Syysretki Heinolan Torninmäen laavulle

Edellisestä laavuretkestä alkoi olla aikaa ja aloin haaveilemaan eväistä ja liekkien tuijottamisesta, mikä on yksi rentouttavimmista asioista mitä tiedän. Toki myös nuotion äänet tekevät aisteille hyvää. Halusin tällä kertaa käydä jossain itselleni uudessa paikassa ja lähdin Lahden alueen sijasta etsimään sopivaa paikkaa Heinolasta. Heinolan alueelta löytyikin googlettamalla useita laavuja ja retkireittejä. Päädyimme valitsemaan Heinolan Torninmäen laavun kohteeksi. 

P-alue kartalla (Sulkavanranta 6, Heinola)

Reitti 2,3 km/suunta

Laitoimme navigaattoriin reitin aloituspisteen, Sulkavanranta 6. Ajomatkakin oli kohtuullinen, noin puoli tuntia. Olimme perillä puoli kolmen aikaan iltapäivällä. Aloituspisteellä on hyvä iso hiekkaparkki. Autoja ei juuri ollut, vaikka kelikin oli ihan hyvä.

Parkkipaikalta kyltti osoitti Torninmäelle 2,3 km. Lähdimme kävelemään ensin isoa hiekkatietä pitkin. Hiekkatien varrella oli myös joitakin taloja, joten pyrimme jutustelemaan hiljakseen, jotta emme häiritsisi alueella asuvia. 300 metrin päästä reitti kääntyikin metsäpolulle. Polku oli jonkin verran kostea, joten ajoittain jouduimme hyppimään pienten lätäkköjen yli. Saappaita kun ei ollut tällä kertaa matkassa. 

Osa pienemmistä kuusipuista oli saanut kauniin kultaisen väripuvun. Maastosta löytyi kuitenkin vielä paljon vihreää, vaikka ollaan jo lokakuussa. Pysähdyimme muutamaan otteeseen kuuntelemaan tikan nakutusta ja bongasimmekin muutaman tikan retken aikana.

Torninmäelle vievä reitti oli pitkälti nousujohteista, kuten nimestäkin voi päätellä. Viimeinen ylös vievä mäki oli melko jyrkkä ja mutkitteleva. Ensimmäiseksi mäen päälle päästyämme näimme opaskyltit. Reittiä jatkettaessa toiseen suuntaan olisi päässyt Karhulammen kodalle tai latumajalle. Reitistä saa siis halutessaan pidemmänkin päiväretken. Seuraavaksi näimme käymälän ja toisella sivulla laavun. Laavulla oli hyvin puita ja se sijaitsi hienolla paikalla. Myös itse laavu oli hieno. Kallion päältä oli hieno maisema takana olevalle järvelle. 

Laavulla oli hiljaista ja rauhallista. Muita retkeilijöitä emme nähneet. Tulet saimme syttymään melko nopeasti, vaikka kosteata olikin. Grillasimme tällä kertaa perinteisesti makkaraa ja lämmitimme nuotiopannulla kaakaovedet. Mukana oli myös sämpylää ja tykötarpeet. Kyllä taas kelpasi syödä ulkona kaikessa rauhassa luonnon helmassa.

Lopuksi keräsimme syntyneet roskat muovipussiin ja lähdimme paluumatkalle, kuten kunnon retkeilijän kuuluu kantaa pois se, minkä on jaksanut viedäkin. Paluumatka menikin huomattavasti nopeammin, kun kuljimme pääosin alamäkeä. Ehdimme onneksi autolle ennen pimeän tuloa. Voi taas kerran todeta, että hyvä retki, parempi mieli.

Hyviä syysretkiä kaikille!

/Pilvi