Luontopolku Hossan sydämessä antaa kurkistuksen taikamaahan

Hiljainen sateenropina ei estänyt meitä astumasta 3 kilometrin luontopolulle Hossan ytimessä. Sään hellittyä meitä parin päivän ajan auringolla oli itse asiassa ihan mukavaakin saada välillä sadetta. Ulkoillessa tulee lämmin, eikä mikään silloin virkistä niin kuin sade otsalla.

Huosilammen sekä pienemmän, ilmeisesti nimettömän lammen kiertävä luontopolku lähtee Hossan Luontokeskuksen pihasta ja on viitoitettu selkeästi. Polku alkaa esteettömänä.

Polun ensimmäinen nähtävyys vaikutti minusta ja Utsjoella varttuneesta puolisostani vähintäänkin hämmästyttävältä. Oliko se kirnu johon ei päässyt sisälle, vai oliko jäkälä aidattu, jotta se ei karkaisi?

hossaluontopolku-2

Tarkennukseksi kerrottakoon, että kirnu on poroerotusaidassa oleva erillinen aitaus, jossa erotusten aikaan kuhina käy kuumimpana. Kirnussa on kuitenkin portteja, jotka saa helposti auki. Tässä ei ollut sellaisia.

Onneksi olimme luontopolulla, jonka opaskyltti tarjosi välitöntä helpotusta hämmennykseemme. Kyseessä on koeala, jossa tutkitaan, kuinka nopeasti jäkälä kasvaa, kun sitä ei syödä. Aidan tarkoitus onkin siis pitää porot ulkona, ei jäkälää sisällä. Aika loogista loppujen lopuksi.

Porokoiramme mielestä paikalla oli aivan liian vähän poroja, ja se olikin innokkaasti jatkamassa matkaa, kun lopultakin saimme opastaulun luettua.

Esteettömästi Huosilammen rantaan

Melko pian polun alettua saavutaankin Huosilammen rantaan. Reitin varrella myös laituri on rakennettu esteettömiksi. Onkin todella hienoa, että Hossan kirkkaita vesiä on mahdollista päästä myös esteettömästi ihailemaan. Kansallispuistoksi tulemisen myötä esteettömyyttä tullaan Hossassa kehittämään kuulemma vielä entisestään.

hossaluontopolku-10

Rannalla oli myös tulipaikka selkänojallisine penkkeineen sekä katoksen alla pöytä, jonka äärelle pääsee myös vaikkapa pyörätuolilla.

Joku kuului olevan kalassa vastarannalla. Sinne suuntaan meidänkin reittimme jatkui. Vielä jonkin aikaa reitti oli leveän esteetön ja kulki lammen rantaa myötäillen halki kauniin suomaan.hossaluontopolku-15

Jonkin matkan päästä reitti muuttui tavalliseksi poluksi, sukeltaen metsään, jossa korkeuserot olivat selkeästi suuremmat.

Pian oikealla puolellamme levittäytyi suo. Luulenko vain, vai ovatko suot aivan erityisen kauniita sateella? Aivan kuin niiden värikylläisyys mystisesti korostuisi sateen aikana, kun kontrastia antaa tumma taivas.

hossaluontopolku-19

Pian saimme ihailla Huosiusjärven tummaa selkää ylhäältä rinteestä. Siellä oli penkkikin, jolle saattoi istahtaa lepäämään. Luontopolku ei pidä sisällään mitään hurjan raskaita nousuja tai vaivalloisia alamäkiä, mutta kyllä siellä hien pintaan saa. Harjumaastossa liikkuessa on turha odottaa tasamaata.

Olimme lähestymässä Huosiharjua, jonka itäpäätä polku viistoaa. Polku luikersi maastossa selkeänä ja hyvin merkittynä, sitä oli vaivaton seurata. Vastaantulijoita emme kohdanneet koko matkana.

hossaluontopolku-24

Polkulenkin sisään jäävä nimetön pieni lampi oli sateellakin tumman turkoosi. Varmasti se oli jääkaudenaikaisen jäälohkareen sulattua syntynyt suppa? Kyllä vain, luontopolun opaskyltti vahvisti epäilykseni.

Jääkauden voimista kertovat supat ja harjut ovat Hossassa voimakkaasti läsnä. Mutta ne ovat niin suuria, ylväitä ja muodoiltaan pehmeitä, ettei jääkaudenaikainen luonnon raivo enää niistä välity. Ne ovat kauniita, lempeitä ja hiljaisia. Suppalammen turkoosi vesi ja harjujen pehmeät jäkälä- ja varpupeitot antavat sielun ja silmien levätä.

Sen sijaan luonnon tuoreempaa hurjapäisyyttä oli nähtävissä kaatuneissa puissa, joista osa näytti kokeneen varsin väkivaltaisenkin kohtalon.

hossaluontopolku-27

Suppalammen ja Huosilammen välisellä kankaalla pyörimme hetken aikaa kahdeksikkoa yrittäen miettiä, minne reitti jatkuu. Suoraanko? Ei, vaan Huosilammen eteläpuolelle.

Pian saavuimme tielle. Turisti oli siinä asuntoautolla parkissa. Parkkipaikalta johtivat raput alas järven rantaan, josta pian löysimme tulipaikan puuvajoineen. Veden vastapuolella metsärinteessä rymysi poro.

hossaluontopolku-41

Kirkkaan Huosilammen pinta yritti kertoa, että sade olisi heikentämässä otettaan. Enää pienet, yksittäiset pisarat kutittivat lammen pintaa.

hossaluontopolku-42

Kiertäessämme pientä lahtea näin pinnan alla pitkin poikin lepäileviä puunrunkoja. Ne olivat yhtä aikaa kauniita ja aavemaisia.

hossa-2

Tapasimme koko reissun ainoan toisen ihmisen, kun kuljimme ohi kalastuspuuhissa olleesta miehestä. Kysyin tuleeko kalaa, mutta mies pyysi lisää aikaa, hän oli vasta saapunut paikalle.

Huosilammen invalaavu

Saavuimme mutkan takana niin suurelle taukopaikalle, että siinä olisi kelvannut vaikka häät järjestää. Mutta nyt se oli tyhjillään. Sen edessä oli jälleen esteetön laituri. Rannassa näkyi olevan kalanperkuupöytäkin.

hossaluontopolku-48

Pian olimmekin takaisin Luontokeskuksella, jonka parkkipaikalla saksalaisten ja ranskalaisten toinen toistaan komeammat asuntoautot risteilivät. Hienoa, että ulkomaalaisetkin ovat löytäneet Hossan.

Luontopolku antaa hienosti maistiaisen siitä, mitä Hossa on: turkoosin kirkasta vettä, valoisia ja täyteläsienvärisiä metsiä, suoria puita, pyöreitä muotoja. Siksi se onkin hyvä valinta heille, jotka jostain syystä ovat ohikulkumatkalla, eivätkä ole huomanneet varata riittävästi aikaa Hossasta nauttimiseen kokonaisvaltaisemmin.

Myös esteettömän osionsa ansiosta reitti ansaitsee erityiskiitoksen, sillä se mahdollistaa sen, että myös pyörätuolilla pääsee nauttimaan veden kauneudesta, suon värimaailmasta ja tulistelun tunnelmasta kunnolla ja helposti.

Oman kierroksemme jälkeen me vetäydyimme hetkeksi aikaa lepäämään ja kuivattelemaan Hossan Lumoon mökkiimme, jonka Suomussalmen kunta oli meille ystävällisesti tarjonnut.

Polun lähtöpaikka kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7262997, E 616578.

Tämä on Hossasta kertovan juttusarjamme 8. osa. Sarja on toteutettu yhdessä Suomussalmen kunnan kanssa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.