Kirkkaan veden lumoissa: Hietajärvi, Enontekiö

Kirkkaalla luonnonvedellä on elvyttävä, virkistävä ja voimaannuttava vaikutus ainakin osaan meistä ihmisistä. Enkä nyt tarkoita vain veden juomista, vaan sen katsomista, kuuntelua ja veden tuntua käsissä ja kasvoilla.

Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristojokien turkoosi kirkkaus oli minusta jo lapsena pysäyttävää. Kirkas vesi kiisi kivipohjan yli alas virratessaan. Se oli minusta hyvin vaikuttavaa, olenhan kotoisin lounaissuomalaisten ruskeiden jokien ääreltä.

Muuttaessani Lappiin vuosi sitten minua vastassa olivat tunturien kirkkaat syysvedet. Pienet purot solisivat siellä täällä ja veivät ajatukseni pois koti-ikävästä, jota podin ensimmäisten päivien ajan. Veden alla olevat puiden keltaiset lehdet tekivät puroista värikkäitä.

hietajarvi-5

Syyskuussa, vuosi muuttoni jälkeen, saavuin muuan Hietajärven rannalle Enontekiössä.

Sen veden kirkkauden äärellä ei voinut kun olla hiljaa ja nauttia.

Auringossa kylpevä hiekkaranta oli lähes valkoinen.

Valo sai pienet aallonharjat piirtymään hiekkapohjaan kultaisina eläväisinä juovina. Loputtomasti, loputtomasti uusia kepeitä aaltoja. Jokainen aalto liplahti hiljalleen saavuttaessaan rantahiekan.

Siniturkoosissa vedessä leijuivat keltaiset koivun- ja haavanlehdet hiljalleen, rytmikkäästi aaltojen tahdissa. Kaikessa rauhassa, ajattomasti. Makeassa, puhtaassa, kirkkaassa maailmassa, kultaisen hiekan yllä.

hietajarvi-6

Kirkkaan veden näkeminen saa minut aina janoiseksi. Aina. Minun tekee mieli mennä veteen ja juoda. Tästä puhuessani olen toistuvasti saanut lenkkikavereiltani pitkiä katseita…

Merivesikin voi olla kirkasta, mutta se on eri juttu. Suolan ja suuruuden vuoksi merivesi on minusta hiukan pelottavaa.

Järvet ovat ihanan rauhallisia ja hiljaisia. Lapissa monista puroista ja ojista voi juoda ja tyydyttää janonsa. Kuksa vain esiin ja juomaan. Sekin on minulle hyvin eksoottista, kotikonnuillani ei olisi ikimaailmassa tullut mieleenkään juoda peltojen keskeltä valuvaa luonnonvettä.

hietajarvi-11

No Hietajärven vettä emme juoneet. Kuljimme vain ystäväni kanssa hiljaa sen rantaviivaa edestakaisin, välillä yhdessä, välillä erillämme.

Järveen johti puinen lyhyt rakennelma, joka oli puoliksi veden alla. Tietenkin astelin siihen, jotta pääsin edes muutaman askeleen lähemmäs vettä ja järven ydintä.

Työnsin kädet veteen ja hiekkapohjaan niin syvälle kuin saatoin. Vesi oli yllättävän lämmintä. Siinä sitten olinkin hetken aikaa, kädet järvessä.

Aurinko paistoi silmiimme järven toiselta puolen ja sokaisi niin, ettemme juuri pystyneet katsomaan järven selkää. Selällä erottui pieni saari, mutta kirkas valo ei antanut meidän ihastella sitä juuri laisinkaan.

Mutta ei se mitään, rantaviivassa riitti nautittavaa.

hietajarvi-14

Kodalla oli pariskunta tulistelemassa. Yksinäinen porokin kävellä naksutteli rannalla. Puuvajan lisäksi kodan lähistöllä oli puucee.

Reitin parkkipaikka sijaitsee Ketomellan sillasta puoli kilometriä etelään. P-paikalta on järvelle matkaa kolme kilometriä avarapohjaisen metsän halki. Reitti on helposti kuljettava mönkijätie. Erityistä huomiota reitin varrella kiinnittävät erikoisen muotoisiksi kasvaneet puut.

Kartta. ETRS-TM35-FIN-tasokoordinaatit N 7574263, E 375703.

Hietajärven retkeilyreitistä voit lukea lisää Jukka Parkkisen ja Tuija Wetterstrandin artikkelista.

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.