Miksi syyskesä on paras aika nauttia Kolista? Ja miten se sujuu ilman omaa autoa?

Kaupallisessa yhteistyössä Aimo Share

Tarkoituksena oli lähteä nauttimaan syyskesän taiasta Kolin mykistäviin maisemiin. Siinä missä heinäkuussa Koli kuhisee lomalaisia, elokuussa on huomattavasti väljempää. Se sopii minun kaltaiselleni kulkijalle, joka rentoutuu parhaiten rauhassa ja hiljaisuudessa.

Autottomana Kolille on hankala päästä. Ei mahdoton, mutta hankala. Vaihtoehdot ovat junalla Vuonislahteen, laivalla Pielisen yli ja pienellä patikalla ja maisemahissillä Kolin huipulle (tai vaihtoehtoisesti taksi satamasta kylälle tai huipulle). Toinen vaihtoehto on tulla julkisilla (juna tai lentokone, joista ympäristön huomioiva matkaaja valitsee junan), Joensuusta bussilla Kolinporttiin ja siitä taksilla kylälle tai huipulle. Huomattavasti mukavampi vaihtoehto on ottaa juna Kuopioon ja Kuopiosta Aimo Share -yhteiskäyttöauto alle.

Vaikka normaalisti reissaankin omalla autolla, tällä kertaa päätin kokeilla, miten helppoa Kolille saapuminen olisi tällaisella metodilla. Tarkoitus oli etsiä pyöräilyn jälkeen ekologisin mahdollinen vaihtoehto Kolille saapumiseen, suunnata junalla Kuopioon ja siitä Aimo Share -yhteiskäyttöautolla Kolille.

Auton valitseminen oli helppoa, koska Kuopiossa vaihtoehtona oli vain Nissan Leaf, jolla on 240 kilometrin toimintasäde (range). Oikeastaan muuta en autosta tiennyt ennakkoon. Mutta kun kyytiin pääsi, huomasin sen sopivuuden luontomatkailuun. Auto kulkee mukavasti, on miellyttävä ajaa, ja tavaroille on paljon tilaa. Voisin kuvitella, että nelihenkinen perhe tai porukka matkustaa Leafillä mukavasti.

Vaihtoehtoja reitille Kuopion ja Kolin välillä on valtavasti, mutta sähköautoilijoille suosittelen hieman pienempiä teitä. Tällöin nopeus pysyy luontevasti 80 km/h paikkeilla, ja matkan varrelta voi poimia kiinnostavat kohteet. Itselläni ne olivat tällä kertaa Juankoski, jossa on ruukki, sekä Juuka, josta löytyy Kolin seudun parhaalla kahvikoneella varustettu kahvila.

Kolille saapuminen on aina yhtä juhlavaa. Kun ajaa Kolin portilta kohti kylää, Kolin vaara avautuu upeana eteen. Tällä kertaa se kylpi elokuisen aurinkoisen päivän valossa. Täältä tullaan!

Kun perustarpeet, kuten majoittuminen, kahvittelu, ruokailu ja wc-käynti oli hoidettu, oli aika lähteä katsomaan miltä elokuinen maisema Kolin huipulla näytti. Paikalla oli muutama muukin porukka, mutta Ukko-Kolin huippua tai huippujen kierrosta ei voitu sanoa ruuhkaiseksi. Jokainen toisti vuorollaan tiedostamattaan saman rituaalin: astui muutaman askeleen muiden huipulla olijoiden edestä, pysähtyi katsomaan kaukaisuuteen, huokaisi, antoi katseensa vaeltaa ja otti lopulta kuvan. Tein samoin. Vaikka minulla on korkean paikan kammo, Kolin huipulla en sitä tunne – toisin kuin Jännevirran sillalla. Maisema tyynnyttää.

Siinä hetkessä huomioni kiinnittyi vaaleaan laivaan, joka liikkui Kolin sataman läheltä Pielisen vastarannan suuntaan. Kyseessä oli risteily Vuonislahteen, joka palasi Kolille joidenkin vuosien tauon jälkeen. Siis palvelu palasi – risteilyllä kestää paluussa vain tunnin ajan. Tästä lämmin kiitos Järvisydämen tiimille. Koska Kolin tuo puoli oli vielä kokematta, päätin korjata puutteen. Laiva odotti satamassa varttia vaille kuusi, ja laiturilla toivotettiin matkustajat tervetulleiksi. Laivaan lastattiin tällä kertaa nelisenkymmentä matkustajaa. Ilta oli siinä mielessä erityinen, että lähtö oli kesän ensimmäinen illallisristeily. Eli maisemien lisäksi oli mahdollista nauttia myös ruuasta. Vuonislahdessa muutama matkaaja astui rantaan. Tällä kertaa kenelläkään ei ollut mukanaan pyörää, mutta myös pyörä kulkee laivalla Pielisen taa. Kannattaa pitää mielessä, jos esimerkiksi haluaa tehdä pyöräillen pidemmän päiväretken, mutta palata yöksi Kolin suuntaan.

Järvissä, etenkin suurissa, on jotain tenhoavaa. Laiva teki menomatkalla hieman pidemmän koukkauksen Pielisen saaristoon. Aurinko välkehti kevyen tuulenviireen puhaltamilla aalloilla. Maisema avautui järvenselkää pitkin kaukaisuuteen. Yläkannella välkehti rento puheensorina laivan koneen ja lokkien äänten säestämänä. Ja kaiken yllä matkaa vartioi Kolin jylhän kaunis profiili. Jos Koli on hieno huipultaan käsin, niin vertoja vetää myös kokea Koli Pieliseltä käsin. Valitettavasti kovin moni on liian kiireinen kokemaan myös tämän puolen, mutta suosittelen lämpimästi.

Seuraava päivä sujui Kolin huippujen naapurissa töiden merkeissä, mutta kun aurinko alkoi painua kohti horisonttia, laitoin pillit pussiin ja suuntana oli Kolin kylän uusi hotelli ravintoloineen. Pitihän paikan pizza testata.

Täydellä vatsalla oli hyvä antaa vuoro reissun odotetuimmalle elämykselle: iltaretkelle Kolin huipuille. Elo-syyskuu on nimittäin parasta aikaa käydä Kolilla, koska auringonlasku on aikaan, jolloin ei tarvitse olla aivan lepakkovuoron kellonlyömillä liikkeellä. Edellisestä kerrasta oli kulunut aivan liian monta vuotta, ja mieli kiehui kärsimättömänä kun askeleet veivät Akka-Kolin suuntaan. Vuoron perään ilta-auringon kirjo puiden latvoissa sai kävelemään kiihkeämmin, vuoroin pysäytti ihastelemaan. Miten kaunis tuo matala valo Kolilla olikaan. Ja viimein edessä oli se odotettu, Akka-Koli.

Jos keskellä päivää Kolin länsipuolen laaja metsämaisema jää helposti Pielisen lukemattomien saarten kirjoman maiseman varjoon, niin ilta-aurinko loihtii metsäpuolelle kontrasteja, kultaa maiseman ja tekee siitä pysäyttävän, kauniin kokonaisvaltaisen elämyksen. Jos päiväsaika onkin Ukon, on iltapuoli Akka-Kolin valtakuntaa.

Hyvältä ikuisuudelta tuntuneen pitkän hetken jälkeen oli viimein aika jatkaa taivalta Paha-Kolin kautta Ukko-Kolille hyvästelemään Suomen kaunein vaara tällä kertaa. Aamulla tie oli vievä takaisin Kuopioon ja siitä edelleen etelään.

Jos vielä summaan yhteiskäyttöautomatkailun, niin suurin etu ovat tietysti sen tuoma joustavuus ja marginaaliset hiilipäästöt. Autoja löytyy pääkaupunkiseudulta, Turusta, Tampereelta, Jyväskylästä, Vaasasta ja Kuopiosta. Hintaa pidemmälle käytölle tulee 84 €/24 h tai 180 €/72 h. 240 kilometrin range riittää hyvin Kolille, ja yön aikana akku latautuu täyteen ja riittää mainiosti Kolilla liikkumiseen. Koliin liittymättömänä yhteiskäyttöautojen hyvä puoli on, että palvelun kautta löytyy auto myös arjen satunnaisiin tarpeisiin 15 minuutin porrastuksella vuokrauksella, ja käyttö on helppoa, kun konsepti on tuttu. Siitä, miten käyttöönotto tapahtuu, kannattaa lukea lisää aiemmasta retkitarinastamme.

Toki pidemmän matkan osalta voi aina käydä mielessä, että vuokra-auton voi saada halvemmallakin, mutta kun mennään täyssähköön, niin Aimo Sharen hinnat ovat erittäin kilpailukykyiset. Auton noutamista varten ei tarvitse suunnata kaupungin laita-alueille. Jos matkaan on käyttää aikaa, voi auton ottaa toki eteläisemmästäkin Suomesta, mutta latauksiin kuluvaan aikaan kannattaa varautua, ellei valitse Aimo Sharelta hieman kallimpaa Teslaa, jolloin latauksissa on huomattavasti nopeampia vaihtoehtoja. Aimo Share -palvelun yksi keskeinen hyöty on muuten vielä yhteiskäyttöauton lataaminen veloituksetta Aimo Charge -latausasemilla.

Ekologisessa mielessä yhteiskäyttöauto on mahdollinen ratkaisu. Auton valmistukseen liittyvät hiilidioksidipäästöt jakaantuvat kaikkien autonkäyttäjien kesken, kun taas oman auton hankkiessa päästöt ovat yksin sinun. Täyssähköauton osalta polttoainekustannukset ovat murto-osa bensakäyttöiseen verrattuna, ja hiilidioksidipäästöt ovat vielä merkittävästi sitäkin vähemmän.

Kolilta latauspisteitä löytyy runsaasti sekä kylän hotellin että huipun pysäköintialueilta, ja kumpiakin käytetään ABC:n sovelluksen kautta.