Talvinen Kesänkitunturin pirunkuru

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto sijaitsee sen verran likellä itse Ylläksen hiihtokeskusta, että vaihtelua tai luonnonrauhaa kaipaavien lomailijoiden on siellä helppo pistäytyä välipäivää viettämässä. Ylläsjärven puolelta tultaessa Tuntureista Kesänki tulee Ylläksen jälkeen ensimmäisenä vastaan ja näinpä sopii mainiosti päivävisiitin kohteeksi jopa hieman lyhyempänäkin päivänä.

kesankitunturi

Reitille osoittivat tienvarressa sen kokoiset kyltit, että arvasi polkua lähteä haastamaan ilman lumikenkiäkin. Vaikka viimeisimmät päivät olivat olleet sateiden ja kovien pakkasten kaksinpeliä, niin parkkipaikan vierestä lähti siltikin lähes kovaksi astuttu luminen, jota saattoi tosiaan vaivatta kulkea ilman leveämpääkin jalkinetta. Polku vei Kesänkijärven rantaa pitkin järven toiseen päätyyn, missä useammat kodat ja laavut houkuttelivat makkaranpaistoon. Makkarat saivat kuitenkin vielä aikansa repussa viilentyä, kun kodan juurelta ohjasi kyltti kohtisuoraan kohti tunturinlakea.

kesankitunturi-2

Kyltissä luki Pirunkuru. Lieneekö nimi pelotellut vai arveluttiko rinteen jyrkkyys, mutta tässä kohdalla kävivät ennalta kävellyt askeleet entistä harvemmiksi ja kenkä alkoi upota nilkkaa myöten. Rinne kävi sitä jyrkemmäksi mitä ylemmäksi nousi ja samalla kun se jyrkkeni, alkoivat kurun reunat kohota entistä selvemmin. Pienien pysähdyksien kanssa noustessa saattoi metsässä havaita myös rankaa pitkin nousevan puukiipijän sekä muutamat lapintiaisen piippaukset.

Ranka kävi kapeammaksi ja kun se lopulta loppui, loppuivat myös samalla viimeisetkin valmiit askeleet polulta. Ensimmäisen kulkijan jalka upposi reittä myöten ja pysähtyessä huomasi, etteivät puut olleet enää pidättelemässä tuulta ja kylmä pääsi äkkiä hiipimään selkärankaa pitkin. Kuru oli tässä kohdalla myös sen verran jyrkkä ettei maisemia näkynyt reunojen yli. Tässä kohdalla saattaisi joku arvata jo ilman kylttiäkin, että pirunkuru oli kyseessä. kesankitunturi-3

Hiljalleen alkoi kuru taittua: askel askeleelta kävi rinne loivemmaksi ja tuuli puhalsi entistä kovemmin. Askelia ei täällä seuduilla näkynyt ja ne mitkä lumeen painautuivat peittyivät liki yhtä nopeasti. Toisella askeleella kinostunut lumi kantoi ja nosti lumen pinnalle, kun seuraava saattoi jälleen upottaa pohjakiviä myöten. Vastakkaiselle rinteelle merkattu Tahkokurun laavu häämötti vain viidensadan metrin päässä, mutta ilman lumikenkiä tai suksia matka tuntui tässä vaiheessa melko pitkältä. Päällä istahdimme hetken ja katselimme valkoista maisemaa. Sumu vallitsi maiseman tänään ja valkoinen alkoi pikkuhiljaa täyttyä iltapäivän harmaalla.kesankitunturi-4

Vaellusreissulla on sillä tavalla erikoinen luonne, että vaikka olisi itsensä kulkenut jo aikaisemmin matkalla väsyksiin, oli kotiinpäin kulkiessa vauhti vain sitä kovempaa. Alaspäin oli kevyt kulkea kun paksu lumi jarrutti loikkia. Kodan kohdalla oli aika nauttia eväsleivistä ja puistella suurimmat lumet kengistä. Viimeisen kilometrin kuljimme pimeässä kohti autoa, mutta tunturin juurella kulkevalta polulta ei saattanut enää eksyä.

Kartta

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.