Kesäinen lumisade maalasi Sompion erämaan siniseksi: retki Pyhä-Nattasen huipulle

Yhteistyössä Kultakylä

Kartta
Reitti 2 km / suunta
Ei tulipaikkaa
Vaikea reitti
Luonnonpuiston säännöt

Pyhä-Nattanen on kaikessa erikoisuudessaan yksi Lapin vaikuttavimmista paikoista. Huipulla kohoavat kivitoorit ovat hämmästyttävät, mutta vähintään yhtä ihmeellinen on huipulta aukeava näköala Sompion erämaahan: jalokiven lailla erämaan keskellä kimmeltää Sukkulalampi, ja sen takana kohoavat kaaressa muut Nattastunturit, joita yhteensä, Pyhä-Nattanen mukaan luettuna, on peräti kuusi.

Horisontissa kohoaa myös kuuluisan Sokostin tunturialue, ja toisaalla levittäytyvät Sompiojärven laineet sekä Lokan lähes rajattomalta näyttävä selkä, jonka paikalla ennen tekoaltaan paisuttamista avartui mahtava Posoaapa pikkukylineen.

Sain mahdollisuuden päästä Pyhä-Nattaselle oikein opastetusti, kun Tankavaaran Kultakylä kutsui minut mukaan testiretkelle kesäkuun puolivälissä. Kultakylän sivuilta saa nyt ostaa opastettuja retkiä Pyhä-Nattaselle.

Pyhä-Nattasen rinteeltä Nalka-aavalle avartuva maisema.

Lähdimme matkaan tila-autolla Vuotson Majalta. Hiekkatietä köröteltiin kymmenisen kilometriä, kunnes tien vieressä puuviitta viittoi Pyhä-Nattaselle. Saatuamme auton parkkiin ja loikattuamme pihalle, saimme ihailla raikastavaa, kesäkuista lumisadetta samalla, kun suuntasimme pitkosten johdattamana metsään.

Maisema alkoi avartua pian. P-paikalta huipulle on vain kahden kilometrin taivallus, joskaan ihan helppo reitti ei kivikkoisuudestaan johtuen ole.

Eteneminen oli hidasta, koska käännyin tuon tuosta katsomaan, miltä erämaassa liikkuva lumisade näytti. Sompio oli sininen, vain lähimmät koivut kellersivät alkukesän häkellyttävän eläväisissä väreissä.

Reitin varrella pysähdyimme ihmettelemään muun muassa keskellä polkua pulppuavaa lähdettä sekä kiviesiintymää, jonka kerrottiin olevan jäämassojen aikaansaannoksia: reitillä oli kivilajeja, jotka selkeästi olivat peräsin muualta. Jopa Pyhä-Nattasen mahtavilla rinteillä on jää siis aikoinaan myllertänyt. On syytä epäillä, että myös kivitoorit ovat tavalla tai toisella jään aikaansaamia.

Mustikat kukkivat ylhäällä rinteillä. Kivikon koloihin oli kertynyt myös vastasatanutta lunta. Kyllä Lapin luonto on ihmeellinen! Puheeksi tuli myös se kummastuksen aihe, että kuinka ihmeessä pihlaja menestyy korkealla tunturin huipuilla. Myös Pyhä-Nattasen huipulla on pihlajia, vaikka itse ainakin mieltäisin pihlajan hienohelmaiseksi etelän sääolosuhteiden puuksi.

Saavuimme huipulle.

Porukka levähti hetkessä pitkin huippua valokuvaamaan, maisemia ihastelemaan ja horisontissa näkyviä, muita huippuja tunnistelemaan. Tunturituulen ja rakkakivikon yhdistelmä on muuten tehokas tyhjentämään pään turhista ajatuksista. Pian olo on kuin uudestisyntyneellä.

Katselin alla levittäytyvää Sompiojärveä, jonka Samuli Paulaharju on kuvaillut olevan pyöreä kuin suksisauvan sompa.

Sompiojärveen (yllä kuvassa) liittyy yksi sääntö-Suomen erikoisuus. Järven rannalla on nimittäin suurnoita Akmeelin hautapaikka. Haudan äärelle johtaa pitkospuureitti, mutta sinne ei saa mennä: pitkosreitin alkupää on nimittäin Sompion luonnonpuiston alueella, mutta pitkosreitti ei ole luonnonpuiston virallinen reitti. Ja koska luonnonpuiston alueella saa liikkua vain virallisilla reiteillä (joita Sompion luonnonpuistossa ovat ainoastaan Ruijanpolku ja Nattasen polku), ei pitkoksille saa astella. Paikallisilla tosin on lupa marjastaa ja sienestää alueella, mikä mahdollistaa myös Akmeelin haudalla käymisen. Hauta itsessään ei ole luonnonpuiston alueella.

Jos Akmeelin haudalla haluaa käydä, on siihen yksi ratkaisu: Sompiojärven rannalla on Metsähallituksen tulipaikkoja ja mm. venesatama. Siitä voi laskea vesille vaikka kanootin tai kajakin, ja käydä haudalla vesiteitse. Olen itse nähnyt hautakummun, eikä mikään paljasta ulospäin, että paikassa olisi mitään erikoista. Mikään nähtävyys paikka ei siis ole, mutta pakanuuteen taipuvalle se on mukava paikka vierailla. Järvenselältä on myös upea maisema Nattasille.

No mutta se siitä. Nyt olimme Pyhä-Nattasen huipulla ja katselimme 360-näköalaa erämaahan. Lumisade maalasi maisemasta utuisen ja sinisen. Välillä pääsi nopeasti liikkuvien pilvien välistä muutama auringonsäde tunkeutumaan läpi ja valaisemaan kesäkuista, villiä maata.

Tunsin itseni etuoikeutetuksi saadessani kokea Sompion maan juuri tällaisena hetkenä. Olen minä useinkin nähnyt lunta kesäkuussa, mutta lumisadetta en sentään.

Tutkimme kivitooreja. Nattasen huipulla liikkuminen on aikamoista tasapainottelua kivikossa. Tänne lähtiessä kannattaa jalkaan valita tukevat kengät.

Sukkulalammen legendaarinen näköala ei petä koskaan.

Aikamme ihmeteltyämme vetäydyimme tupaan kahville, pullalle ja voileivälle. Tuulen piiskatessa tunturia oli mökissä entistä lämpimämpi ja rauhaisampi tunnelma. Nurkan kamiinassa loimusi tuli, ja puheensorina täytti mökin hetkessä. Kyllä maistuivat eväät hyvältä!

Huom! Kesällä 2021 huipun tuvasta on purettu pois kamiina. Tupa ei enää ole autio- eikä päivätupa vaan nähtävyyskohde. Huipulla ei täten ole enää tulistelumahdollisuutta, ainoastaan retkikeitintä saa käyttää. Lisätiedot Luontoon.fi. Toim. huom.

Lopulta tuli aika palata alas tunturista. Laskeuduimme samaa reittiä kuin olimme tulleetkin, eli emme kiertäneet Pyhä-Nattasen täyttä 7 kilometrin rengasreittiä.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä nauttimaan vuolaan metsäpuron kauneudesta ja kirkkaasta vedestä. Miten nämä Lapin purot voivatkin olla niin kertakaikkisen lumoavia? Maistoipa muutama seurueen jäsen myös puron vettä.

Pyhä-Nattasella, kuten kaikkialla muuallakin, on tärkeää retkeillä ehdottoman roskattomasti: kannathan omat ja tarvittaessa muidenkin roskat aina pois luonnosta. Oli muuten todella ilahduttavaa huomata, että polun varrelta ei pilkistänyt yhtään roskaa, vaikka paikka on suosittu retkikohde. Myös virallisella reitillä pysyttely on täällä korostetun tärkeää, sillä alue on pyhä ja tiukasti suojeltu.

Luonnonpuiston alueella ei tule myöskään poiketa virallisilta reiteiltä. Lue tarkemmat Sompion luonnonpuiston säännöt Luontoon.fi-palvelusta.

Jos olet itsenäisesti liikenteessä ja haluat tulistella ulkosalla Nattastuntureiden tunnelmassa, mene Sompiojärven rannalla oleville Metsähallituksen tulipaikoille. Kodan ja laavun lisäksi rannalla on laituri, lintutorni ja veneluiska. Alla oleva kuva on napattu paikalta heinäkuussa 2018. Taustalla kohoaa itse Pyhä-Nattanen.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.