Lakkapolku Patvinsuon kansallispuistossa on helppo kohde pienillekin lapsille

Patvinsuon kansallispuiston 3,3 km pitkä Lakkapolku oli viimeinen lyhyemmistä luontopoluista mitä emme olleet lasten kanssa kiertäneet. Yleensä olemme lähteneet suomaisemaan Kurkilahdesta ja menneet Teretin lintutornille. Vanhoja kuusikoita tai mäntykaita löytyy kahdelta muulta luontopolulta, Kuusipolulta Autiovaarasta ja Mäntypolulta Kaunisniemenkankaalta.

Reitin lähtöpiste kartalla
Pituus 3,3 km
Helppo reitti
Katso myös: Luontoon.fi

Lakkapolku etenee pääosan matkaa pitkoksia pitkin. Enimmäkseen ne olivat retkemme aikana hyvässä kunnossa, mutta muutamin paikoin alkoi olla havaittavissa lahoamista, ja kerran pitkoksen reuna petti jalan alla. Lähivuosina on jollakin tiedossa muutaman kilometrin pitkosurakka, kun lankut pitää uusia.

”Variksenmarjan (Empetrum nigrum) maku on mieto, eikä siitä saada paljoa mehua, mutta yhdessä mustikan, juolukan tai mustaherukan kanssa se sopii hyvin mehuihin, marjaviineihin, marmeladeihin ja muihin marjaruokiin. Variksenmarjat sisältävät runsaasti vitamiineja ja kuituja, ja niiden kokonaisflavonoidimäärä on suurempi kuin millään muulla kotimaisella marjallamme. Pohjoisen kansoille variksenmarja on ollut kautta aikojen tärkeä C-vitamiinin (11 mg/100 g) lähde ja mauste.”

Lähde: Wikipedia

”Isi, ota kuva kun minä ratsastan!” Lasten mielikuvituksella metsästä löytyy vaikka mitä hauskaa.

Mitäs sieltä löytyy?

No näitäpä tietenkin. Karpalot (Vaccinium oxycoccos) alkoivat olla vähitellen kypsiä. Hieman valikoiden söimme suolta pitkoksen vierestä monta kourallista näitä happaman herkullisia marjoja. Näyttivätpä ne kelpaavan hyvin myös sveitsiläiselle miehelle jonka ohitimme. Hän tosin näytti keräävän pääosin puoliraakaa marjaa pussiin. Sekös lapsia ihmetytti.

Yritin parhaani mukaan saada kuviin värikkään hehkuvan suon värejä. Hyvästä jälkikäsittelystä huolimatta tämä ei näytä ollenkaan samalta kuin luonnossa. Mutta lyhyesti sanottuna tumman ja vaalean suon erilaiset värien leikittelyt olivat upeaa katseltavaa!

Nostin dronen ilmaan ja otin muutamia kuvia suolta. Kotona panoroin ne, käsittelin värit ja suoristin horisontin vääristymät Photoshopilla.

Suo on kuin uunista otettu marjapiirakka. Tämä kuva on otettun noin 80 metrin korkeudelta suoraan alaspäin.

Drone herättää suuria tunteita puolesta ja vastaan. Ymmärrän sen, että hiljaisessa luonnossa joitain ärsyttää surina joka kuuluu taivaalta. Siksi koitankin minimoida tämän haitan ja suunnittelen, mitä aion kuvata ja miten. Nostan dronen ilmaan ja käytän ehkä 10 minuuttia ottaakseni haluamani still-kuvat. Yleensä ottamani ilmakuvat ovat sen verran korkealta, ettei siellä suriseva drone edes juuri kuulu maahan saakka.

Käytössäni oleva DJI Mavic Pro Platinum on tavallista hiljaisempi ja omaan käyttööni sopivan kokoinen. Se mahtuu kokoon taitettuna hyvin reppuun ja on muutamassa minuutissa käyttövalmis. Muissa harrastuksissani Mavicissa on mukavia automaattitoimintoja kuten ”active track” ja ”follow me”. Niitä pystyy hyödyntämään videokuvauksessa jos melon, pyöräilen, hiihdän tai lasken lumilaudalla.

Kierroksen varrella on nähtävissä jälkiä metsäpalosta. Alueella on tehty paloekologinen tutkimus vuonna 1989 polttamalla yksi suosaareke. Sen tarkoituksena on ollut tutkia luonnonsuojelualueiden metsien uudistumista ja luonnontilan palauttamista tulenkäytön avulla.

”Isi, geokätkö!” Lapset huomasivat pääuralta sivuun lähtevän heikon polunpätkän ja kävivat katsomassa sitä. Sieltä, puunkolosta löytyi pullo ja kätkö. Merkitsimme kätkön löytyneeksi ja pistimme pullon takaisin.

Temppuilua pitkoksilla.

Kiikarit ovat kovassa käytössä kun lähdemme luontoon. Usein niistä tulee nahistelua kun kaikki haluaisivat pitää ne kaulassa ja kiikaroida kaikkea mielenkiintoista. Ehkä pitäisi ostaa niitä lisää? Tosin hyvät maksavat melko paljon eikä huonoja kannata ostaa. Nämä omat Nikon Prostaff 7S 8×30:t ovat osoittautuneet hyviksi ja sopivan pieniksi. Niitä on lasten helppo käyttää, eivätkä ne ole liian isot itselläkään jos mukana on lisäksi kamera.

Lakkapolku on helppo kuljettava ja sopii myös pienille lapsille. Surkansuo on miniatyyri suuremmasta Patvinsuosta. Täällä rimmet ovat pienempiä ja suo muutenkin mittakaavaltaan huomattavasti pienempi. Kuitenkin samanlaista luonnon monimuotoisuutta on nähtävissä täälläkin.

Juttu on julkaistu aiemmin Tervastulia-blogissa osana Patvinsuon retkipäivää.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.