Taivaanpankko on ihanasti kesytön retkikohde keskellä Kuopiota

Ryömin ylös jyrkkää, louhikkoista rinnettä. Talven ihmemaassa tykkylumiset kuuset seisovat ympärilläni mykkinä. Koira nyhtää hihnasta. Se on suunniltaan innostuksesta. Kengät lipsuvat jäisessä mäessä, ja koira vetää väliin oikealle, väliin vasemmalle. Sitten se singahtaa kohti ylhäällä olevaa pusikkoa. Se on ehkä haistanut jäniksen. Hihna on jäänyt nilkan ympärille. Toivon, etten syöksy takaisin alas pitkin poikin kivistä mäkeä. Missä ovat ne kiviportaat, jotka Julkulan pappilan nuorena kuollut poika K.J. Granit rakensi tänne 1800-luvulla? Opaskylttikin on kadonnut. Sen pystytti Suomen Matkailijayhdistyksen Kuopion osasto vuonna 1890.

Taivaanpankko kartalla

Hippu-koira on innoissaan villin metsän tuoksuista. Kuva: Esa Niiranen

Taivaanpankko eli herrojen taivas

Paikkaa kutsutaan kansan suussa myös nimellä herrojen taivas, koska se oli jo 1800-luvun alussa kuopiolaisen sivistyneistön eli ylemmän luokan suosima vapaa-ajanviettopaikka, jonne vietiin vieraat ja opastettiin turistit. Sieltä avautui kaunis maisema Kallavedelle yli Laivonsaaren. Paikka on mainittu Kuopion ensimmäisellä matkailukartalla vuodelta 1887. Kartan laati Suomen Matkailuyhdistyksen Kuopion haaraosasto vuonna 1887. Muita siihen merkittyjä näköalapaikkoja Kuopiossa olivat Laivonsaari, Uuhmäki (nykyisin Uuhimäki) Ranta-Toivalassa, Puijo, Neulamäen vuori (181 m), Kotkankallio, Huuhanmäki ja kauempana etelässä Vanu eli Vanunvuori. Halusin kiertää ne kaikki, mutta Taivaanpankko valikoitui ensimmäiseksi, koska en tiennyt siitä mitään. Asun aivan sen vieressä, mutta en ollut edes huomannut sitä.

Törmäsin Taivaanpankkon maisemia esittelevään vuoden 1905 postikorttiin netissä. Kuva oli julkaistu mm. ranskankielisessä matkakirjassa Série de vues II. Voyages D’excursion en Finlande vuonna 1907. Halusin löytää paikan, josta tämä kuva oli otettu. Nopea silmäys kartalle paljasti vanhat näköalapaikat, jotka metsä on vallannut takaisin itselleen.

Taivaanpankko vuoden 1905 postikortissa. Huomioi kelokanto etualalla jyrkänteen laidalla.
Kortti on ollut suosittu ja antikvariaatit myyvät niitä edelleen. Kuvaaja I.K. Inha 1890-luvulla. Kortti löytyy myös Museoviraston Kansatieteen kuvakokoelmasta.
Kuvan kortti: Esa Niirasen kotiarkisto.

Harhailtuani mutkaisen opastamattoman polun päähän, näin yksinäisen kivenlohkareen pienellä länsirinteen tasanteella aivan jyrkänteen reunalla. Sitä ympäröivät männyt. Vanhin kelottunut kanto tuntuu hymyilevän leveästi kiven edustalla. Oliko se sama kuin 116 vuotta sitten julkaistun postikortin kuvassa oleva kelokanto?

Tammikuussa 2020 kävimme ensimmäistä kertaa Taivaanpankkon ”pyhimmällä” paikalla. Silloin lunta oli vähemmän. Pökkelön lähelle oli jätetty viinirypäleitä. Kuva: Esa Niiranen

Tärkeämpää kuin näköala on tämän paikan tunnelma. Tiheä metsä erottaa Taivaanpankkon kaupungin äänistä.

Onko tämä sama vanhan kelopökkelö kuin vuoden 1905 postikortin valokuvassa?
Pökkelö kuvattu alkutalvesta 2020. Kuva: Esa Niiranen
Vanhan kelottuneen pökkelön ympärillä kasvaa melko ohuita mäntyjä, joiden kaarnaa on kuorittu kauan aikaa sitten. Nilakerrokseen on raapustettu jotakin, mutta osa merkinnöistä on kasvanut jo umpeen. Mikä ikinä näiden kuvioiden merkitys onkaan, liittynee se jollakin tavalla tämän paikan erikoiseen luonteeseen. Ensi kerralla täällä käydessäni löysin kiven ja pökkelön välistä viinirypäleitä. Seuraavalla kerralla sinne oli jätetty shampanjapullo. Korjasin kuitenkin pullon pois. Kuva: Esa Niiranen
Kuva: Esa Niiranen

Askel askeleelta käy selvemmäksi, että tämän paikan on täytynyt vedota ihmismieleen kautta aikain. Täällä on jotain vastustamattoman suunnittelematonta, kesytöntä ja vähän vaarallista. Tämä ei ole sinnepäinkään, mitä hyvältä matkailureitiltä vaaditaan. Toivon koko sydämestäni, että tällaisia paikkoja jätettäisiin enemmän keskelle kaupunkia. Luonnolla on kai vielä oikeus olla mitä on.

Vanha Taivaanpankkon näköalapaikka. Taustalla kohoaa Laivonsaari. Kuvassa oikealla erottuu kohouma, joka on suuri kivi. Sen länsipuolelta vanhan kelopökkelön luota löysimme viinirypäleitä ja toisella vierailukerralla sampanjapullon jäänteet. Paikka vaikuttaa edelleen suositulta käyntikohteelta. Kuva: Esa Niiranen.

Taivaanpankko on täynnä toinen toistaan upeampia pieniä tunnelmapaikkoja. Erityisen hieno näköala aukeaa myös Ahkionkadun puolelta, Taivaanpankkon itärinteeltä. Näköala kohti Puijon hyppyrimäkiä on erityisen vaikuttava illalla, kun mäen on valaistu ja voit ihailla niitä pimeyden ympäröimänä. Taivaanpankkon metsäpoluilla ei onneksi ole valaistusta.

Taivaanpankkolle johtava reitti kohoaa Ahkiontieltä mäen päälle, josta alkaa polku metsän siimekseen. Tältä paikalta avautuu näkymä kohti Puijon valaistuja hyppyreitä. Kontrasti on kaunis. Kuva otettu yhdeltä yökävelyltä Taivaanpankkolla. Kuva: Esa Niiranen

Miten sinne pääsee?

Niuvantieltä Taivaanpankkon näköalatasanteelle on matkaa vain parisataa metriä polkuja pitkin. Koko reitti Niuvantieltä Taivaanpankkon ylitse Ahkiotielle on vain yhden kilometrin mittainen paikoitellen haastava reitti. Taivaanpankolle johtava polku alkaa keskeltä arvokasta perinnemaisemaa Niuvan sairaala-aluetta ympäröivän peltoaukeaman reunaa kulkevalta Niuvan tieltä. Kohdassa, jossa suojatie ylittää Niuvantien, lähtee polku suoraan ylös metsäistä mäkeä. Sitä on hieman vaikea huomata, koska reittiä ei ole opastettu. Polku kulkee jyrkkää ylämäkeä ja risteytyy monien eri polkujen kanssa. Taivaanpankkon näköalapaikka on kalliojyrkänteen reunalla. Matkalla sinne on myös lippaluola.

Tämä lippaluola löytyy Niuvantien puoleisen polun jyrkästä noususta. Kuva: Esa Niiranen

Toinen mahdollisuus päästä reitille on Sammakkolammen takaa. Taivaanpankolle johtavien polkujen alkupäät jäävät Sammakkolammentien pohjoispuolelle ja Ahkiotien länsipuolelle. Sinne johtaa useampia polkuja. Etsi harjun päällä kulkeva polku, joka risteytyy Ahkiotieltä, ja kulje sitä ensiksi mäen päälle ja käänny sitten kulkemaan harjun suuntaisesti kulkevaa polkua pohjoiseen päin.

Reitti ei ole virallinen kaupungin ylläpitämä polku ja se on erityisen kivinen, liukas ja hankalakulkuinen. Reitillä ei ole mitään rakenteita, opasteita eikä tulipaikkoja. Lähin tulipaikka Niuvantien varrella on yksityinen, päiväkodin käytössä oleva, eikä sinne ole luvallista mennä.

Taivaanpankkon näköalapaikan koordinaatit: N=6975897.957, E=532191.177 (ETRS-TM35FIN)

Lähteet:

Väinö Karvinen 1937 Suomen matkailijayhdistyksen Kuopion osasto : 50-vuotiskertomus.

Kuopion kulttuurihistoriallisen museon arkisto, Anja Ollikainen, Puijo-näyttelyn materiaalia vuodelta 1977. Matkailuyhdistyksen vuonna 1887 tuottaman Kuopion matkailukartan valokuva.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.