Aihkipetsi – 24 kilometriä pitkä rengasreitti Sallassa

➡️ Rengasreitti 24 km
🔥 2 päivätupaa, 4 laavua
📌 Lähtö- ja päätepiste kartalla
Lisätietoa: Salla.fi

Syyskuun Nuku yö ulkona -tapahtuma lähestyi, ja meillä alkoivat vaellusjalat taas vipattaa. Päätimme suunnata Sallaan, sillä siellä näytti olevan paljon reittejä, eikä sinne ole älytöntä ajomatkaakaan Rovaniemeltä. Meidän oli alun perin tarkoitus oleilla siellä useampikin yö, mutta sitten Mikelle tulikin maanantaiksi menoja, joten reissu kutistui yhden yön mittaiseksi. Aihkipetsin kierros vaikutti tähän sopivalta: 24  kilometriä pitkä rengasreitti, jossa pääsee huiputtamaan tunturin, ja yöpaikka on sopivasti noin puolivälissä reittiä.

Auto jätettiin poropuiston pihalle. Päätimme kiertää reitin vastapäivään, jotta pahimmat kiipeilyt tulisi hoidettua ekana päivänä. Kiipeäminen alkoikin melkein heti, kun ensiksi vastaan tuli Pirttivaara. Kyllähän tuossa syke ”hiukan” pääsi nousemaan, mutta huipulle selvittiin.

Mike ja Venäjä

Pirttivaaralta laskeuduttua alkoikin heti uusi nousu Ruuhitunturille. Yllätykseksemme itse tunturille oli paljon keveämpi kävellä, kuin edelliselle vaaralle, sillä polku kiersi rinnettä loivasti ylöspäin.

Vähän ennen huippua vastaan tuli päivätupa. Paikalla on myös kahvio, joka on auki tosin vain talvella. Täällä oli myös riippumatto, tuommoista ei olekaan ennen tullut vastaan! Päätettiin syödä kevyt lounas, nuudelia ja vihanneksia ennen matkan jatkamista.

Nuudelien voimalla oli hyvä jatkaa ylöspäin, huipulle oli enää puoli kilometriä. Polkua oli helppo kävellä, mitään rakkakivikkoa ei tullut vastaan ollenkaan. Ei mennyt kauaakaan, kun näkötorni ilmestyi esiin ja olimme huipulla. Ja hienot näkymäthän siellä oli, oikein Venäjän puolellekin!

Tunturilta alaspäin tullessa vältimme kuoleman täpärästi. Keskellä polkua törötti poroja, ja niillähän alkaa olla rykimäaika päällä, joten niitä ei kannata lähestyä. Kaikista suurin poro päästelikin uhkaavan kuuloisia röhähdyksiä. Minä aloin kuitenkin ärisemään takaisin, ja porot päättivätkin siirtyä sivummalle.

Saavuimme Aihkipetsille hiukan ennen auringonlaskua. Yksi nuori mies oli saapunut sinne hiukan ennen meitä, hän olikin ohittanut meidät matkan varrella juoksemalla. Pimeyden laskeuduttua paikalle saapui toinenkin pariskunta, he olivat kiertäneet reitin eri suuntaan. Me halusimme nukkua teltassa, koska päivän juttuhan oli nukkua ulkona.

Yö oli kirkas, ja revontuliakin näkyi vähän. Olin ottanu kameran jalustan mukaan, ja pitihän se sitten ottaa esiin ja alkaa kuvaamaan. Yritin vangita reposia lammen rannalla. Toinen pariskunta tuli viereiselle tulipaikalle istumaan, toivottavasti he eivät kuunnelleet minun ja Miken keskustelua:

Minä: ”Nyt otan kuvan, älä osoittele tuonne päin otsalampulla. ÄLÄ ÄLÄ mitä minä just sanoin!”

Mike: ”Öö, tuo valo tulee sinun omasta lampustasi.”

Mitään huippushowta ei reposista kehkeytynyt tällä kertaa, mutta sainpahan kokeiltua kuvata niiden heijastumista lammesta.

Aamulla muut olivat jo lähteneet, kun kömmimme teltasta ulos. Laitoimme aamupalaa tuvassa. Yhdessä vaiheessa Mike huomasi, että kantapääni on ihan mustana. En ollut kuitenkaan särkenyt sitä mihinkään, vaan olin vain astunut jossain vaiheessa mustikan päälle. Aamupalan jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa.

Aihkipetsi–Paltsarikumpu-välillä pitkospuut olivat kuin itse Jeesuksen tekemät – niin vanhat, että olivat suurimmaksi osaksi uponeet suohon. Yhdessä välissä vastaan tuli niin märkä kohta, että päätin vaihtaa Crocsit jalkaan. Kylmä suovesi virtasi kenkään ja saikin minut ensin huudahtamaan: ”Hyääh!” Ensishokin jälkeen kylmä vesi kuitenkin alkoi tuntua mukavan viilentävältä.

Etsi kuvasta pitkospuut

Protip: Tatuoi itseesi kompassi, niin et voi ikinä eksyä!

Paltsarikummulla on hyvin simppeli taukopaikka: laavu, sen edessä tulipaikka ja vieressä liiteri. Ei vessaa, ei edes penkkejä nuotiopaikan ympärillä. Kylläpä tuossa kelpasi silti laitella ruokaa.

Tämä toinen puoli reitistä oli paljon tylsempi: vain metsää ja suota. Polkukin oli todella kapea, tämä puoli reitistä ei selkeästi ole niin paljon kuljettu. Yhtään ihmistä ei tullut vastaan koko päivänä.

Reitin loppupuolella oli onneksi uudistettujakin pitkoksia. Aloimme olla jo väsyneitä, ja tämä oli meille suuri helpotus. Viimeinen vastaantuleva laavu oli Kolmiloukkonen-nimisen lammen rannassa, oikein kiva laavu kivalla paikalla. Me kuitenkin painelimme ohi, ettei kotiinpaluu menisi hirmu myöhään.

Aihkipetsin kierros on hyvä reitti yhden yön reissulle. Tarvittaessa reitin voi mennä kevyelläkin varustuksella, sillä tuvasta löytyy mm. kaasuhella ja kattiloita. Normaalisti paikka on ilmeisesti melko hiljainen, mutta tänä viikonloppuna oli liikkeellä muitakin, jotka halusivat nukkua yönsä luonnon helmassa.

Sijainti: N=7403364.415, E=580405.593

Juttu julkaistu alun perin Lähtisitkö?-blogissa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.