Äkäslompolon Kuertunturi: Talvisen tunturin valloitus ilman lumikenkiä

Olimme viettämässä lomaa pohjoisessa Äkäslompolon korvilla ja mieli teki ulos. Matkassa oli sekalainen seurue innokkaita kulkijoita, mutta ilman varusteita. Edellisen päivän nousu Kesänkitunturin pirunkurulle umpihangessa virkisti muistia umpihangessa kulkemisen raskaudesta sen verran, että tälle päivälle piti keksiä jotakin kevyempää, muusta tinkimättä. Sama lumihan se peittäisi maisemat ja männyt paikasta riippumatta, olimme kansallispuistossa tai sen laidalla. Ainoa ero kansallispuistoon näissä olosuhteissa oli, että sen ulkopuolella pääsisi kulkemaan moottorikelkalla.

kuertuntuire-4
Kelkkaa emme kuitenkaan vuokranneet, sillä kaikenlaista moottoreiden pärinää sai kuulla ilman lisämaksua yhtälailla etelässäkin. Kuljimme niiden jälkiä. Sopiva kelkkaura löytyi nopeasti latukartasta tai muusta opastaulusta, ja parhaiten perille pääsee kun pysähtyy kysymään neuvoa ohikulkevalta paikalliselta. Kiersimme Kuertunturin pohjoispuolelle kulkevaa tietä, ja sieltähän se ura alkoi umpihangen reunasta tien päätyttyä.

Kelkkaura kulki hetken jängän pohjan myötäisesti, kunnes pian kaivon jälkeen lähti kaartumaan kohti tunturinlakea. Kelkkaura oli sen verran kevyt kulkea, että siinä pystyi kulkemaan nilkkoja kastelematta tavan talvijalkineellakin. Välillä muutama moottorikelkka pyrähti uraa pitkin ohitse, mutta tässä muun hiljaisuuden keskellä niiden tuloa ei ollut vaikea ennakoida. Kyllä tänne muutama kulkija mahtui sekaan.

kuertuntuire-2

Rinne jyrkkeni, kunnes alkoi taas loiventua ja loiventuessaan näkymä karkasi pitkälle. Porukalla lähteminen oli ollut sen verran sopivan hidasta, että paikalle päästiin paraatiaikaan. Aurinko teki juuri vuoden viimeistä laskuaan noustakseen taas ensi vuonna valaisemaan maisemia. Maisema näkyi toisella puolella punaisena, kun katseen kääntämällä piirtyi maisema tunturin toisella laidalla sinisenä. Ainoastaan haalea kuu möllötti sinisen maiseman keskellä, ja se kuulle suotakoon.

kuertuntuire

Tunturin laella puut ja muut merkit näyttivät siltä, ettei keli ollut aina yhtä suotuisa. Lumi rakensi tornia oksien päälle ja oksat taipuivat linttaan lumen painosta. Tuossa saisi vielä tovin aikaa kannatella ennen ensi kevättä. Kelkkareittiä viittovat merkit taas kasvattivat sen verran paksua kuuraista partaa, että niiden lukemiseenkaan eivät tainneet vielä lämpimät katseet riittää.

kuertuntuire-3

Talvisen tunturin tunnelma on erikoinen: se on rauhallinen, mutta samaan aikaan tuntuu kuin se olisi täynnä jotakin kummallista energiaa. Ehkä se on sitä mikä vapautuu, kun kevät aurinko siivoaa lumet pois kuusten oksilta, tai sitä, kun ylös kannetulla pulkalla saa laskea tunturin reunalta alas ja pääsee takaisin lämpimän takkatulen äärelle.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.