Kesäinen Salla on muutakin kuin hyttysiä: perheretki tunturien upeisiin maisemiin Taivaan tavoittelijan taipaleella

Keskikesän juhlaa vietetään kohta. Aurinko ei laske, vaan porottaa yötä päivää. Sallan tunturit kutsuvat jälleen kapuamaan huipulle, ja kun aamuisin on kuitenkin vielä suhteellisen viileää, niin eväät reppuun ja matkaan!

Reitti 1,9 km/suunta
Ei tulipaikkaa, huipulla näkötorni
P-alue kartalla

Sallan kansallispuisto perustettiin vuoden 2022 ensimmäisenä päivänä. Omalta osaltani kyseisen vuoden retki jäi tekemättä, mutta kun täällä kerran taas ollaan, niin mukavahan se on lähteä katsastamaan muutoksia. Reittejä täältä löytyy moneen eri fiilikseen, mutta ensimmäinen perheretkemme suuntasi vaatimattomasti Taivaan tavoittelijan taipaleelle eli Ison Pyhätunturin valloitukseen.

Reitti itsessään ei ole kokeneelle retkeilijälle haastava. Vaikka nousua on paljon, se on aika verkkaista, eikä reittikään ole pitkä. Lisätäksemme hieman haastetta, lähdimme tännekin koko perheen voimin eli kahden aikuisen lisäksi mukana olivat 4- ja 13-vuotiaat lapsemme. Ehdottomasti hienoja tapauksia molemmat, mutta jokainen perheellinen voi itse arvailla, kuinka sujuvaa retkeily on tämän ikäisten lasten kanssa. Niin mekin arvailimme. Mutta tällä kertaa olimme kuitenkin täysin väärässä ja retki onnistui yli odotusten.

Sallatunturin tuvilta reitin varsinaiselle aloituspaikalle on jo alkuunsa toista kilometriä matkaa. Näin yhden kokemuksen perusteella voin sanoa, että ensi kerralla menisin suosiolla autolla suoraan reitin alkupisteeseen. Nykyään sieltä löytyy hyvin parkkitilaa ja ruokapaikka. Toki jos haluaa vaan fiilistellä metsäteiden kävelyä, niin mikäs siinä! Helteessä ja hyttysten armoilla se ei kuitenkaan varsinaisesti ollut kokemuksen mahtavin osuus.

Itse reitti on hyvin merkitty ja helppo seurata. Talvella kuulemma sen pääsee nykyään kulkemaan lumikengillä – siinä on kyllä kokemus, joka on joskus päästävä toteuttamaan. Reitin alkupää on katettu kivimurskalla, mikä vaihtuu hyvän matkan jälkeen pitkospuiksi.

Vanhat halkaistut tukit on korvattu uusilla kestävillä lankuilla. Ne ovat leveät, mutteivät niin leveät, että pyörätuolilla pääsisi mukavasti eteenpäin. Kun lopuksi vielä on kavuttava portaita, on todettava, ettei tämä tunturi ole esteetön. Ja lukeehan se jo kartoissakin. Pieni Pyhätunturi (joka on vain 16 m Isoa matalampi) sen sijaan on valloitettavissa, vaikkakin osa reitin mäistä on kyllä jyrkkiä.

Vaikkei meidän perheeseemme nelijalkaisia ystäviä kuulukaan, oli mukava huomata, että metalliritiläportaille oli rakennettu oma kaistansa tassulaisille. Portailla on myös kaksikin levähdyspaikkaa, joita ainakin meidän tiimimme käytti surutta hyväkseen noustaessa. Molemmilta avautuivat kauniit näköalat pitkälle, vaikka eiväthän ne tietenkään vertoja vetäneet itse tunturin laelle rakennetulle tähystystornille.

Uudistuksien seassa lämmitti sydäntä huomata, että torni oli oma vanha itsensä. Siellä se seisoi säätä uhmaten harmaana vartijana portaiden yläpäässä. Mahtavaa oli myös seurata, kuinka nuorimmaisemme innostuneesti loikki portaat ylös tähyämään, halusi kiikarit ja jäädä huipulle asumaan.

Aikamme maisemia ihasteltuamme, lähdimme paluumatkalle. Siinä vaiheessa piti tietenkin naureskella, että viimeksi huipulla ollessamme näimme myrskypilvien saapuvan huimaa vauhtia. Tällä kertaa ne kulkivat kauempana. Paitsi etteivät kulkeneet.

Portaat laskeuduttuamme metsään puiden lomaan, taivas repesi ja pikku pisarointi vaihtui nopeasti rankkasateeksi. Eikä siinä. Kyllä se kesä kuivaa, minkä kastelee! Ja pitipä sade itikat poissa kimpustamme. Ainakin hetken aikaa. Sateen päättyessä kaivattiin uusi annos hyttyssuihketta, ettei kotimatkan viimeinen puolitoista kilometria menisi ihan itikkabuffettina.

”Älä sano: ’tällä retkellä ei satanut’, ennen kuin retki on ohi.

Vanha retkeilijän sananlasku

Kokemuksena tämä reissu oli selkeästi yksi parhaimpia perhematkojamme. Vanhempana sitä monesti sortuu ajattelemaan: ”Mitä jos koko matka onkin ihan liian vaativa kaikille?” Sen sijaan pitäisi ajatella: ”Mitä jos tälläkin kertaa kaikki menee kuitenkin hyvin!”

Kesäinen Salla on aivan eri tavalla kaunis ja ihmeellinen kuin ruskan aikaan tai nietosten kimmeltäessä. Täältä löytyy jälleen kerran mieleenpainuvia kokemuksia ja upeita ihmisiä.