Aakenustunturi, Kittilä

Syyskuun loppupuolella 2010 päätin tehdä muutaman päivän irtioton ja suuntasin auton keulan kohti Yllästä. En kuitenkaan tyytynyt olennaiseen, vaan retkeilimme koirien ja paikallisen tuttavani kanssa itse hra Aakenukselle. Niinpä läksimme Totovaarasta kiipeämään kohti hevosenkengänmuotoisen tunturin lakea. Tarkoituksenamme oli kulkea Moloslakea myöten ensin pari kilometriä ja kääntyä sitten Vaulokurun luota takaisin Totovaaraan Moloslaen juurella olevan kodan ja Junkers JU-52 raadon kautta.

Kulkiessani edessä siinsi vain silkkaa rakkaa, kiveä kiven jäljeen ja kivikkoa. Matkavauhtini on yleensä turhan reipas, mutta nyt jouduin väkisinkin hidastamaan loikkimistani, jotta en olisi taittanut nilkkaani. Jonkun aikaa tallusteltuamme huomasimme, että kivikossa polun vieressä oli helpompi kulkea ja etsiä oma kulkureitti, kunhan vaan muisti tarkkailla alati reittimerkkejä.

Myös koirat tykkäsivät hasteellisesta maastosta. Oma koirani oli pitkässä hihnassa vyötäröllä kiinni jotta käteni jäivät vapaiksi tasapainon pitämiseen. Kertaakaan se ei kiskaissut minua kumoon.

Maisemat olivat huikaisevat. Vaan jo pienissä yksityiskohdissa, yksittäisissa kivissä oli silmäniloa erilaisten ja erimuotoisten sammalien ja jäkälien muodossa.

Vaulokuru oli hieno poikkeama maastossa. Jos reitin olisi kiertänyt toisinpäin, se ei olisi ollut lainkaan niin näyttävä ja kauempaa sitä tuskin olisi edes huomannut.

Kurulta suuntasimme Moloslaen juurelle makkaranpaistoon. Matkanvarrella tuli evästettyä useampaan kertaa. Olen huomannut, että retken muonituspuoli on silloin onnistunut, kun repussa on vielä autolle tultaessa muutama leipäkakku ja kuppi juotavaa tähteenä.

Kodalle mennessä kuljimme saksalaisen kuljetuskoneen jäänteiden kautta. Kone on 1.2.1944 eksynyt lumipyryssä ja törmännyt Aakenustunturin Moloslaen rinteeseen. Huhtikuun alussa suomalainen hiihtopartio on osunut paikalle ja ainoa eloonjäänyt on ollut nuori koiranpentu jota on alettu kutsua Junkkeriksi. Junkkeri on henkensä pitimiksi jyrsinyt isäntiensä ruumiita. Tunturin kupeella oleva koneen hylky on jotenkin rujon näköinen…

Seuraavana päivänä ajelin takaisin Savoon hyvin väsyneenä, mutta sitäkin onnellisempana. Aava tunturimaisema tuulineen oli tyhjentänyt pään ylimääräisestä roinasta. Herra Aakenus teki tehtävänsä – lumosi minut täysin.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 7509626 E 394769

Teksti ja kuvat: Tarja Jauhiainen

1 reply
  1. Tiina
    Tiina says:

    Kuviin jossain käsittelyohjelmassa, esim. photoshopissa vain autocontrast, auto tone ja autocolor + terävyydensäätö. Harmittaa katsoa kuvia joita ei ole viitsitty käsitellä, kun teksti on hyvää tasoa, kuvat ansaitsevat tason korotuksen. Muuten kuvissa ei vikaa.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.