Ruuhkaton näköala Pallakselle: unohdettu pitkosreitti johdattaa kauniiseen maisemaan

Lähdin syyskuussa tutkimaan Pallastuntureiden lähelle merkittyä vanhaa pitkosreittiä. Reitti alkaa Pallashotellille johtavan tien varresta, joitakin kilometrejä ennen hotellia. Vain aniharvoin olin nähnyt ketään reitin parkkipaikalla, joten tuumin, että kauneimman ruskan aikaankin tältä reitiltä voisi löytää rauhaa ja tilaa. Niinpä kävelin katsomaan, mikä tämä unohdetulta vaikuttanut reitti oikein on reittejään.

Edit 22.10.2019: Tällä pitkosreitillä on valitettavasti näköpiirissään purku. Ehkäpä siellä voi hyvien hankiaisten aikaan kuitenkin hiihtää tai lumikenkäillä, kunhan huolehtii siitä, että pysyttelee aina rajoitusalueen ulkopuolella.

? Reitin lähtöpaikka kartalla

Parkkipaikalle ajaessani oli siinä yllättäen yksi auto parkissa. Arvelin kuitenkin, etten kohtaisi reitillä ketään, sillä samalta parkkipaikalta reitti jatkuu myös toiseen suuntaan – ylös tunturin rinteeseen. Olen Lappi-vuosieni aikana tehnyt sellaisen havainnon, että matkailijat ovat yleensä ylhäällä tunturissa aina kun mahdollista, ja päättelin, että niin on tämäkin. Ja niin se taisi ollakin – ainakaan en nähnyt ketään missään koko retkeni aikana.

Maisema parkkipaikalta

Ilmassa oli kosteutta, ja Pallastuntureiden huiput olivat verhoutuneet pilveen. Pieni auringon energia kuitenkin kutitteli erämaata ja päätin, että retkeni aikana aurinko alkaa paistaa. Niinpä heitin repun selkään ja kiipesin tien vieressä olleen metsäisen kummun yli pitkosten alkupäähän.

Pääosin pitkokset olivat yllättävän hyvät (olin odottanut jotain paljon pahempaa), mutta kyllä siinä silti sai eteensä katsoa. Osa lankuista niiasi komeasti askeleen alla. Mutta se ei minua haitannut, sillä jo muutaman askeleen jälkeen avartui oikealla puolellani mitä hienoin maisema – auringonvalon siivittämänä.

Kyseinen reitti kulkee Piimäjänkän ja Killinpoikainjärvien välissä. Reitin eteläpuolella levittäytyy Hanhivuoman rajoitusalue, jossa kaikenlainen liikkuminen on kiellettyä ympäri vuoden. Tällaisia rajoitusalueita voi kansallispuistoissa olla, joten siksi on hyvä aina ennen retkelle lähtöä tarkistaa, onko omalla kohdealueella rajoitusalueita tai muita huomioon otettavia rajoituksia.

Suosittuja rajoitusalueilla kulkevia reittejä ovat muun muassa Pyhätunturin Isokurun reitti sekä Pallaksella osittain Pyhäjoenpolku. Kun rajoitusalueella on virallinen reitti, siinä saa toki kulkea, mutta reitiltä ei saa rajoitusaikana poiketa.

Vinkki! Mistä tietää, missä rajoitusalueet ovat? Tämän selvittämiseksi on parikin simppeliä keinoa. Voit mennä etukäteen kohdekansallispuistosi sivulle Luontoon.fi-palvelussa ja klikata kohtaa ”Ohjeet ja säännöt” josta löydät juuri kyseisen puiston järjestyssäännön. Rajoitusalueet ja niiden voimassaoloajat on kerrottu järjestyssäännössä, jos niitä on. Tai sitten voit käyttää Metsähallituksen Retkikartta-palvelua ja klikata vasemman reunan Karttatasot-valikosta näkyviin ”Suojelualueet”. Tällöin kansallispuistot mahdollisine rajoitusalueineen tulevat näkyviin kartalle. Rajoitusalueet esitetään aina punaisella. Jälkimmäistä keinoa on helppo käyttää myös maastossa, jos vain netti toimii, mutta varminta on tarkistaa asia jo ennen retkeä.

Metsähallituksen Retkikartta.fi-palvelussa* saa kansallispuiston rajoitusosat näkymään punaisella yllä olevia ohjeita noudattaen. Klikkaamalla punaista aluetta, saa näkyviin tarkempia tietoja. Tarkemmat tiedot rajoitusosien säännöistä löytyvät myös kansallispuiston järjestyssäännöstä, tässä tapauksessa Pallas-Yllästunturin kansallispuiston järjestyssäännöstä (pdf).

Olin ennen retkeä ajatellut käydä Killinpoikainjärvien rannalla, mutta kurkkaus puiston järjestyssääntöön muutti suunnitelmat – järville ei ole asiaa lainkaan. Niinpä jatkoin matkaani pitkoksia pitkin ja ihailin vielä hehkuvaa vaivaiskoivujen ruskaa.

Pitkosten loppupäässä alkoi kuulua veden solinaa, ja edessä oli metsänreuna. Vuolaan, tumman ja syvän puron yli johti vielä yksi vankka lankku – toinen oli mädännyt pois. Mutta yksi lankku oli kaikki mitä tarvitsin, ja matka saattoi jatkua.

Reitti muuttui avarasta suosta kauniiksi metsäpoluksi. Koko ajan paremmin ja paremmin esiin päässyt aurinko toi ruskan värit ihanasti esiin. Jossain lähistöllä kilkatti poron kello, mikä hiukan kuumotti minua – rykimäaika oli meneillään, ja rykimän aikaan porohirvaat voivat olla ihan aidosti vaarallisia puolustaessaan naaraitaan. Poro ei onneksi tullut uhittelemaan tai edes näkyviin koko retken aikana.

Tiesin, että jossain vaiheessa minun olisi käännyttävä takaisin, sillä kyseessä ei ollut rengasreitti. Matkan päässä olisin saapunut Mäntyrovan autiotuvalle, mutta jotenkin mieleni ei tehnyt jatkaa sinne saakka. Päätin kulkea niin kauan kuin huvitti, ja kohta osuin kiehtoville lähteille. Pusikkoisen suon keskellä ammotti kaksi pyöreää ja syvää lähteensilmää.

Laitoin vedenalaiskamerani toisen lähteen pinnan alle ja otin kuvan. Lähteessä oli myös pieniä kaloja, mutta heistä ei osunut kuin yksi puolikas kuvaan (alla vasemmassa alanurkassa).

Tapani mukaan minulla ei ollut mukana kummoisia eväitä – vain vettä ja pähkinöitä, ja pähkinätkin oli oikeastaan varattu kuukkelille. Kuukkeli ei ilmestynyt, joten söin pähkinät itse ja lähdin palailemaan lähteiden luota pitkoksia pitkin takaisin metsään ja samaa reittiä kohti autoa.

Parkkipaikalle päästyäni toinen auto oli kadonnut. Oma oli onneksi vielä tallella.

Koska reitti vaikuttaa hieman unohdetulta ja pitkokset parhaat päivänsä nähneiltä, suosittelisin tätä reittiä ensisijaisesti vain varmajalkaisille ja seikkailuhenkisille kulkijoille, joilla on sopivanlaiset jalkineet. Omalla vastuulla voipi kulkea – joen yli johtanut lankku kesti vielä, mutta varmaan joskus koittaa päivä kun se jonkun alla räsähtää.

*Tämän kirjoituksen kuvat sisältävät Maanmittauslaitoksen maastokarttaa 10/2019 ja Metsähallituksen tekijänoikeudellisia paikkatietoja. Kuvat on julkaistu aineistojen omistajien lisenssiehtojen mukaisesti ja luvalla.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.