Alkkianvuori ja sen monen monta nähtävyyttä: muinaisrannat, kalteva suo, mukuramännyt.

Alkkianvuori kohoaa Suomenselän vedenjakajaseudulla korkeimmillaan 201 metrin korkeuteen. Vuorella on parikin erilaista ympyräreittiä, jotka tarjoavat paljon nähtävää. Lakilenkki kiertelee muinaisrantoja sekä komean rinnesuon, Raatosulkonnevan maisemia. Matkalla on erikoisia puita, maanmittaustornin jäänteitä ja Metsäntutkimuslaitoksen kohteita.

Alkkianvuoren lakilenkki Parkanossa
Päivämäärä: 18.6.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 414
Reitin pituus: 4,2 km
Kohokohdat: Muinaisrannat, Raatosulkonnevan hieno suo, mukuramänty, monipuolinen luonto
Parkkipaikka: Alkkianvuorentie 143, reittien pohjoispuolella. Paikka kartalla. (Eteläpuolella toinen parkkipaikka, lisää tekstissä)
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Mielestäni ei erikoisvaatimuksia. Kivikkoisella reitillä hyväpohjaiset kengät plussaa.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Viikonlopun pääkohde oli minulle Alkkianvuori. Olin tullut tosiaan Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Satakunnan rajalle mökkeilemään ja olin katsonut pari toivelistaan liittyvää reittiä tällä suunnalla. Toinen jäi yhä odottamaan seuraavaa kertaa, nimittäin Käpykintukka, joka oli seitsemän kilometrin janareitti ja sen suorittaminen helteisenä viikonloppuna olisi vaatinut logistiikka-apua.

Alkkianvuorelle sen sijaan pääsin, suunnistin sinne melko aikaisin sunnuntaiaamuna, lämpötila lienee ollut noin 22 asteen kieppeillä. Ajelin Alkkianvuorentietä, jonka varrella on ilmeisesti kaksi parkkipaikkaa. Pohjoiseen pysäköintiin oli ainakin minulla helpompi saapua. Tilaa oli tien molemmin puolin, varmasti ainakin kymmenelle autolle. Muita autoja ei ollut näköpiirissä. Tiesin, että reitin ainoa tulipaikka on lähtöpaikan kupeessa ja kävin ensin kurkistamassa sen. Kota ja piknikpöytä ovat lähellä Alkkianlampea.

Opastaulut ovat tien eteläpuolella. Lauhanvuori-Hämeenkangas Geoparkin infon lisäksi tarjolla on tietysti Alkkianvuoren faktaa. Täällä kerrotaan reitin pääkohteet sekä esitellään lyhyesti kaksi eri ympyräreittiä.

Karttakin on tarjolla. Reitit kulkevat osaksi samaa matkaa. Mietin aluksi, kulkisinko pisimmän mahdollisen ympyrän eli osan Lakilenkkiä ja osan Ellin polkua, mutta lopulta päädyin yhteen selkeään kierrokseen, Lakilenkkiin. Reitin kiertosuunnat on merkitty karttaan, kierros tulisi tehdä vastapäivään.

Ystäväni oli muuten käynyt täällä vuotta aiemmin, silloin reittikartta näytti aivan erilaiselta eikä reittejä ollut kuin yksi. Nettiä tutkiessanikaan en ollut havainnut tietoa kahdesta reitistä. Metsähallitus on muuten päivittänyt Alkkianvuoren luontoon.fi-sivunsa juuri tätä kirjoittaessani, kiitos nopsasta reagoinnista sinne!

Lähtöpaikkaako tässä mainostetaan hyväksi selfie-paikaksi? Vai jotain reitin kohdetta?

Menoksi! Ensimmäinen reittimerkintä ja heti uudistus. Netistä olin lukenut, että reitti on merkitty punaisin maalimerkein. Muutos oli tullut tähänkin, nyt Lakilenkki on vihreä (kuten kartassakin) ja Ellin polku violetti.

Satakunta metriä ja varsinainen ympyräreitti alkaa. Käännyin siis oikealle, jotta kiertäisin reitin vastapäivään.

Reitti kulkee rinteen suuntaisesti. Näyttääpä tässä alussa olevan myös jonkinlainen kävijälaskuri.

Reitillä on mukava määrä Alkkianvuoreen, sen luontoon ja sen geologiaan liittyviä tauluja. Ensimmäinen kertoo peruskalliosta.

Pian reitti lähtee kipuamaan Alkkianvuoren pohjoisrinnettä ylös. On ilmeistä, että kuljetaan muinaisrantojen tienoilla, kivikoita on joka puolella. Reitin varrella on tässä useampikin penkki. Istahdin aamukahville hetkeksi.

Hieman penkkien jälkeen reitti kääntyy alamäkeen ja hetken päästä alkaa suo- ja pitkospuuosuus. Tämä mielenkiintoinen suo on nimeltään Raatosulkonneva. Se on kalteva suo – samanlaisia en muista näin etelässä nähneeni. Muistin vastaavan suon mm. Iso-Syötteeltä. Sulkko viittaa muuten kapeikkoon tai kapeaan notkelmaan.

Suo ei ollut liian kostea, joten uskaltauduin ottamaan joitain askelia myös pitkosten ulkopuolella.

Puolentoista kilometrin kävelyn jälkeen kaunis suo-osuus loppuu ja siirrytään valoisalle mäntykankaalle. Reitti nousee pikku hiljaa ylemmäs kohti Alkkianvuorta. Nousu on kuitenkin loiva.

Lähtöpaikka oli mittauslaitteeni mukaan noin 160 metriä meren yläpuolella. Nyt ollaan noustu melkein kahteensataan metriin. Mäen päällä metsä alkoi muuttua asteittain rehevämmäksi, mäntyjen seassa kasvoi myös koivuja ja jokunen kuusi.

Arokosteikko oli minulle uusi käsite. Reitin varrella on pari kosteaa painannetta, jotka saavat vetensä keväällä sulavasta lumesta ja sateista. Kasvillisuudessa on erityisiä piirteitä – vaikkapa soihin tai lampiin verrattuna.

Erikoinen mukuramänty on saanut oudon ulkomuotonsa joko viruksesta tai perintötekijöiden mutaatiosta.

Rehevämpi metsä jatkuu noin kahteen ja puoleen kilometriin asti, jolloin saavutaan taas mäntykankaalle. Ollaan reitin puolivälissä ja risteyksessä on nuoli tielle – eli reitin toiselle parkkipaikalle, jonka osoite on ilmeisesti Alkkianvuorentie 434. Se on vain parinkymmenen metrin päässä (kuvassa melko oikealla takana). Parkkipaikalla on myös penkki, näin sen tänne risteykseen asti. Päätin pitää toisen tauon ja istahdin penkille juomaan vettä ja tilkan kahviakin. Kuumasta päivästä huolimatta täällä oli mielestäni miellyttävää kävellä, varjoa oli tarjolla juuri sopivasti.

Palasin polulle. Nyt reitillä on hetken ajan sekä vihreitä että violetteja merkintöjä, tässä kulkee sekä Lakilenkki että Ellin polku.

Reitin vaikein osa tänään oli tämä kuusikko Alkkianvuoren huipun tuntumassa. Syy: hyttyset. Niitä oli melko paljon. Vaikka olin suojautunut sillä kolmikirjaimisella hyttyskarkoitteella, en viitsinyt pysähdellä kovinkaan paljoa – siivekkäiden ininä kävi nopeasti hermoille… Kyltti kertoo Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksista – täällä on tutkittu mm. korkeiden maiden ja soiden metsätaloutta.

Seuraava kyltti kertoo, että olin Alkkianvuoren korkeimmalla kohdalla, n. 201 metrin korkeudessa. Täällä on aikoinaan ollut punainen maanmittaustorni ja siitä on vielä hieman jäänteitä nähtävissä.

Hetken päästä saavuin polkujen T-risteykseen, jossa ei ollut minkäänlaista opastetta. Steppailin pari askelta vasemmalle ja oikealle. Lopulta katsoin Karttaselain-sovellusta, johon polut oli näppärästi merkitty. Totesin olevani taas kahden eri nimisen polun risteyksessä ja tarkoitus on nyt lähteä vasemmalle, kohti parkkipaikkaa. Ellin polku yhtyi tässä Lakireittiin. Olin lukenut, että pohjoisrinteellä olisi kirkkaalla säällä pari hyvää näköalapaikkaa. Sellainen tulikin vastaan melkein heti risteyksen jälkeen, puiden välistä näkee melkoisen kauas. Pari penkkiä oli myös tarjolla.

Kohta neljä kilometriä kävelty. Nyt reitti kulkee hetken rinteen suuntaisesti ja sitten laskeutuu kohti parkkipaikkaa. Reitillä on jonkin verran kivikkoa, laskuosuus ei ole aivan helppokulkuinen.

Hetken päästä ympyräreitti päättyy. Satakunta metriä ja paluu parkkipaikalle. Ei vieläkään muita autoja. Napsautin mittauslaitteet pois päältä. Kierroksen pituudeksi mittasin 4,5 km – siinä oli kuitenkin pienet pistot toiselle parkkipaikalle ja näköalapaikalle, joten ilmoitettu 4,2 lienee aika lähellä totuutta. Aikaa kulutin noin puolitoista tuntia. Muita kävelijöitä en tavannut.

Reitillä on jonkun verran kivikkoa, muuten kävely oli pääsääntöisesti helpohkoa ja mukavaa. Noin 40 metrin korkeuserot eivät juurikaan tuntuneet – ihan ensimmäinen mäki puuskututti ehkä hieman. Erinomainen kävelyreitti ja aika lailla sitä, mitä luontopolun kuuluukin olla: hyvin merkitty reitti, jossa on mielenkiintoisia kohteita ja niistä on myös infoa saatavilla.

Sijainti: N=6899559.946, E=284614.809 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=62.166076, GEO:lon=22.863116

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Neva-Lylyn luontopolku Karvialla
Torpparintaival Seitsemisen kansallispuistossa
Saari-Soljasen luontopolku Seitsemisen kansallispuistossa

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle