Ekniemen luontopolut Kemiönsaarella vievät maalaismaisemista upeille kalliolakeuksille

Olen saapunut Kemiönsaaren ja Sauvon rajan lähelle, Ekniemeen. Läheltä löytyy leirintäalue ja uimaranta, mutta olen suuntaamassa hiljattain merkityille luontopoluille. Hiekkatien varteen on tehty pysäköintialue muutamalle autolle. Alueen karttaa ei vielä lähöpaikassa ole, mutta reitti on onneksi hyvin merkitty ja täten helppo seurata. Opasviitat pysäköintipaikalta ohjaavat oikeaan suuntaan. Reittiä voi myös seurata retkikartta.fissä.

Palvelut: tulipaikka ja laavu, huussi (näkötorni valmistunee syksyllä 2022)

Lähtöpaikka: Ekniementie 29, Kemiönsaari.

Paikka kartalla. N=6683580.185, E=256394.280 (ETRS-TM35FIN)

Opasviitat pysäköintipaikalla.

Karttakin on jo valmis. Se vain odottaa esillelaittoa. Reittejä on valittavana kaksi: joko keltaisella merkitty kolmen kilometrin Huipun kierto tai valkoisella merkitty 5,5 kilometrin Ekniemen kierto. Alkuun kuljetaan kuitenkin samaa matkaa, joten päätöstä reittivalinnasta ei tarvitse vielä tehdä.

Kartta reiteistä.

Reitit seuraavat aluksi hernepellon vieritse kulkevaa hiekkatietä, joka muuttuu pian pienemmäksi traktoriuraksi. Tämä etappi menee nopeasti ja alkukesän kukkaloisto täyttää tien pientareet.

Keltasauramo kukkii reitin alussa.

Reilun puolen kilometrin jälkeen päästään jo kunnolla luonnon huomaan, kun reitti lähtee kipuamaan kohti kallioalueen lakea. Korkeuseroa löytyy noin 60 metriä, josta osa noustaan portaita pitkin. Tämä reitti ei todellakaan ole huonojalkaisille! Portaiden yläpäähän on tehty penkki, jolla voi hetken hengähtää, ennen kuin kiipeää viimeiset nousumetrit kalliolle. Kun hengästyttävä nousu on tehty, kulku kallion laella tasoittuu. Maisemat alkavat avautua.

Suurimman porrasnousun päässä on penkki levähtämistä varten.

Rinteellä ravinteita ja kosteutta vielä riittää, mutta ylhäällä laakeaa kallioaluetta riittää silmän kantamattomiin. Mäntyjä on onnistunut juurtumaan ainoastaan pieniin notkelmiin, ja ne muodostavat kallioalueella puuryhmiä ja pieniä metsiköitä, jotka tarjoavat paahteisina päivinä hieman varjoa kulkijalle.

Huipulle on koottu kivistä iso kasa. Sen vieressä kohoaa vielä keskeneräinen näkötorni. Reitin teosta on vastannut Degerdalin seudun kyläyhdistys ja talkootyönä on huhkittu satoja tunteja, jotta retkeilijät pääsisivät nauttimaan mykistävän laajasta kallioalueesta. Luontopolkutaulujakin on mahdollisesti tulossa myöhemmin, kunhan kiireisimmät työt saadaan alta pois. Tornin juurella on erikoinen laavu ja sen edessä tulipaikka sekä kauempana huussi. Laavu on suunnattu niin, ettei kalliolakeuksia pyyhkivä tuuli osu sen sisään. Toisaalta maisemat jäävät selän taa. Polttopuitakin näyttää olevan, mutta se ei ole itsestäänselvyys. Kannattaa siis tuoda varoiksi omat polttopuut mukanaan. Metsäpalovaroitus on oman retkeni aikaan voimassa, joten itselläni tulet jäävät tekemättä.

Tässä kohtaa voi valita pidemmän reitin tai lähteä paluumatkalle. Koska olen tullut kävelemään, valitsen pidemmän reitin. Valkoiset kivimerkinnät johdattavat kallioalueen eteläosaan, jossa puurykelmät muodostavat jo metsiköitä. Kalliopainanteissa soistuneilla alueilla puiden lomista pilkottavat valkeina kukkivat tupasvillat ja rämeiden suopursut.

Rämepainanteissa kukkivat suopursut.

Kalliopintoja peittävät auringon harmaiksi kuivattamat kalliotierasammaleet, jotka heräävät vihreään hehkuun vasta seuraavien sateiden tullen. Vaikka aurinko paahtaa taivaan täydeltä, käy huipulla vilvoittava tuulenvire. Ennen kuin noin parin kilometrin kierros palaa takaisin laavulle, aukeavat taas laajat avokallioiden alueet ja varsin hulppeat näköalat ympäristöön.

Laavun vierelle huippua merkkaavan kivikasan viereen on tuotu iso, kulmikas kivenjärkäle, joka toimittaa penkin virkaa. Siinä on hyvä pitää taukoa ja antaa silmän levätä maisemassa. Taivaalla purjehtii pilviä. Onneksi ukkosen uhkaa ei ole, sillä ukkosilmalla näin korkealla ja avoimella paikalla tuntisin oloni turvattomaksi.

Ekniemen kierros ja Huipun kierros yhtyvät, ja matka jatkuu takaisin kohti alas vieviä portaita. Ennen kallioilta laskeutumista jo tutuiksi tulleita portaita pitkin voi vielä tehdä lyhyen piston näköalakalliolle ja luoda viimeiset silmäykset maisemaan. Päällimmäiseksi reitistä jää mieleen sen käsittämättömän laajat kallioalueet, jotka tuntuvat vain jatkuvan ja jatkuvan.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.