Siuron kylä Nokialla yllättää: tällaisia ovat Ruutanajärven luontopolku ja Ossi Somman ihmeellinen veistospuisto

Harmaana marraskuisena lauantaina suuntasimme kohti Nokian eläväistä Siuroa. Aikomuksemme oli tutustua ensin kuvanveistäjä Ossi Somman ajatuksia herättävään veistospuistoon, ja suunnata sitten luontopolulle Ruutanajärvelle. Samalla tutustuisimme laajemminkin Siuron hienoon kylään, jonka nimen arvellaan polveutuvan saamen kielen kapeaa vesiuomaa tarkoittavasta sanasta siuru.

Ruutanajärven reitin pituus 4 km
2 tulipaikkaa
Lähtöpaikka kartalla

Ossi Somman veistospuisto löytyy osoitteesta Siuron valtatie 617. Puistoon voi tutustua omatoimisesti klo 10–18 välisenä aikana, pihassa on pysäköintialue muutamalle autolle. Kuvanveistäjä Ossi Somma (s. 1926) rakensi veistospuiston omaan pihaansa, mutta muutti muutama vuosi sitten muualle. Nyt talossa asuu toinen kuvanveistäjä, joten pihalla liikkuessa on hyvä muistaa, että talossa asutaan.

 Monissa teoksissa on tuoli. Sommalle se merkitsee itsekkyyden ja ahneuden kuvaa, mammonan valtaan alistumista.

Somman teokset ovat kantaa ottavia ja pysäyttäviä. Sota, köyhyys, luonnon tuhoaminen ja kaikki muu ihmisen itsekkyydestä ja ahneudesta nouseva pahuus ovat teosten aiheina. Luurangonlaihat ihmishahmot ovat jopa sen verran pelottavia, että en välttämättä menisi puistoon ihan pimeimpään vierailuaikaan, ainakaan pienten lasten kanssa.

Toivo on kuitenkin olemassa, ja luonto voittaa aina.

”Optimistinen luonto” on teoksen nimi.

Ruutanajärven reitti

Somman puistosta jatkoimme Siuron valtatietä hiukan eteenpäin. Haukankadun päässä asfaltti päättyy, ja pienempää tietä jatketaan 100 metriä suoraan eteenpäin. Sieltä löytyy tilava parkkipaikka, josta alkaa viitoitettu reitti

Neljän kilometrin mittainen luontopolku kulkee Ruutanajärven 27 hehtaarin suojelualueella vaihtelevissa maisemissa. 

Matkalla voi ihastella kiven tukkaa ja puiden naavapartoja.

Reitti on selkeästi merkitty. Vain kerran piti kaivaa kartta esiin ja tarkistaa, mihin päin suunta jatkuu. Eteenpäin, kohti Korvolaa. Linnakotaa kannattaa poiketa katsomaan, se on upeassa kivikkomaisemassa.

Tällä kertaa ei jääty vielä siihen tulistelemaan, paikalla ollut perhe sai jatkaa evästelyä omassa rauhassaan.

Matkanteko ei oikein meinannut edistyä, kun jokaisen kiven ja kannon päällä oli mielenkiintoista katseltavaa.

Marraskuinen, pilvinen iltapäivä oli todella hämärä. Mutta kas, sinivuokon lehdet loistivat kirkkaina!

Reitin puolivälissä on Ruutanajärven rannalla juuri kunnostettu nuotiopaikka. Siinäkin oli yksi perhe makkaroita paistamassa. Reitti näytti siis olevan suosiossa. Nuotiopaikan kohdalla on myös laituri, mutta tikkaita ei tainnut olla. Laituri on myös järven toisessa päässä.

Järvellä oli rauhallinen tunnelma. Evästauon jälkeen reitti jatkui järven rantoja kiertäen.

Metsän neito oli ohi kulkiessaan pudottanut kukkaronsa, ja timantit olivat putoilleet kuusen oksille.

Joskus olen miettinyt, miten maapallo on päätynyt radalleen pyörimään, mutta sekin arvoitus selvisi. Maankamarassa on kahva, josta pallo on kosmisessa heittokisassa lennätetty liikkeeseen.

Myös järven tarunomainen hirviö oli lähtenyt liikkeelle oikomaan jalkojaan.

Kun polku on kiertänyt järven, se nousee ylös mäntymetsään.

Sen jälkeen avautui uskomattoman kaunis näkymä, ja huomasin seisovani jäkälän peittämällä valtavalla kalliolla.

Polku kulkee suurten kivien joukossa, ja maisema on ihan erilainen kuin mihin täällä kuvittelin törmääväni, epätodellisen upea. Olisin voinut kuljeksia kalliolla pitkästikin, mutta 10-vuotiaan kummipojan kävelykiintiö alkoi olla täynnä, ja hämäräkin hätyytteli. 

Kalliolta polku laskeutuu alas, ja loppumatka kuljetaan samaa reittiä takaisin parkkipaikalle tai bussipysäkille. Aikataulut voit tarkistaa Tampereen seudun joukkoliikenteen sivuilta

Kun kerran Siurossa on, ei voi sivuuttaa legendaarista Koski-Baaria. Siellä voi retken päätteeksi nautiskella vaikka pizzat tai munkit, ja koskikalastukseen tarvittavat luvatkin sieltä voi hankkia. 

Siurosta olisi paljonkin kerrottavaa, sillä jo kivikaudelta lähtien on näillä mailla asuttu. Arvellaan, että siihen aikaan asukkaat olivat saamelaisia, ja Siuron nimi tarkoittaisi veden kapeata uomaa (saamen siuru). Koskivoiman partaalle kahden vilkkaan laivareitin ja rautatien yhtymäkohtaan rakentunut alue on poikkeuksellinen kokonaisuus. Koskesta saivat voimansa useat sahat, puuhiomo ja mylly, jotka työllistivät satoja ihmisiä. 

Kesäisin Siurossa oli lisäksi paljon tukkijätkiä, jotka vilkastuttivat kylän elämää monella tavalla. Pohjan periltä (tai ainakin Parkanosta) ihmiset tulivat laivalla Siuroon ja jatkoivat siitä junalla Tampereelle asioille. Tätä nostalgiaa voit aavistella kesällä, kun m/s Purimo kuljettaa matkalaisia Siurosta Hämeenkyröön.  

Siuronkoski on ollut tärkeä hallinnollinen raja. Sillan keskellä kulki aikoinaan Suoniemen ja Pirkkalan pitäjien raja, sekä Turun ja Porin ynnä Hämeen läänien raja. Kansa piti tätä myös Satakunnan ja Hämeen maakuntarajana. Sillan toisessa päässä olevasta Eräketusta voi vuokrata kanootteja ja suppailulautoja. Sijainti vesireittien risteyksessä antaa mahdollisuuksia moneen suuntaan. Kesäisin kosken partaalla voi nauttia myös Koski-teatterin esityksistä. 

Siuron historiaan voi tarkemmin tutustua elävästi kirjoitetuilla Siuron nettisivuilla. Kukkulalle sijoittuneiden asuintalojen välisillä kujasilla kannattaa myös käyskennellä. Tarinoita kertovat myös katujen nimet: Majatalontie, Työväentalontie, Vesitie. Lähistöltä löytyy myös kirkko ja kauppa sekä majapaikka. Siuroahan ei voi tyhjiin ammentaa päiväkäynnillä. 

Sijainti: N=6821678.681, E=305700.001

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.