Hauskoja postikortteja eläimiltä ja kasveilta Ponun Perinnepostia -luontopolulla Sipoonkorven kansallispuistossa

➡️ 2,5 km (Luontopolku 1,5 km, kävely tietä pitkin takaisin lähtöpaikalle 1 km)
🕒 1 h
⚫⚪⚪ Helppo reitti
📌 Paikka kartalla

Byabäckenin luontopolku eli “Ponun perinnepostia” -reitti oli minulle tuttu muutaman vuoden takaa, mutta jälleen kerran (kuten monella muullakin reitillä tänä vuonna) reittiä oli kunnostettu edellisen käyntini jälkeen. Hyvä näin! Parkkipaikan muistin hyvin, se löytyy Länsitien varrelta Sipoonkorven kansallispuiston pohjoislaidalta.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kartasta voi huomata, että reitti on hieman U-kirjaimen mallinen. Lähtöpaikka on eri paikassa kuin reitin päätepiste – paluu parkkipaikalle sujuu kätevästi Länsitien laitaa pitkin.


Matkaan. Reitti alkaa melko leveää sorapolkua pitkin. Alkajaisiksi ylitetään vuolaana näin syyskuussakin virtaava Byabäckenin puro. Reitti on merkitty todella selvästi punaisin vinoneliöin.


Tämän jälkeen reitti lähtee kohoamaan melko jyrkästi mäkeä ylös. Maisema on yllättävän vehreää näin syyskuussakin – runsaana kasvavien pähkinäpensaiden ja vaahteroiden lehdet ovat täällä vielä täysin vihreitä.


Nousua riittää noin 300 metrin matkalla. Korkeuseroakin kertyi 40 metriä.


Mäen päällä saavutaan ensimmäiselle punaiselle postilaatikolle. Postilaatikoissa on siis laminoituja postikortteja, joissa eläimet (tai kasvit) ovat lähettäneet viestejä toisilleen. Jokaisessa laatikossa on useampi kortti – niiden lukemiseenkin piti varata vähän aikaa. Ensimmäisessä postilaatikossa pajulintupari oli pistänyt kortin pyrstötiaisten suvulle.


Mäen päällä jatketaan matkaa leveällä polulla. Metsä on yhä rehevää, ja osa puustosta on selvästi elänyt jo jokusen vuosikymmenen, mm. sieni- ja kääpäkasvustoista päätellen.


500 metrin kävelyn jälkeen tehdään reipas käännös vasemmalle. Polku kapenee selvästi.

Tämä mesisienikasvusto oli erikoisimpia, mitä olen nähnyt. Vanha koivunrunko oli todella saanut sieniä seurakseen!


Kilometrin jälkeen aletaan kaartaa mäkeä alas kohti Byabäckenin puroa. Postilaatikossa kutsutaan meidät kevätretkelle. Taidanpa tulla!


Metsän siimeksestä saavutaan lopuksi pellon laitaan. Postilaatikossa mm. Mesi Angervo on lähettänyt kortin pellonvaltaajille, koivulle ja pajulle. “Onko teillä siellä hylätyn pellon reunoilla väljempää?”


Perinnemaiseman ylläpidossa auttavat lehmät. Ne makoilivat pellolla juuri ennen tielle saapumista.


Ja viimeinen kilometri takaisin parkkipaikalle sujui melko nopeasti Länsitien laitaa pitkin. Muita kävelijöitä en reitillä tavannut näin arki-iltapäivänä.


Kävelyyn meni aikaa hieman vajaa tunti. Melko reippaasta noususta huolimatta helpohko ja mukava reitti, joka sopii varmasti kaikenikäisille! Ehkä pieni miinus siitä, ettei reitillä ollut ainuttakaan penkkiä tai istuskelupaikkaa, mutta toki reittikin on melko lyhyt. Postikortit olivat hauska idea – arvostan kovasti heitä, jotka olivat tekstit niihin suunnitelleet!

Blogiteksti julkaistu myös Luontopolkumiehen blogissa.

Sijainti: N=6691556.936, E=401235.415
(ETRS-TM35FIN)

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.