Yli-Kitkan.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Lasten kanssa retkeillessä ei voi olla kiire. Aina löytyy mielenkiintoisia koloja tai kiviä tutkittavaksi. Välillä tulee puita, joihin ”on aivan pakko” kiivetä. Tällä kertaa näitä hyviä kiipeilypuita löytyi nuorimman lapsen mielestä 20 metrin välein.

3-vuotiaan sitkeydellä nuorimmainenkin kiipesi reppu selässä ylöspäin. Toki välillä piti huilata vähän aikaa isin selässä kantorinkassa tai kalliolla istuen.

Riisitunturin huippu ei ole täysin puuton, mutta melko harvassa puita kuitenkin on. Talvella Riisitunturin kansallispuisto on tunnettu komeista tykkylumista. Ehkä tänne pitää tulla jonain talvena kuvausreissulle ilman lapsia? Lasten kanssa retkeillessä kuvaamiseen ei ehdi keskittyä rauhassa, ja retkikuvat ovatkin enemmän informatiivisia kuin tunnelmallisia.

”Isi, isi, täällä on geokätkö!” Emme olleet etsimässä kätköjä, mutta tarkkasilmäiset lapset huomasivat kuusessa pienen purkin. Kirjasimme kätkön löytyneeksi ja laitoimme sen takaisin paikoilleen.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Huipulta polku lähtee laskeutumaan kohti Riisitunturin ja Pikku Riisitunturin välissä olevaa Ikkunalampea. Huipulla on myös usean yhdyspolun risteyskohta.

Ikkunalampi on korkealla tunturin rinteellä. Lampi on runsaat 180 metriä korkeammalla kuin Yli-Kitka. Sopivasta kuvakulmasta katsottuna näyttää siltä, että vain pieni kannas estää Ikkunalammen vettä valahtamasta alas tunturin rinnettä. Todellisuudessa suon päästä alkaa rinnesuo, joka laskeutuu useana portaana alaspäin. Ehkä lammen vesiä pidättelee lisäksi kallioreunus?

Ikkunalammelta polku laskeutuu yhä alemmas kohti autiotupaa. Kuiva tunturin huippu vaihtuu vähitellen kuusikoihin ja rinnesoihin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Autiotupa palvelee retkeilijöitä ja valokuvaajia. Tupa on askeettinen mutta täyttää tehtävänsä, eli antaa suojaa ja lämpöä ankaran talven keskellä. Kesällä tuvassa voi kuivata sateen kastelemia vaatteita. Meille riitti pihalla oleva nuotiopaikka.

Riisitunturin rinteillä on painanteisiin kasvaneita reheviä rinnesoita, joilla kasvaa kämmeköiden ja suovillan lisäksi myös hilloja eli lakkoja eli suomuuraimia. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Heinäkuun lopulla kaikki olivat vielä täysin raakoja ja jätimme ne kypsymään.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Nuotiolla nautitun ruoan jälkeen kävelimme viimeisen 1,5 kilometriä takaisin autolle. Hieman ennen parkkipaikalle saapumista edellä kulkeneet lapset huomasivat puussa kaksi tikkaa. Kävin autolla vaihtamassa kameraan laajakulman tilalle telen ja palasin takaisin kuvaamaan. Valo oli tiheässä tunturikuusikossakin hyvä ja sain kymmeniä hyviä kuvia tikoista männyn rungossa ja oksilla.

Lisää tietoa Riisitunturin kansallispuistosta löytyy Luontoon.fi-sivulta.

KARTTA   ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N=7344861.347, E=571399.039

Juttu on julkaistu alunperin Tervastulia-blogissa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.