Laturetki Kolin kansallispuistossa

Kevättalven säät suosivat hiihtolomalla, ja silloinhan piti ulkoilla koko taakse jääneen pimeän vuodenajan edestä.

Kävin tyttäreni kanssa Kolilla hiihtämässä. Latureittiä miettiessä reitti Ukko-Kolilta Mäkrälle ja takaisin alkoi kiinnostaa, vaikka osa siitä on merkitty vaikeustasoltaan mustaksi. Uskoin molempien kunnon ja hiihtotaidon kyllä riittävän.

Alkumatka Ukko-Kolin parkkipaikalta Mäkränahoon on melkein pelkkää laskua. Sitten alkaakin reitin haastavin osuus. Puronlanahosta Mäkrän huipulle kertyy nousua 130 metriä. Erittäin jyrkät nousut pitävät huolen siitä, ettei suksea juuri luistateta. Kaikki jyrkemmät osuudet pitää kiivetä haarakäyntiä. Tässä on viimeinen pitkä ja jyrkkä nousu Mäkrän huipulle.

Kaiken hikoilun jälkeen maisemat palkitsevat hiihtäjän.

Lumi ja kuura oli kiteytynyt 1–2 senttiä pitkiksi ”höyheniksi”.

Upean näköisiä, mutta todella vaikea saada kuvaa ilman kunnon makro-objektiivia.

Mäkrälle tulee myös kovaksi tallautuneita lumikenkäuria. Näitä pitkin voisi kävellä tähän aikaan talvesta myös ilman lumikenkiä. Välillä kenkä tosin uppoaa hieman, mutta pääosin kävely onnistuu.

Kaunista! Jos ei täällä kelpaa hiihtää, niin missä sitten?

Maisemia Mäkrältä etelään. Taustalla näkyy Herajärvi.

Jyrkkien nousujen vastapainona ovat pitkät ja jyrkät laskut. Turvallisinta on hillitä vauhtia auraamalla voimakkaasti. Silti vauhtia on aivan riittävästi.

Ikolanahon vuokratupa. Tuvan pihalla on nuotiopaikka, jossa pidimme ruokatauon. Tästä on Ukko-Kolille enää 2,5 kilometriä. Muutama pidempi nousu, muutama lasku ja pitkä pätkä tasaista.

Viimeinen jyrkempi nousu ennen parkkipaikkaa.

Vaikka hiihtomatkaa ei tullut kuin 7 kilometriä, reitin yli 200 metrin nousu teki siitä kohtuullisen haastavan. Suhteutettuna maisemiin, nousimme saman verran kuin on Pielisen pinnasta Mäkrän huipulle.

Koska sää oli suosiollinen, kiipesimme vaatteiden vaihdon jälkeen Ukko-Kolille ja Akka-Kolille katselemaan maisemia.

Kotimatkalla ajoimme edellisen Kolin retken tavoin Pielisen yli 7 kilometriä pitkää jäätietä pitkin.

Jäätien vierellä kulkee myös retkiluistelurata. Hauska kontrasti, kun autot ja luistelijat kulkevat vierekkäin.

Retkiluistelijoille oli tehty kaksi levähdyspaikkaa, joilla oli tuoleja ja riippumatto. Mikäpä tämmöisellä säällä olisi loikoa riippumatossa keskellä järvenselkää?

Juttu julkaistu aiemmin Tervastulia-blogissa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.