Virvikin luontopolulla Porvoossa – kohokohtina siirtolohkarejätti, yövilkka ja kaunis neva

➡️ n. 3,5 km
? 1,5 h
⚫⚫⚪ Keskivaativa reitti
? Paikka kartalla

Virvikin luontopolku Porvoossa on kuin oppikirjaversio siitä, minkälainen mukava luontopolku mielestäni on. Kolmen kilometrin matkalla on paljon vaihtelua: luonto- ja metsätyypit vaihtelevat, maastonmuodot ovat välillä loivasti kumpuilevia, loppupuolella joutuu jo vähän kipuamaan mäkiäkin. Välillä on kuivaa maastoa, välillä kosteampaa. Reitillä on jonkin verran pitkospuita, mutta ne ovat osittain huonossa kunnossa. Kumisaappailla kävellessä tämä asia ei haittaa millään tavalla, suossa ei tarvitse kahlata tai ojia ylittää.

Itselläni oli aluksi hankaluuksiä löytää polun alkupistettä. Porvoon nettisivuilla oli reitin kerrottu sijaitsevan golfkentän vieressä. Saavuin golfkentän parkkipaikalle, kävelin ympäriinsä ja etsin jotain merkkiä luontopolusta. Lopulta otin puhelimesta esiin saman sivun, ja kartan avulla hoksasin lähteä kävelemään tietä pitkin takaisin päin. Polun alkupiste löytyi noin 200–300 metriä ennen Virvikin golfkenttää, tien laidasta. Lähtöpisteellä oli myös pieni levennys, jonne siirsin autoni ennen kuin lähdin kävelemään. Toivottavasti sinulle, blogin lukija, on tästä tiedosta hyötyä kun lähdet luontopolkua etsimään!

Alkumatkalla voi kulkea pienen (muutaman sadan metrin) pistoreitin kauniiden kallioiden yli metsäpaloalueelle. Vuonna 1988 riehunut metsäpalo on jättänyt selvästi nähtävät jäljet, mutta luonto on jo niitä kovaa vauhtia hävittämässä. Kuva on metsäpaloalueen vierestä.

Luontopolkujen infotauluissa on usein melko tavanomaista tietoa. Usein odotan, että oppisin jotain uutta kasveista tai linnuista. Tällä retkellä tutustuin muun muassa yövilkkaan, jonka kerrottiin kukkivan elokuussa – ja kappas, niin se tekikin, vain viiden metrin päässä siitä kertovasta taulusta.

Alun kallio- ja lehtomaisemien jälkeen saavuttiin nevasuon laitaan. Kaunis paikka, jossa haluan mielelläni vierailla toistekin, jonain kauniina kevään tai alkukesän aamuna.

Ja nevan jälkeen kivuttiin korkealle kalliolle, josta löytyi Virvikin jättiläinen, iso siirtolohkare. Korkeutta jätillä on 9 metriä, painoa 500 tonnia. Asetuin mittatikuksi kiven eteen. Alemmassa kuvassa näkyy myös punaoranssi reittimerkki puussa. Merkkejä oli todella paljon, osa puissa ja osa kallioissa.


Reitin loppupuolella oli myös perin yllättävä infotaulu, jossa kerrottiin sille paikalle jätetyn roskia (mm. maitopurkki) vuonna 1989. Jos siinä oli tosiaan jotain ollut (ja paikallaan pysynyt), niin ne olivat 18 vuoden kuluessa maatuneet, mitään ei ollut enää nähtävissä.

Viimeiset sadat metrit kävellään golfkentän laitaa. Pieni miinus lopun melko pitkästä tienlaitakävelystä. Samoin siitä, että yhtään penkkiä tai pöytää ei reitillä ollut. Join eväskahvit autossa ja söin eväsleivät vasta kotona… Muuten erittäin mukava luontokokemus!

Julkaistu myös Luontopolkumiehen blogissa.

N=6691020.011 E=439302.344

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.