Neva-Lylyn luontopolulla Willpertin kaa

Neva-Lyly on pieni suojärvi Karvialla. Järven ympäri on rakennettu talkoilla helppokulkuinen pitkospuureitti. Reitin varrella voi seurata Willpertti-peikon seikkailuja – siksi reitti sopii erityisesti lapsiperheille ja lapsenmielisille!

Neva-Lylyn luontopolku Karvialla
Päivämäärä: 18.6.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 413
Reitin pituus: 1,6 km
Kohokohdat: Kiva pitkospuureitti järven läheisyydessä
Parkkipaikka: Neva-Lylyn parkkipaikalle käännytään osoitteesta Alkkiantie 1454. Matkaa asfalttitieltä lähes kaksi kilometriä. Parkkipaikalla tilaa ehkä kymmenelle autolle. Lähtöpaikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Kohtuuhyvät. Ei reittiopasteita, mutta järven ympäri on toki helppo kävellä.
Varusteet/jalkineet: Jos et astu suolle, et tarvitse vedenpitävää. Täällä voi liikkua kesällä jopa shortseilla.
Helppo reitti
Yksi tulipaikka

Neva-Lyly ei ollut minun pitkällä to do-listallani, mutta ystäväni suositteli sitä listallani olevan Alkkianvuoren retken yhteyteen. Lähdin tutustumaan näihin kahteen kohteeseen kesäkuisena sunnuntaiaamuna. Päivästä oli tulossa kuuma ja siksi päädyin siihen, että kävisin ensin ilmeisen avoimella Neva-Lylyllä ja jatkaisin sen jälkeen Alkkianvuoren metsäisemmille maastoille, jossa olisi enemmän varjoa tarjolla. Neva-Lylyn tiesin olevan lyhyehkö suoreitti, joka kulkisi järven ympäri pitkospuita pitkin.

Olin ajoissa liikkeellä. Olisin ollut Neva-Lylyllä varmasti kahdeksan maissa, mutta huomasin kymmenen kilometriä ennen kohdetta, että olin unohtanut ottaa vettä mukaan (ystävän mökin jääkaapissa oli viisi pulloa kylmää vettä, sinne jäivät…). Katsoin, että Parkanoon oli parikymmentä kilometriä ja kipaisin huoltoasemalla ostoksilla. Ajelin Alkkiantietä puoli yhdeksän jälkeen. Tienviitta löytyi ja kurvasin nimettömälle tielle, joka vie Neva-Lylyn lähtöpaikalle. Luulin lähtöpaikan olevan melkein asfalttitien tuntumassa, mutta näin ei ollut – hiekkatietä piti ajella melkein pari kilometriä. Pari risteystäkin oli, yritin valita isommalta näyttävän tien ja löysin hyvin perille, tien päähän.

Mikä yllätys! Parkkipaikka melkein täynnä. Aivan sen tuntumassa on laavu, kota ja nuotiopaikka – ja lähistöllä näkyi varmasti kymmenkunta telttaa ja jokunen riippumatto. Muutama retkeilijä nautti aamupalaa. Kyselin luontopolun lähtöpaikkaa ja minut neuvottiin aloittelemaan reittiä laavun takaa. Vielä ennen lähtöä: parkkipaikalta löytyy myös hieman tietoa Neva-Lylystä. Täällä kerrottiin jo se, että reittiä elävöittäisi tarina järven rannalla asuvan Willpertin seikkailuista. Lähtöpaikan taulussa Wilpertti on kirjoitettu muuten yhdellä l-kirjaimella, mutta reitillä olevissa tauluissa nimeen on lisätty vielä toinen l-kirjain. Kutsun häntä nyt jatkossa reitin taulujen mukaan Willpertiksi.

Kuva on otettu parkkipaikan reunalta. Laavu ja kota ovat vain muutaman metrin päässä. Suuntasin siis laavun taakse, josta polku alkaisi.

Polku on selkeä. Merkintöjä ei ole, mutta reittiä on toki helppo seurata – täällä kuljetaan koko ajan max 20 metriä järven rannasta.

Vain viisikymmentä metriä kävelyä ja saavutaan jännän näköiselle pikkumajalle. Tämä on siis Willpertin koti.

Taulu kertoo Willpertin lähtevän mökistään joka-aamuiselle kävelylleen järven ympäri. Mikä ettei, päätin lähteä Willpertin jäljille.

Toiset 50 metriä ja päästään pitkospuiden alkuun. Täällä on jo seuraava Willpertti-taulu, jossa hän tapaa Onni Sisiliskon. Minä en Onnia tällä reissulla valitettavasti tavannut. Lienee sujahtanut piiloon pitkosten alle.

Reitti kulkee lähellä järven itärantaa.

Rannalta voi katsella järven länsirannalle. Sielläkin näkyy pitkospuut ja Willpertin seikkailuista kertovia tauluja. Mieleeni tuli hyvin samanlainen kokemus aivan toisella puolella Suomea. Tahinlammen kierros Pieksämäellä on hyvin saman tyyppinen reitti. Tahinlammen maisemat muistuttivat paljon Neva-Lylyä ja sielläkin reitti kiertää järven pitkoksia pitkin ja aivan rantoja mukaellen.

Koilliskulmassa on risteys, josta en tiennyt mitään. Mihinköhän oikealle vievät pitkokset johtavat? Piti tietysti ottaa selvää. Ensin kuitenkin pysähdyin postilaatikolle ja raapustin nimmarin vieraskirjaan.

Kävelin oikealle, kohti itää tai koillista. Hontelojalkainen lintu varoitteli männyn latvassa, eikä poistunut siitä, vaikka kävelin muutaman metrin päästä ohi. Taas liro, kuten edellisenä päivänä Mulkkujärven lintutornissa. Sain siitä monta kuvaa kännykällä (muuta kameraa en nykyisin kuljeta mukana), tämän parempaa tasoa ei valitettavasti ole tarjolla.

Tämä pistoreitti oli vain sadan metrin mittainen. Se päättyi pienelle katselupaikalle seuraavan lammikon rantaan.

Palasin ympyräreitille. Nyt ollaan Neva-Lylyn pohjoispäässä.

Kävelyä takana noin 800 metriä. Käännytään jo kohti etelää, eli Neva-Lylyn länsirannalle. Tällä puolella järveä on vähemmän puustoa. Ehkä siksi reitin parhaat istuskelupaikat on laitettu tänne. Kuvaa ennen rannassa oli vähän kulahtaneen näköinen penkki, mutta seuraavaksi vastassa on uusi ja hienompi.

Hetkeksi istahdin minäkin penkille, vaikka tauon tarvetta ei oikeastaan vielä ollut. Tupasvilla tekee maisemasta lähes valkoisen.

Luontopolkumies, pitkospuut ja valkoiset tupasvillat. Kuuntelin samalla lähistöllä mantraansa toistelevaa metsävikloa.

Taukopaikan taulussa Willpertti kohtaa kaverinsa, Sohvi Sammakon. Minäkin kohtasin hänet näillä tienoin, aivan pitkospuiden vieressä. Mikä sattuma!

Reitillä oli kaksikin uuden oloista istuskelupaikkaa, melko lähellä toisiaan. Jälkimmäisen kohdalla on myös yllättävää geologiaa, kun rannassa on pieni kallio. Se ei tuntunut sopivan suolammen rantamaisemaan.

Toisen istuskelupaikan jälkeen lähestytäänkin jo lammen etelärantaa. Täällä kulkee vierekkäin kahdet pitkokset. Leveämmät ja kapeammat. Ehkäpä myös uudemmat ja vanhemmat.

Lammen eteläreunan jälkeen pitkososuus loppuu. Noustaan hiekkatielle, jota jatketaan satakunta metriä pohjoiseen, takaisin lähtöpaikalle. Willpertin kierros päättyy sekin samaan paikkaan. ”Tästä tulee hyvä päivä, Willpertti miettii.” Niin minäkin.

Kierroksella oli pituutta 1,6 kilometriä. Käytin aikaa noin 35 minuuttia. Siihen sisältyi lyhyehkö juomatauko. Kävellessäni en tavannut muita ihmisiä, lähtöpaikalla oli tosiaan melkeinpä ruuhkaa.

Reitti on todella helppo. Korkeuseroa oli ilmeisesti pari metriä. Pitkokset olivat hyvässä kunnossa, joten kävely oli pelkkää nautintoa. Reittiä on helppo suositella vaikkapa lasten kanssa kuljettavaksi. Kiitos suosittelijalle, tämä oli mukava päivän aloitus!

Sijainti: N=6902860.191, E=283735.631 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=62.195267, GEO:lon=22.842437

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Alkkianvuoren lakireitti
Mulkkujärven kierros Alavudella
Katikankanjoni Kauhajoella

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle