Taavetin linnoitus ja Huopaisenvirran reitti, Luumäki

Taavetti, venäläisen suojeluspyhimys David Silunskilaisen mukaan nimensä saanut ”kylähyvänen”, on Luumäen kunnan sympaattinen keskustaajama Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson rajamailla. Parhaiten presidentti Pehr Evind Svinhufvudista ja Taavetin upeasta 1700-luvun venäläislinnoituksesta tunnettu kunta uinuu ja lipuu tyynenä moottoritien varrella. Sen ytimestä lähtee myös yksi maakunnan mielenkiintoisimpia patikkareittejä, yhteensä reilun yhdeksän kilometrin mittainen Huopaisenvirran reitti.

Maasto on helppokulkuista jo reitin alusta saakka. Lähtöpaikkana toimii Luumäen kunnantalon pysäköintialue Linnalantien varrella, jossa ensimmäinen luonteva vierailukohde ennen varsinaista patikointia onkin aivan kunnantalon taakse levittäytyvä linnoitus.

Itse kunnantalon paikalla oli 1700- ja 1800-luvun vaihteessa vielä kirkko, jossa keisari Aleksanteri I pysähtyi jumalanpalvelukseen vuonna 1803. Myöhemmällä matkallaan Suomeen samainen keisari julisti Suomen itsehallinnolliseksi ruhtinaskunnaksi ja osaksi mahtavaa Venäjän keisarikuntaa.

Taavetin linnoitus

Kuntakeskusta hallitsevan laajan linnoituksen perusti Venäjän keisarinna Katariina II vuonna 1773 – aikana, jolloin valtakunnan rajaa merkitsi Turun rauhansopimuksen mukaisesti Kymijoki. Ruotsi oli silloin vielä merkittävä sotilasmahti ja uhka etenkin vuosisadan alussa perustetulle Pietarin kaupungille.

Nykyinen Taavetti sijaitsi strategisesti tärkeällä paikalla teiden risteyksessä. Linnoituksen rakentamiskäsky annettiin vihdoin David Silunskilaisen pyhimyspäivänä, josta se saikin nimensä. Rakennustöiden johtaminen uskottiin maineikkaalle linnoitusarkkitehdille ja sotapäällikölle, kenraali Aleksandr Suvoroville (1729–1800), joka tunnetaan yhä nykyäänkin tuiki harvinaisesta meriitistä: hän kuuluu niiden harvojen sotapäälliköiden joukkoon, jotka eivät hävinneet yhtäkään käymäänsä taistelua.

Tavoiltaan eriskummallisena tunnettu Suvorov sai myöhemmin 1790-luvulla vastuulleen rakennuttaa Pietarin suojaksi kokonaisen linnoitusjärjestelmän Kaakkois-Suomeen. Taavetin linnoitus oli kuitenkin ainoa venäläisten jo ennen sitä aloittama linnoitushanke alueella.

Taavetin linnoituksen sisälinna

Läpimitaltaan linnoitus on kaiken kaikkiaan noin 650 x 800 metriä. Mahtavat suojavallit valmistuivat ensimmäisen rakennusvaiheen aikana 1773–1781. Yllä kuvassa näkyvä sisälinnoitus valmistui toisen rakennusvaiheen aikana vuonna 1796. Ensimmäisenä komentajana toimi paroni Henrik Johan von Lieven, jonka alaisuudessa työskenteli ajoittain jopa tuhansia miehiä. Linnoituksen järeisiin aseisiin kuului mm. 102 tykkiä.

Linnoituksen strateginen merkitys oli suuri 1700-luvun lopussa, mutta se lakkautettiin jo vuonna 1803, jokunen vuosi ennen Suomen sotia, jolloin nykyinen Suomi päätyi Ruotsin vallan alta osaksi Venäjää. Taavetin linnoituksen rakennustyöt ja sotilaallinen toiminta olivat kuitenkin ehtineet kehittää alueen kaupankäyntiä niin paljon, että asutus Taavetissa jatkui niistä päivistä keskeytyksettä nykyaikaan. Linnoitukseen kuuluneet rakennukset myytiin huutokaupalla vuonna 1829. Museovirasto suojelee ja kunnostaa linnoitusta, jossa järjestetään kesäisin ulkoilmatapahtumia.

Huopaisenvirran reitti ja laavu

Kunnantalon viereiseltä pysäköintialueelta lähtee linnoituksen juurelta retkeilyreitti, joka jatkuu helppokulkuisena ensin 8 kilometriä Huopaisenvirran puusillalle ja laavulle, ja sieltä vielä reilun kilometrin pätkän metsästysmajalle asfalttitien varteen (Ellolantie). Matkan varrelta löytyy myös Salpalinjan pääpuolustuslinjan takaisiin varustuksiin kuuluva panssarikaivantoeste ja lähes luonnontilainen metsäosuus.

Reitin lähtöpaikka

Maasto pysyttelee tasaisena lähes koko ajan, ja reitti mutkittelee loivasti pienten järvien lomasta kohti pohjoista. Polku on leveä, ja talvisin täällä näkeekin usein hiihtäjiä. Kyse on pääosin sekametsästä, jossa puusto muuttuu iäkkäämmäksi sitä mukaan kun kulkija loittonee Taavetin taajamasta. 6-tien liikenteen äänetkään eivät enää muutaman kilometrin etäisyydelle kuuluu, sillä metsä vaimentaa ne tehokkaasti.

Olisiko tässä yksi niistä harvoista paikoista Etelä-Suomessa, jossa pääsee yhä nauttimaan varttitunnin hiljaisuudesta?

Metsän rauhaa reitin varrelta

Kivijärven Ala-Kivijärveen yhdistävä Huopaisenvirta on kapea, kaunis ja kutsuva. Se täytyy ylittää puista siltaa pitkin, jotta pääsee laavulle pitämään evästaukoa. Vesi on kirkasta ja virtaa hurjaa vauhtia järvestä toiseen. Se on niin raikasta, että Väliväylän vesistöreitin vettä käytetäänkin Kouvolan alueen raakavesilähteenä.

Huopaisenvirran silta

Laavulta ja sen ympäristöstä löytyy kaikki tarvittava: polttopuita, toimiva kirves, puucee ja jopa pieni hiekkaranta, jossa voi pulahtaa viileään virtaan. Tavanomaista hienompi vieraskirja paljastaa, että lähes kaikki laavulla kävijät ovat päiväretkeilijöitä – yöpyjiä on viime vuosina ollut vain muutama.

Ilta hämärtyy, tunnelma nousee

Laavulta reitti jatkuu vielä 1,5 kilometrin verran pohjoiseen, Kätökankaan metsästysmajalle Ellolantien varteen. Mikäli reitin haluaa kiertää toisinpäin, pohjoisesta etelään, pääsee autolla hiekkatien varteen Ellolantieltä vasemmalle kääntyvää asfalttitietä pitkin. Reitti on hyvin merkitty.

Lähtöpaikka Ellolantiellä

Melojia ja kalastajia houkuttaa Väliväylä, entinen tukinuittoreitti, joka kulkee Saimaan Kivijärveltä 113 kilometrin matkan Kymijokeen. Reitti on paikoin kapea, mutta sen varrelle jäävät kosket ovat helppokulkuisia, joten aloitteleva melojakin selviää niistä tutisematta ja mukisematta. Kalastaja voi narrata muun muassa taimenta, haukea, ahventa ja siikaa, mutta Huopaisenvirran kohdalla on kalastus kielletty. Alueella on muutamia muitakin rajoitus- ja erityiskalastusalueita.

Karttalinkki. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N=6754297.170, E=530226.290 (Reitin lähtöpiste: Taavetin linnoitus)

Teksti ja kuvat: Mikko Solja

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.