Eckerön erikoiset hautamuodostelmat – ja suo nimeltään Träsket

Eckerön kunnassa voi tehdä patikan Träsket-suon ympäri. Matkalla on sekä useaa suotyyppiä että hyvin erikoinen muinaishautojen alue. Osa muinaishaudoista on nelikulmaisia, osa kolmikulmaisia, osa pyöreitä. Patikkareitillä on myös mukava taukopaikka suon laidalla.

Träsket Eckerön kunnassa Ahvenanmaalla
Päivämäärä: 17.5.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 399
Reitin pituus: 3km
Kohokohdat: Muinaishaudat ja suomaisemat
Parkkipaikka: Hummelviksstigen 79, muutama paikka. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Melko hyvät. Kalliolla pitää olla tarkkana valkoisten merkintöjen kanssa, muuten helppoa.
Varusteet/jalkineet: Paljon kalliota. Hyväpohjaiset jalkineet tarpeen.
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Ahvenanmaan retkeilyoppaassa oli harvoja reittejä, joissa oli mainittu suomaisema. Siksi valitsin kirjasta ainakin yhden sellaisen – ja parhaalta vaikutti Träsket-niminen reitti Eckerössä. Träsket on suo ja luonnonsuojelualue, polku vaikuttaisi kiertävän sen reunamilla. Otimme sen siis ohjelmaan Ahvenanmaan retkellä sellaisena päivänä, jolloin sää näytti aika heikolta. Keskipäivän tienoilla ennustettiin melko ravakkaa sadetta, siksi päätimme käväistä aamulla kävelyllä ja jättää tämän päivän luontopolut tasan yhteen. Homma jatkuisi taas seuraavana päivänä, johon luvattiin sitten aurinkoa. Mainittakoon jo tässä vaiheessa, että osuimme Eckerön kävelyllä kyllä sadekuurojen väliin ja pysyimme kuivana.

Parkkipaikka löytyy siis Hummelviksstigen-nimisen tien laidalta. Ensimmäinen selvä opaste on tämä, Rösegravfält. Sana viitannee hautakumpuihin – varsinaista luontopolun opastetta ei ole. Netissä ja kirjassani reitin nimi on tosiaan Träsket.

Reitistä on kuitenkin selkeä opaste parkkipaikan laidalla. Tässä näkyy myös polun alku ja reittimerkinnät, valkopäiset tolpat (myös valkoiset maalimerkit kivissä käytössä).

Reittikartta vielä isompana versiona. Polku on luonnollisempi kiertää myötäpäivään (toiseen suuntaan kierrettäessä tulisi kävellä hiekkatietä hieman takaisin, sekin on toki mahdollista). Karttaan on merkitty yksi taukopaikka – tosiasiassa piknikpöytä löytyi myös jotakuinkin reitin pohjoisimmasta kohdasta.

Sitten matkaan. Parisataa metriä nuorehkoa sekametsää, sen jälkeen saavutaan ensimmäiselle kallioiselle osuudelle. Niitä muuten reitillä totisesti riittää. Kyltti kieltää tekemästä omia kivimuodostelmia.

Kolmensadan metrin kohdalla saavutaan muinaishaudoille. Täällä on noin 90 erilaista hautamuodostelmaa alueella, joka on noin 250 x 350 metriä. Muodostelmia on pyöreitä, nelikulmaisia ja kolmikulmaisia. Tällaista en ollut totisesti ennen nähnyt.

Ruotsinkielisessä kyltissä on paljon faktaa haudoista. Täältä löytyy mm. se tieto, että osa haudoista on tutkittu 1900-luvun puolivälissä. Esineitä haudoista ei löydetty.

Reitti jatkuu kallioita pitkin. Saavutaan suon laitaan, mutta reitti kiertää suota ja suurin osa askelista otetaan kyllä kalliomaastossa. Kirosimme jalkinevalintaa. Suolle pitää laittaa kumisaappaat, ajattelin minä. Ei, täällä ei juurikaan oteta askelia märässä maastossa. Parempi valinta olisi ollut hyväpohjaiset vaellus- tai varsikengät.

Reitillä on todella suuri määrä valkoiseksi maalattuja kiviä, jotka toimivat reittimerkkeinä.

Tässä kohdassa, noin kilometrin kohdalla, ylitetään suo pitkospuita pitkin. Pitkokset olivat muutaman metrin matkalla ehkä sentin veden alla, muuten tässäkin pääsi ihan kuivin jaloin.

Tämän pitkospuuosuuden jälkeen käveltiinkin sitten melkoisen pitkä matka, ehkä jopa noin kilometri, kalliota pitkin. Käydään reitin pohjoisimmassa nurkassa, jossa oli siis myös taukopaikka – sen jälkeen reitti kääntyy etelään. Polku ei kalliolla aina erotu. Tarkkana piti olla, mutta valkoiset maalimerkit olivat kyllä aika hyvin nähtävissä.

Olin lukenut retkeilyoppaasta, että reitille on piilotettu pehmoeläimiä tai koriste-esineitä. Tämä tonttunen oli ensimmäinen, jonka huomasin. Hän kurkki puun juurella, kun saavuttiin pienelle metsäosuudelle noin puolentoista kilometrin kohdalla.

Metsäosuudella oli pari erilaista metsätyyppiä. Tässä ollaan taimikossa, vaikka muutamia vanhempia koivujakin alueella kasvaa. Suurimmaksi osaksi kuljetaan melko vanhassa kuusivaltaisessa metsässä.

Kuusista puheen ollen, noin kahden ja puolen kilometrin kohdalla tullaan alueelle, jossa kyltti kertoo suojeltavan marjakuusia. Niitä ei kuitenkaan reitin varrelle näy. Harvinaisista kasveista mainittakoon suomukka, jota näimme yhdessä metsäisessä kohdassa reitin varrella.

Kolmen kilometrin kohdalla saavutaan sille kartasta löytyvälle taukopaikalle, suon etelälaitaan. Täälläkin jonkinlainen pehmohahmo seuraa piknikpöydän tapahtumia puusta käsin. Pöydällä olleessa muovilaatikossa oli vieraskirja, mutta se oli kärsinyt kosteudesta. Pidimme kahvitauon ja katselimme suomaisemaa.

Toivottavasti oli OK ottaa muutama askel suolla. Taustalla näkyy myös pesivä joutsen.

Jäljellä on vajaan kilometrin metsäosuus. Tässäkin metsätyypit vaihtelivat, mutta suon eteläpuolella oli kuitenkin enemmän mäntymetsää.

Polkuosuus päättyy Hummelviksstigenille parinsadan metrin päähän parkkipaikasta. Kävelimme autolle. Reitin pituudeksi mittasin n. 4 kilometriä ja aikaa käytimme puolitoista tuntia. Emme tavanneet muita kävelijöitä.

Reitti on toki helpohko, jos sää suosii. Sateella (tai sateen jälkeen) kalliot olivat tosiaan paikoin liukkaat. Reitillä ei ole suurempia mäkiä tai yhtään kivikkoa. Mukava reitti, jonka ehdoton kohokohta on hieno hauta-alue heti alkumetreillä.

Sijainti: N=6702166.318, E=87719.665 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.245981, GEO:lon=19.542937

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Kungsön patterimäki
Ramsholmen
Prästgårdsnäset

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle