Huosiharjun tarinaa luonnosta ja jääkaudesta, Hossa

Harjut tuovat mukavaa vaihtelua muuten niin tasaiselle Suomen maankamaralle. Hossassa Huosiharju esittelee lyhyellä matkalla varsin kattavasti jääkauden ja luonnon taideteoksia.

Tutustuin maisemiin kulkemalla Huosivirran tuntumasta luontopolkua pitkin luontokeskukselle päin. Tämä polku on monen pidemmän reitin osa. Harjuun pystyy tarvittaessa tutustumaan vaikka autolla, koska eteläistä kylkeä pitkin kulkee asfaltoitu Jatkonsalmentie.

Upea maisemareitti, Jatkonsalmentie Hossassa

Upea maisemareitti, Jatkonsalmentie Hossassa

Jääkausi on jättänyt Suomeen jälkensä. Harjuja löytyy useasta paikasta, ja moni ei edes tajua kotikylänsä olevan harjun reunamilla. Nämä usein luode–kaakko-suunnassa olevat hiekkamuodostumat jakavat järviä kahteen osaan ja monien päällä kulkee muinaistie: Harju kun pysyy päältä kuivana, kun taas alempana on kosteampaa. Voisin mainita monta upeaa harjumaisemaa, mutta nyt keskityn Huosiharjuun.

Luontopolku

Oikealla suunnalla ollaan

Oikealla suunnalla ollaan

Polkuun voi tutustua suunnistamalla vaikkapa Luontokeskuksen pihasta pidemmän kaavan kautta. Voi olla myös laiska ja körötellä autolla läheiselle parkkipaikalle. Valitsin itse jälkimmäisen, koska samalle päivälle oli bookattuna muutama muukin kohde tulevassa kansallispuistossa.

Saavuin Huosivirran parkkipaikalle ja kävelin sillan yli, jonka alta Huosiusjärven vedet laskevat Kenttäjärveen.

Polku ja Huosivirta

Polku ja Huosivirta

Sillan jälkeen noustaan harjulle, josta maisemat avautuvat pohjoiseen ja etelään. Koko matkan riittää ihmeteltävää, kun näkee jääkauden jättämiä muistomerkkejä sekä tuoreita elämän jälkiä.

Harjun loppupäässä on useita kohdeopasteita, jossa kerrotaan alueen luonnosta. Vahvistamattoman tiedon mukaan Huosiharju kohoaa noin 30 metriä ympäröiviä vesistöjä korkeammalle. Kyllä mukavat lämmöt saa aikaiseksi, kun ensin laskeutuu rantaan ottamaan valokuvaa ja lopuksi könyää itsensä takaisin ylös jyrkkää rinnettä.

Polku jatkuu Huosiharjun päähän, josta jatkuu Huosilammen luontopolku, jota pitkin pääsee Luontokeskukselle.

Kaatuneita puita järven rannalla

Kaatuneita puita järven rannalla

Museoviraston Kulttuurirekisteristä löytyi tietoa, että harjun päällä on muinainen pyyntikuoppa, joka olisi esihistoriallista perua! Tiedoissa lukee, että kyseessä olisi selvästi erottuva 3 x 2 metrin kokoinen alue, mutta minulla ainakin se meni ohitse. Aiheesta voi lukea lisää täältä (kohde numero 9).

Halaavat puut harjun päällä

Halaavat puut harjun päällä

Matkan varrella tuli vastaan mielenkiintoisia kohteita upeiden maisemien lisäksi.

Kelopuut

Tuore kelopuu

Tuore kelopuu

Keloja ja kaatuneita puita Huosiharjulla on huikaisevan paljon. Ihminen ei keloa saa noin vain kaataa. Nämä olikin kaatanut tuuli.

Suomalaisista keloista ei voi enää rakentaa hirsimökkejä, joten hirsien puut tuodaan useimmiten Venäjältä. Huosiharjulla näitä arvokkaita metsien jättiläisiä pääsi katsomaan lähempää, ja samalla pääsi tutustumaan kuolleiden puiden tarjoamaan elämään. Toisen kuolema on toisen elämä, vai miten se meni?

Elämää kuoleman jälkeen?

Elämää kuoleman jälkeen?

Kelottuminen alkaa yleensä noin 400 vuoden iässä puun kasvun päättyessä. Puu tiputtaa kaarnansa, ja prosessi saattaa viedä muutaman kymmenen vuotta. Ranka voi seistä paikallaan jopa satoja vuosia. Suomessa mänty taitaa olla yleisin kelopuu, mitä luonnossa näkee. Kuusi kun yleensä tuppaa kaatumaan.

Korkealle kohoavat kelot

Korkealle kohoavat kelot

Suppalampi

Suppalampi

Suppalampi

Harjujen muodostumiseen liittyvät vahvasti supat. Muinaisen mannerjään sulamisvirtojen kuljettama jäälohkare jää soran ja hiekan ”vangiksi” maan alle. Sielä se sulaa hiljalleen ja maa-aines päällä lopulta pettää, jolloin syntyy suppa. Selkeä suppa löytyy Hossasta ainakin Huosiusjärven ja Huosilammen välistä.

Supista erityisen mielenkiintoisia tekee niiden pyöreä muoto sekä mikroilmasto. Lämpötila saattaa olla supassa huomattavasti ympäröivää aluetta alhaisempi, joten keväisin lunta ja jäätä riittää pitkälle, mikä taas vaikuttaa supassa kasvaviin lajeihin.

Yhteenveto

Huosiharju on upea harju jolla on monta tarinaa kerrottavana. Tämä vajaan kahden kilometrin pituinen harju on helppo kohde lapsiperheille. Eivätpä perheen pienimmät pääse kyllästymään ja tulipaikkoja on tarjolla kummassakin päässä.

Harju on helppo yhdistää muihin lenkkeihin ja Huosivirran tuntuma toimii reittien solmukohtana. Lisäksi erityisen hienoa on, että etelänpuoleisiin maisemiin pääsee tutustumaan pyörätuolilla.

Ei muuta kuin kamera kaulalle, kiikarit käteen ja nautiskelemaan jääkauden tarjoamista maisemista. Lisäksi voin suositella tähtikuvaajille Huosiharjua. Hossa nimittäin on kohtuullisen valosaasteetonta aluetta. Revontulista ja tähdistä saa siis nauttia häiriöttömästi!

Yömaisemia Huosiharjulla

Tähtitaivas ja tähdenlennot Huosiharjulla

Linkki Huosilammen luontopolun juttuun.

Kartta. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7263004, E 615206.

Huosivirran parkkipaikka (läntinen aloitus) –  GoogleMaps: Jatkonsalmentie 33, Suomussalmi
Huosiharjun parkkipaikka (itäinen aloitus) – GoogleMaps: Jatkonsalmentie 16, Suomussalmi

Tämä on Hossasta kertovan juttusarjamme 11. osa. Sarja on toteutettu yhdessä Suomussalmen kunnan kanssa. Majoituksen kunta tarjosi kirjoittajalle Camping Hossan Lumosta.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.