Sastamalan Lantulan kylässä on hyvin hoidettu retkeilyreitti

Suuntasin yön yli -retkelle Sastamalaan Lantulan kylään, josta löytyy Rusun reitistö laavuineen. Lantula-talolta lähtee useita, eripituisia retkeilyreittejä. Reittikarttoja on lähtöpisteesssä sekä laavulla, ja reitit ovat erittäin hyvin merkittyjä ja hyväkuntoisia. Reitit kulkevat talousmetsän keskellä, ja maasto on kohtuullisen helppokulkuista. Reitistöllä ylläpidetään talvisin myös hiihtolatuja, mutta retkeni aikaan kevät oli roihahtanut eteläisessä Suomessa niin nopeasti, että sukset vaihtuivat lumikenkiin. Mukanani oli myös tuulipussi eli windsack, jota aioin testata ennen sen ottamista mukaan Lapin-vaelluksille.

Lähtöpaikat:  Lantulatalo, Vatajantie 412, Sastamala (ks. kartta) tai Rusuntie, Sastamala.

Soveltuvuus: Reitit ovat helpohkoja. Talvisin kyläyhdistys ylläpitää hiihtolatuja. Lisätietoa & kartta

Huolto ja ylläpito: Lantulan seudun kyläyhdistys

Lantulan kylä ihastutti elinvoimaisuudellaan. Laavulla nukutun yön jälkeen vanhempi herrasmies esitteli meille kylätaloa ylpeänä ja innostuneena omasta kylästään. Kyläyhdistyksen omistama Lantula-talo toimi vuosina 1939–2005 alakouluna, jonka jälkeen kyläyhdistys osti sen itselleen. Kylätalolla on monenlaista toimintaa eri-ikäisille, esimerkiksi kerran viikossa on tarjolla lounasta, perjantai-iltaisin on nuorten ilta, kesäisin kylällä on nuoria työllistävä kesäkioski ja vuoden mittaan on erilaisia tapahtumia, kuten uuden vuoden vastaanottajaiset ja Hohtoa pimeässä -tapahtuma. Kylätaloa vuokrataan myös ulkopuolisille.

Laavulle meni hiihtolatu, jossa olisi ehkä vielä juuri ja juuri pystynyt suksimaan. Lantula-talolta laavulle matkaa oli noin kolme kilometriä. Rämmimme eräsiskoni kanssa loskaisessa lumessa. Yllättävän pitkältä matka tuntui rinkat selässä. Joka kerta laittaessani painavaa rinkkaa selkään, pohdin itsekseni, miksi oikein tykkään vaeltamisesta. Jokainen askel painaa niin paljon enemmän kun normaalisti. Pieni hetki ja hymyni nousee korviin: tämä on juuri sitä, mitä tahdon – minä elän.

Rusun reitit ovat hyvin merkittyjä ja karttoja löytyy useammasta paikasta.
Hiihtoladut polveilevat metsän keskellä.
Halipula korona-aikaan. Onneksi puita saa edes halata.

Laavu sijaitsee upealla paikalla Rusunvuoren päällä. Rusuntien parkkipaikalta laavulle on vain noin 100 metrin matka. Laavulla on puuliiteri ja käymälä. Kaikki paikat olivat tosi siistissä kunnossa. Vessa oli ehkä siistein näkemäni ulkohuussi. Laavu oli säilynyt hyvin ilman töherryksiä, ja puuliiteri oli täynnä puita. Lantulassa kaikki näyttää toimivan.

Minulla oli tavoitteena nukkua yöni tuulipussissa (windsack). Ostin tuulipussin tulevia Lapin talvivaelluksia varten. Suunnitelmissa on tuvalta tuvalta hiihtäminen Suomen Lapissa, ja tuulipussi on varalta mukana vaikkapa huonossa säässä taukojen pitämiseen tai jopa hätätilanteessa nukkumiseen. Teltta on toki vielä varmempi valinta, mutta paino pienenee tuulipussin myötä yhteen neljäsosaan. Ruotsissa vaeltajat käyttävät paljon tuulipusseja, sillä siellä on hyvin yleistä tuvalta tuvalle vaellus. Ruotsissa ei ole maksuttomia autiotupia, vaan siellä on hyvin varusteltuja, maksullisia tunturitupia.

Kun mahdollisuus on nukkua loskakelissä kuivassa, hyväkuntoisessa puulaavussa tai märässä maassa tuulipussissa, kumman valikoisit? Itselleni maittavat yöunet ja kaunis kuutamo tekivät voiton: laavu sai ensimmäisen palkinnon. Kuutamo oli niin kirkas, että yöllä ei tarvinnut taskulamppua. Ymmärrän hyvin, miksi täysi kuu on innoittanut uskomusten ja tarinoiden kerrontaa. Kuun luomat varjot olivat jännittävät – aivan kuin olisin ollut jossain toisessa ulottuvuudessa.

Tulen voima on ihmeellinen. Siinä se ilta menee laavulla istuessa, syödessä ja tulta katsoessa.
Lantulassa kaikki on tehty viimeisen päälle ja pilke silmä kulmassa.
Kuutamo on luonnon oma taskulamppu.

Joku on joskus kysynyt, miten saan aikani kulumaan yöretkillä illalla. Pysähtyminen tähän hetkeen on kaunista ja tärkeää. Yleensä laitan kännykän lentotilalle, jotta pääsen turhista virikkeistä eroon. Retkikaverin kanssa on mukava rupatella syntyjä syviä tai hassutella ooppera-aarioita laulaen. Katson tulen loimua ja sitten syön ja syön. Hyvä ruoka on tärkeä osa retkeilyä. Lautasmallit retkellä monesti unohtuvat ja saakin unohtua. Retkellä on tärkeä saada paljon energiaa ja tunnelmaa ruoasta.

Aamulla kokeilin erilaisia versioita, miten tuulipussia voi käyttää. Oli hyvä, että tuli kokeiltua, sillä aion lisätä kulmiin vielä muutaman lisälenkin, jotta tuulipussin saa paremmin seisomaan suksien varaan.

Kävelimme takaisin nautiskellen luonnosta ja tutustuen luontopolun opastauluihin. Yritimme myös muistella eri eläinten jälkien kuvioita ja puissa kasvavia jäkäliä – olikohan se harmaahankakarve vai harmaaröyhelö? Osaan kyllä aina taidokkaasti unohtaa eri kasvien ja eläinten nimet lyhyessä ajassa. Sitten ei auta muuta kuin kerrata ja tämä kertaaminen on aina monipuolinen, aistillinen elämys.

Tuulipussia (windsack) voi käyttää hätäyöpymissuojana.
Tuulipussiin voi pujahtaa hetkeksi tauolle huonossa kelissä.

Sijainti: N=6806023.598, E=292668.257 (ETRS-TM35FIN)

Kirjoittaja on Turun seudulla asuva luonto- ja eräopas, jolle luonto on tärkeä luovuuden ja energian lähde. Hänen seikkailujaan voi seurata Luontoninnun rinkassa Instagramissa ja Facebookissa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.