Mistä sai nimensä Puntalan Kissankierros Ruokolahdella? Lue niin tiedät!

Ruokolahden Puntalassa paikallinen kyläyhdistys ylläpitää sympaattista kävelyreittiä, Kissankierrosta. Seitsemän kilometrin reitti kulkee metsäpoluilla ja hiekkateillä mukavissa maalaismaisemissa. Hienoimmat paikat ovat Haisevanlammen tienoilla – viehättävän suolammen lähistöllä on myös kallionkielekkeen alla sijaitseva laaja luola.

Puntalan Kissankierros Ruokolahdella
Päivämäärä: 14.8.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 443
Reitin pituus: 7 km
Kohokohdat: Maalaismaisemat, Haisevanlampi ja sen vieressä oleva kallioluola
Parkkipaikka: Sopenmäentien ja Puntalantien risteys, mukavasti tilaa. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Kohtalaiset
Varusteet/jalkineet: Lenkkikengillä pärjää.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Olin jo jonkin aikaa suunnitellut käveleväni Ruokolahdella sijaitsevan Puntalan Kissankierroksen. Se sijaitsee kohtuulähellä mökkimaisemiani ja osui nyt sopivasti matkan varrelle, joten päätin lähteä tutustumaan reittiin. Pysäköintimahdollisuuden kerrottiin olevan Sopenmäentien risteyksessä – sinne oli helppo löytää. En ottanut paikasta valokuvaa, mutta näin jälkeen päin muistelen, että risteyksessä oli ainakin jonkinlainen jätepiste ja sen vieressä Sopenmäentiellä oli tilaa ainakin 4-5 autolle. Taisipa tien toisella puolella olla vielä lisääkin paikkoja.

Missä olisi reitin aloituspiste? Ilmeisesti Puntalantien toisella puolella, jossa näkyi postilaatikko ja metsätie.

Kyllä. Tässä oli myös kyltti, joka oli valitettavasti kaatunut. Nostin sen pystyyn. Kissankierroksen viitan lisäksi tolpassa oli kiinni infotaulu, jonka aiheena oli kuivahko kangas. Postilaatikosta sain vielä reittikartan mukaani. Siitä oli minulle apua parissakin paikassa, joten suosittelen nappaamaan sen mukaan.

Kartasta havaitsin, että aluksi Kissankierros kulkisi muutaman sata metriä janareittiä, sitten alkaisi ympyräreitti. Reitti alkaa nuoressa mäntymetsässä, hiekkatiellä. Ympyräreitin aloituspiste on tässä – suositeltu kulkusuunta on vastapäivään eli tästä jatkoin suoraan. Paluu vasemman kulman hiekkatietä pitkin muutama kilometri myöhemmin. Reittimerkinnät eli keltaiset maalimerkit alkavat nekin tästä kohdasta – risteyksen takana olevassa männyssä näkyy keltainen maalivanne.

Ympyräreitin aluksi ylitetään Tervaoja melko rehevine purolaaksoineen. Ojan ylityksen jälkeen polun varrella kasvoi melkoinen jättipalsamiesiintymä. Tässäkin pistin korteni kekoon ja revin muutaman kymmenen kasvia pois maasta. Olisin varmaan kiskonut enemmänkin, mutta huomasin niiden seassa myös nokkosia enkä halunnut paljain käsin jatkaa näitä vieraslajitalkoita.

Noin 700 metrin kävelyn jälkeen tie vaihtuu kapeampaan polkuun. Nyt kuljetaan nuoressa koivikossa.

Infotaulun aiheena on tuore kangas. Kissan kierros tunnutaan täällä kirjoitettavan erikseen – päätin itse käyttää polusta nimeä Puntalan Kissankierros, kuten Visit Ruokolahti nimen kirjoittaa. Tuntuu kuin Puntalan Kissan kierros antaisi nimelle hieman eri merkityksen.

Reitti alkaa nousta loivaa rinnettä ylös. Noustaan Kissamäelle, joka lienee antanut reitille nimen. Minulla on nimelle toinenkin teoria, mutta palataanpa siihen hieman myöhemmin. Kissamäellä ollaan lähes 40 metriä korkeammalla kuin Tervaojan ylityksen tienoilla. Polku kulkee hetken aikaa kuusikossa ja sitten mukavassa valoisassa koivikossa. Täällä oli reitin ensimmäinen pitkospuuosuus, parikymmentä metriä.

Kissamäeltä lähdetään pikku hiljaa laskeutumaan alas. Täälläkin kuljetaan melko nuoressa metsässä pitkän matkaa. Reittimerkinnät ovat aika OK. Muutama kyltti on jäänyt pensaikkoon piiloon, joku ehkä pudonnut maahan. Mitään eksymisen vaaraa täällä ei kuitenkaan ollut, ei juuri risteäviä polkujakaan.

Kahden kilometrin kohdalla laskeudutaan suolammen rantaan. Haisevanlammen rannassa on suosta kertova infotaulu sekä rasteja ja rastileimasimia. Tämä suunnistajille tiedoksi.

Keltahaperot kasvoivat täällä pitkosten välissä.

Haisevanlammen lounaiskulmassa on viitta, joka opastaa kohti lampea tai luolaa. Luola näkyykin jo kyltin luokse. Yllättävän laaja luola oli korkeimmillaan noin miehen korkuinen. Toinen luolanäkymä kirjoittajan kera blogin pääkuvassa.

Luolan jälkeen reitti alkaa kääntyä kohti etelää. Lännen suuntaan on kuitenkin viitta, jossa ehdotetaan käyntiä Riihikivellä. Mikä ettei!

Kurvasin Riihikivelle vievälle polulle. Paljonkohan kivelle olisi matkaa? En ollut lukenut siitä mitään etukäteen enkä tiennyt, miten pitkän poikkeaman joutuisin tekemään. Näin muutaman kyltin nuolineen, sitten nekin loppuivat. Juuri kun ajattelin kääntyväni takaisin, näin edessäni keltaisia merkkejä puissa. Palasin takaisin alkuperäiselle ympyräreitille! Tein yli 400 metrin poikkeaman löytämättä koko Riihikiveä.

Tätä kirjoittaessani yritin yhä etsiä tietoa siitä, missä kivi oli. Löysin pari blogikirjoitusta, joissa kivi oli kuvattu ja sen käyttötarkoitus selitetty (Isovihan aikaan kyläläiset piileskelivät täällä, hakivat yöaikaan kylältä viljaa ja puivat sen tämän laakean kiven päällä). Sijainti jäi vielä epäselväksi. Ehkä kävelin sen ohi huomaamatta sitä.

Nyt olin kuitenkin taas virallisella ympyräreitillä. Polku lähtee nousemaan kohti reitin toista huippua, Vaarasmäkeä. Kierroksen korkein kohta on tämän nousun päällä.

Vaarasmäeltä löytyi sitten myös tämän reitin taukopaikka laavuineen ja pöytäkatoksineen. Erinomaista. Istahdin katoksen alle nauttimaan eväitäni. Puuhuolto täällä näytti myös toimivan – laavun molemmilla puolilla oli hyvin polttopuuta.

Jatkoin matkaa. Laavulta kuljetaan alas mäkeä pitkin aika leveää hiekkatietä. Tapasin ensimmäisen vastaantulijan – maastopyöräilijän, joka surautti reippaan nousun laavun luokse tietä pitkin. En ole varma, voisiko laavun tuntumaan tulla jopa autolla. Pyörällä ainakin pääsee.

Reitti kurvaa hieman salakavalasti pois hiekkatieltä. Kyltti oli pudonnut maahan. Olin kuitenkin seurannut reittiä postilaatikosta ottamastani kartasta ja tiesin, että 90 asteen mutka olisi tulossa vastaan. Huomasin myös keltaiset merkit polulla. Täällä Kissakierroksen lounaiskulmassa reitti tekee useammankin ovelan mutkan, pysy tarkkana. Täällä oli puissa myös sinisiä merkkejä, jotka saattavat liittyä Ollin polkuun, lähistöllä kulkevaan toiseen ulkoilureittiin. Nykykarttojen mukaan Ollin polku sivuaa Kissankierrosta hieman myöhemmässä vaiheessa, joten nämä merkinnät saattavat olla aikaisemmalta ajalta. Keltainenkin merkki puussa on kuitenkin näkyvissä!

Nyt ollaan reitin lounaisimmassa pisteessä. Tässä tehdään taas 90 asteen käännös kohti itää. Kylttiviidakkoon kuuluu Kissan kierroksen nuoliopaste, kartta sekä kolmas taulu, jonka sisältöä en valitettavasti kuvannut. (Olisiko siinä ollut jotain yleistä tietoa reitistä?) Takana näkyvässä neljännessä taulussa on Ollin polun kartta. Ollin polku jatkuu takaoikealle. Siihenkin lupaan tutustua pikapuoliin, nyt voimat ja aika eivät riittäneet!

Vuorossa on pitkä hiekkatieosuus. Parinsadan metrin ajan myös Ollin polku kulkee samaa hiekkatietä, sitten reitit erkanevat. Kissankierros jatkaa suoraan, vielä pitkän matkaa.

Seuraavassa tienristeyksessä oli jälleen kartta. Niitä oli reitillä muutamia. Jokaisessa on myös ”Olet tässä”-piste.

Hiekkatie kulkee ohi Armola-nimisen tilan. Tilan ohi kävellessäni tien laidasta ilmestyi tuhkanharmaa kissa, joka vaikutti uteliaalta ja tuli aika lähelle, mutta piiloutui kuitenkin viereisen varastorakennuksen alle. Minulla välähti: Kissankierros. Kissa. Totta kai täällä pitikin tavata kissa, joka on antanut reitille nimenkin.

Maisema kuin taulusta. Hiekkatien mutka, peltojen värit, maatalo ja erikoiset pilvet.

Kartan perusteella tiesin, että peltomaiseman loputtua polku poistuisi hiekkatieltä. Osasin kurvata oikeassa kohdassa, vaikka en tainnut nähdä siinä opastetta. Saatoin tosin oikaista muutaman metrin, kun hiekkatieltä lähti muutamakin polku, jotka yhtyivät hetken päässä. Metsä oli täällä rehevää, lehtomaista. Epäilen, että kuljettiin vanhalla pellolla, johon oli myöhemmin ehkä istutettu koivua. Yritin ottaa pari valokuvaa, mutta totesin ne vähän epätarkoiksi, joten dokumentaatio puuttuu.

Polku vaihtuu taas metsätieksi. Ylitetään Tervaoja. Taas risteys, jossa ehkä puuttui opaste – mutta näin keltaisia maalimerkkejä ojan suuntaisen hiekkatien varrella. Muutenkin tiesin jo olevani hyvin lähellä ympyräreitin päättymistä. Kävelyä oli takana melkein 7 km.

Ympyräreitti päättyi. Kurvasin oikealle ja palailin lähtöpaikalle. Matkaa kertyi 7,2 km, siinä on ehkä kolmesataa ylimääräistä metriä Riihikiven etsimislenkille. Aikaa kului melko vähän, alle kaksi tuntia. Hiekkatieosuudet sujuivat nopeasti, siitä hyvä vauhti. Muita kävelijöitä en tavannut, maastopyöräilijä oli ainoa tapaamani ihminen.

Puntalan Kissankierros on keskivaativa. Reitti on melko helppokulkuinen (paljon tieosuuksia), mutta korkeuseroa on aika reippaasti. Nousut eivät tosin olleet jyrkkiä. Tällainen parin tunnin kävely on mielestäni juuri sopiva vaikkapa työpäivän päälle. Maisemat olivat mukavat, erityisesti Haisevanlammen ja Vaarasmäen tienoilla. Nyt oli hyvä jatkaa ajomatkaa kohti pääkaupunkia.

Sijainti:  N=6793296.111, E=605159.489 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.259769, GEO:lon=28.960346

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Risuniemen luontopolku
Vuoksenniskan metsäpolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle