Hiihdä talvella – kävele tai pyöräile kesällä. Holkenin ulkoilureitti Porvoossa.

Porvoon ulkoilureitistö on laaja ja reitit ovat monikäyttöisiä. Kesällä reitistöä voi kävellä tai pyöräillä, talvella reiteillä voi sivakoida pitkiäkin matkoja. Humlan ja Holkenin välinen reitti on luontopolkumainen ja puolivälissä voi taukoilla Holkenin laavulla.

Holkenin ulkoilureitti Porvoossa
Päivämäärä: 6.10.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 458
Reitin pituus: 11 km
Kohokohdat: Mukavat ja monipuoliset metsämaisemat, selkeä ja leveä reitti
Parkkipaikka: Humlan ulkoilumaja, Rotnäsintie 200. Runsaasti tilaa. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Kohtuuhyvät
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia
Keskivaativa reitti
Kaksi tulipaikkaa Humla ja Holken

Joskus aikoinaan piti päättää Luontopolkumiehen rajaus – minkälaisista reiteistä kirjoittaisin. Päätin rajata tekstit nimettyihin ja merkittyihin reitteihin. Jos reittimerkinnässä on pieniä puutteita, niistä voi kertoa netissä ja toivottavasti auttaa lukijaa kiertämään reitti ilman ongelmia. Joskus tulee vastaan myös hyvin merkattu reitti, jolla ei ole ehkä ihan virallista nimeä. Sellainen oli tämä Porvoon mukava ulkoilureitti Humlan ja Holkenin välillä. Porvoon kaupungin nettisivulta voi printata Holkenin ulkoilureitin kartan, joten käytän sitä nimeä. Reitti oli mielestäni hyvin lähellä merkittyä luontopolkua, joten kirjoitan siitä mielelläni pienen esittelyn.

Porvoon kaakkoispuolella kulkevat ulkoilureitit olivat tulleet tutuksi Raija Hentmanin Etelä-Suomen retkeilyoppaasta ja nyt päätin vihdoin lähteä tutustumaan niihin. Porvoon nettisivuilta löytyi selkeä reittikartta ja silloin päätin, että otan reitiltä myös valokuvia ja mietin, olisiko se blogitekstin arvoinen. Lähtöpaikka, Humlan ulkoilumaja, löytyi helposti. Pihalla on runsaasti tilaa autoille. Täällä on myös tulipaikka ja piknikpöytä.

Ulkoilumajan pihalla oli yksi opastaulu, mutta siinä olevassa kartassa on oikeastaan esitelty Porvoon keskustan tienoilta tänne tuleva reitti. Olin printannut reittikartan mukaan – sen perusteella Holkenin reitti kulkisi hetken matkaa Rotnäsintietä pitkin.Tätä tietä olin siis juuri ajellut tänne Humlan ulkoilumajan pihaan. Tietä kuljetaan noin 400 metriä. Tämä oli oikeastaan ainoa osuus, jossa opasteita olisi ehkä voinut olla enemmän. Reitin varrella oli muuten parissa kohdassa kunnostustöitä. Tässä oli kaadettu puita tien laidalta – olisiko tulossa ehkä erillinen ulkoiluväylä tien viereen?

Tieltä poistumisen kohta on sen sijaan selkeä. Risteyksessä on Holkenille osoittava nuoli.

Tässä kohdassa on myös Holkenin reittikartta.

Janareitit – eli edestakaisin kuljettavat reitit – eivät ole suosikkejani, mutta täällä on kuitenkin tarjolla pari reittivaihtoehtoa Holkenin lähellä. Koko matkaa ei siis tarvitse kävellä samaa reittiä pitkin edestakaisin. Karttaan on merkitty myös nuolet – ympyräosuudet on merkitty kierrettäväksi vastapäivään. Tosin kiertosuunnalla ei mielestäni ole kävellessä mitään merkitystä. Reiteillä kuitenkin hiihdetään talvisin ja silloin kiertosuunnalla on varmasti väliä. Lähtöpaikka siis vasemmalla ylhäällä, Holkenin laavu oikealla alhaalla.

Apropoo hiihto: väylät ovat leveitä koko matkalta, on helppo ymmärtää, että reittejä voidaan kävellä, pyöräillä ja hiihtää. Tässä reitti lähtee nousemaan reippaasti kohti Mossabergetin mäkeä.

Reilun parinkymmenen metrin nousun jälkeen ollaan Mossabergetin laella. Täällä loppuu kaikkein levein baana ja ilmeisesti myös luisteluhiihdon latu. Tästä eteenpäin vain perinteisellä tyylillä. Tai kävellen. Tai pyörällä.

Reitin varrella on paljon sammaleista kuusikkoa, niin myös tässä Mossabergetin takana. Erinomaista suppilovahveromaastoa, se on ainakin myönnettävä. Jos tulet tänne syksyllä, ota kori tai pussi mukaan.

Kolmisen kilometriä takana. Suojeltu mänty on kyltin mukaan 333 vuotta vanha. Pikaisen laskutoimituksen mukaan nyt jo 360-vuotias, sillä kyltti on vuodelta 1996.

Holkeniin on vielä noin kaksi ja puoli kilometriä. Tässä voi tehdä piston näköalapaikalle. Tein sen paluumatkalla. Polku nousee kalliolle, mutta näköala lienee kasvanut umpeen – tarjolla oli vain kallioisia metsänäkymiä.

Heti näköalapaikan risteyksen jälkeen tullaan tosi sympaattiselle suolle. Tänne on tehty ”pururata”, joka kulkee kostean koivikon läpi.

Lyhyehkö suo-osuus päättyy kalliolle, jossa on yksinkertainen taukopaikka.

Tämän jälkeen saavutaankin risteykseen, jossa kaksi eri reittiä kohti Holkenia eroavat hetkeksi. Läksin luonnollisesti oikeanpuoleista (eteläistä), näinhän kiertosuunnat oli karttaan määritelty. Noin viidensadan metrin päässä reitit yhtyvät ja kuljetaan taas hetken matkaa janareittiä. Kiroilin ihan vähän sitä, että reitille oli näillä kohdin ajettu melko kookasta mursketta, jonka päällä ei ollut ihan miellyttävintä kävellä.

Toista ympyräreittiä ei voinutkaan kiertää, sillä viimeisellä pätkällä ennen Holkenin laavua olikin vain yksi reitti käytössä. Jatkoin siis pohjoisempaa reittiä kohti Holkenia – ja tulisin sieltä samaa reittiä myös takaisin. Eteläisemmän reitin pitäisi olla käytössä hiihtokauteen mennessä.

Vielä kilometri kävelyä kuusikoissa ja lopuksi hakkuuaukean ohi. Tienviittoja on riittävä määrä, eksymisen vaaraa täällä ei ole. Muita reittimerkintöjä (kuten maalimerkkejä) täällä ei ole.

Perille eli Holkenin laavulle oli matkaa hieman yli 5 kilometriä. Istumapaikan saattoi valita pöydän äärestä tai laavulta. Istahdin pöydän ääreen ja pidin evästauon. En tiedä, miksi laavun (ja reitin) nimi on Holken, joka ilmeisesti tarkoittaa suomeksi pönttöä.

Ehkä reittiä pitäisikin kutsua Gåsgårdsträsketin reitiksi, sillä laavu sijaitsee tämän pienehkön järven rannalla. Vai olisiko Holken kuitenkin vähän helpompi nimi, ainakin suomenkieliselle.

Jostain vanhoista nettikuvista näin, että paikalla on joskus ollut myös laituri, nyt sellaista ei ole. Järvellä oli yksi meloja, hän oli tänään (olin täällä perjantai-iltapäivänä neljän maissa) ensimmäinen näkemäni ihminen. Yllättävää, kun ollaan kuitenkin lähellä Porvoon kaupunkia ja ulkoilureitti on varmasti suhteellisen suosittu.

Paluumatkalla kuljin puolisen kilometriä eri reittiä, muuten matkalla oli samat nähtävyydet. Ihailin vielä tätä komeaa siirtolohkaretta suon laidassa noin reitin puolivälissä.

Palailin Humlan ulkoilumajalle. Nyt autoja oli jo useampi. Muutama lenkkeilijä tuli loppumatkalla jo vastaan ja ainakin yksi pyöräilijä hurautti ohitseni. Kävelymatkaa kertyi 11 kilometriä, sillä paluumatkalla tosiaan kurvasin vielä näköalapaikalle, josta tuli noin puolen kilometrin lisälenkki. Aikaa käytin hieman yli kolme tuntia.

Reitti on melko helppo. Korkeuseroa lienee kolmisenkymmentä metriä, mutta mäet eivät ole kovin jyrkkiä. Koko matka kuljetaan ulkoiluväylää pitkin, tiellä ei ole juuria tai kivikkoa. Holkenin ulkoilureitti oli tosiaan mielestäni kuin luontopolku – lisään nimen ja reittiopastuksen lisäksi vielä yhden plussan, joka teki tästä hyvän kokemuksen: puolivälissä oleva taukopaikka laavuine ja tulentekomahdollisuuksineen. Varsin mukava muutaman tunnin retki.

Sijainti: N=6693988.959, E=430763.954 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.376466, GEO:lon=25.744506

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Virvikin ulkoilureitti
Virvikin luontopolku
Ekuddenin luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle