Jomalan Ramsholmen on karhunlaukan valtakunta

Ramsholmen sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Maarianhaminasta. Se on luonnonsuojelualue, joka kasvaa valtoimenaan karhunlaukkaa. Parin kilometrin kävelyreitti niemen ympäri on kukkien ja vehreyden ihmemaa.

Ramsholmenin polku Jomalassa Ahvenanmaalla
Päivämäärä: 18.5.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 401
Reitin pituus: 2 km
Kohokohdat: Pähkinäpensaat, lehdesniitty, karhunlaukka, merenranta, kämmekät
Parkkipaikka: Ramsholmsvägen. Tilaa noin 10 autolle. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia
Helppo reitti
Yksi tulipaikka

Nyt tuli vihdoin aurinkoinen – joskin viileä aamu Ahvenanmaalla. Pari päivää oli ollut sateista, nyt oli ihan eri meininki. Eväät mukaan ja retkelle heti aamusta kahdeksan aikaan! Ramsholmen oli kiinnostava kohde ihan Maarianhaminan kupeessa. Olimme jo Eckerön reissulla ajaneet paikan ohi ja käväisseet parkkipaikalla, mutta odotimme kuitenkin parempaa säätä. Parkkipaikka on Ramsholmsvägenin päässä. Täältä löytyy myös tietoa paikasta. Alue on rauhoitettu jo vuodesta 1925 ja täällä suojellaan mm. perinteistä lehdesniittyä. Tähän sanaan törmäsimme myöhemmin samana päivänä myös Nåtön retkellä (aion palata siihen asiaan Nåtön blogitekstissä). Käänsin muuten google-kääntäjällä Ramsholmenin tekstejä ja sain käännöksen ”tarkoituksena on säilyttää perinteinen perintö” (traditionella hävd).

Reittikarttaan on ilmaantunut uusi vihreä ja tussilla piirretty viiva. Kuten Prästgårdsnäsetissäkin. Ajattelin sen ehkä olevan mahdollinen lisälenkki. Eipä ollut – vaan reitin uusi linjaus niemen länsilaidalla. Ahvenanmaan retkeilyoppaan mukaan länsirannalla ohitetaan talo ja tulee olla häiritsemättä asukkaita. Tämä reittiosuus oli poistunut, talo kierrettiin sen takaa. Kiertosuuntaa ei oltu määritelty, päätimme kiertää reitin myötäpäivään.

Aloitus talolle päin kulkevaa hiekkatietä pitkin. Heti muutaman kymmenen metrin päässä on reitin ensimmäinen taukopaikka. Kaksi pöytä/penkkiryhmää hiekkatien laidalla. Puussa roikkuva punavalkoinen puupalikka on sekin muuten reittimerkki.

Polku kurvaa piknikpaikalta itään, pähkinäpensaiden katveeseen. Ja tosiaan, tässä kulkee siis myös Pyhän Olavin reitti, jonka punavalkoiset opasteet olivat tuttuja meille mm. Nauvon reissulta, Westerholmin polulta.

Reitti kulkee jalkapallokenttämäisen aukion läpi. Puita on latvottu ja niistä on tullut monihaaraisia. Tämäkin lehdesniityille tyypillinen piirre, siihen palaan Nåtön luontopolun blogitekstissä. Tässä ohitetaan Ramsholmin talon sivurakennus melko läheltä.

Reitillä on useampiakin penkkejä, joissa voi pitää taukoa. Tämä penkki heti ”jalkapallokentän” jälkeen oli myös lähellä polkujen haaraa. Karttojen perusteella täällä ei pitäisi olla yhtään polkujen risteystä. Näin kuitenkin oli, Ramsholmenin talon kiertävä reitti kulkeekin tätä samaa polkua. Me jatkoimme matkaa vasemmalle eli edelleen niemen itäistä reunaa.

Polku on edelleen leveä. Tätä voisi kutsua vaikka puistoväyläksi. Reitillä on myös komeita puuvanhuksia.

Näillä tienoin kerrottiin Ramsholmenin nimen syntyhistoriasta. Sen uskotaan viittaavaan täällä villinä kasvavaan karhunlaukkaan, joka on muutamassa vuosikymmenessä levinnyt Ramsholmenin puutarhasta koko niemelle. Kukan leviämisen sanotaan hyötyneen olemattomasta talvesta. Olin myös lukenut, että sipulin tuoksun voi tuntea täällä – huomasin sen itsekin, kun istuimme hetken puunrungolla reitin laidalla.

Ja karhunlaukkaa todellakin oli joka puolella. Blogin pääkuvassa ja tässä alla olevassa kuvassa ollaan lähellä niemen eteläkärkeä, jossa sitä oli eniten – ja huomasimme myös karhunlaukan kukan nuppuja. Kyltti kertoi sen kukkivan kesäkuun alussa.

Eteläkärjessä kasvoi suomukkaa aivan polun laidassa. Tämä oli jo kolmas paikka Ahvenanmaalla, jossa tätä harvinaista kasvia saattoi bongata.

Eteläkärjessä on reitin toinen taukopaikka. Kahvia oli tarkoitus nauttia täällä, mutta viileänä aamuna tämä paikka oli vähän turhan varjoisa ja tuulinen. Päätimme jatkaa matkaa valokuvaustauon jälkeen.

Reitin läntinen polku kulkee lähempänä meren rantaa.

Täällä tutustuimme myös uuden tyyppisen veräjään. Sitä avataan yläviistoon, joka tietysti helpottaa sen sulkemista – tai sitä, ettei se jää vahingossakaan auki. Täälläkin on kesällä varmastikin laiduntavia eläimiä, lampaita tai karjaa.

Merimaisemaa on mukava katsella. Täällä saattoi myös seurata lintuja, niitä suorastaan suhahteli päidemme yli. Lisäksi merenlahdella saattoi nähdä niin meriharakoita, kalatiiroja, koskeloita kuin hanhiakin. Jäiköhän joku vielä mainitsematta…

Keltaisten esikoiden takaa näkyy keltatakkinen mies.

Kuten sanottu, kirjani mukaan reitti piti kulkea pihan läpi, näin ei kuitenkaan enää ollut. Tässä piti kiertää takaisin itäpuolen polulle ja palata melkein ensimmäiselle taukopaikalle asti, jotta pääsi takaisin reitin viimeiselle sadalle metrille länsirantaan. Se kierto kuitenkin kannattaa.

Sillä täällä, ihan viimeisillä metreillä, kasvoi taas runsaasti kämmeköitä. Luulin punaisten kämmeköiden olevan seljakämmeköitä, joita olimme aiemmilla reiteillä nähneet. Tämä opastaulu kertoi Ramsholmenin kämmeköistä ja täällä ensimmäisenä keväällä kukkivatkin miehenkämmekät.

Miehenkämmekän kukka on vaaleampi ja kukinto kapeampi kuin seljakämmekän.

Komean kukkaloiston jälkeen palasimme lähtöpaikalle. Reitin pituudeksi tuli noin kaksi kilometriä ja kulutimme siihen noin tunnin. Emme tavanneet toukokuisena torstaiaamuna muita kävelijöitä.

Reitti on helppo. Korkeuseroja ei ole muutamaa metriä enempää, eikä reitillä ole myöskään juurikaan kulkua haittaavia kivikkoja tai puunjuuria. Leveähkö, puistomainen väylä suurimman osan matkaa. Puistokävelyltä tämä tuntuikin, bonuksena mielenkiintoiset luontotaulut.

Sijainti: N=6685098.473, E=104905.101 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.111131, GEO:lon=19.883293

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Kungsön patterimäki
Träsket, Eckerö
Prästgårdsnäset

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle