Ancylusjärven rantakivikkoa ja suojeltuja kallioketoja – tällainen on Kakolanmäen luontopolku Kehä kolmosen tuntumassa

➡️ 1–2 km
? 1 h
⚫⚪⚪ Helppo reitti
? Paikka kartalla

Lueskelin Pääkaupunkiseudun Retkeilyopasta ja mietin, löytäisinkö lähistöltä jonkin lyhyehkön kävelyreitin. Löysin Kakolanmäen, josta en ollut kuullutkaan. Se sijaitsee Vantaan Petikossa, Vihdintien ja Kehä kolmosen risteyksessä. Tutkin netin karttoja, enkä oikein löytänyt lähintä parkkipaikkaa, mutta joku bloggari oli sentään kertonut jättäneensä auton Pekkaniskan parkkipaikalle. Se tosiaan löytyi Tiilipojanlenkki-nimiseltä kadulta, vain muutaman sadan metrin päästä. Parkkikiekolla saa auton jättää siihen kahdeksi tunniksi – ja se toki riittää, alue on sen verran pieni.

Vihdintie pitää ylittää suojatietä pitkin, sitten kuljetaan satakunta metriä Vihdintien laitaa kevyen liikenteen väylää pitkin. Kurvi vasemmalle, ja ollaan perillä. Polkupyörällekin olisi pyöräteline – tänne saattaisi ollakin kätevämpi tulla pyörällä kuin autolla. Myös bussipysäkki on aika lailla polun aloituspisteen kohdalla.

Lähtöpaikalla sijaitsee hyvä infotaulu, joka kertoo alueesta.

Luontopolku (kartassa tosin lukee ”suunniteltu luontopolku”) alkaa tästä, Kakolanmäen koilliskulmalta.

Kävelen pellon reunaa leveähköllä ulkoiluväylällä. Vihdintie näkyy pellon takana.


Uskoisin, että reitti on aiemmin merkitty keltaisin maalimerkein. Nyt puihin on lisätty valkoista ja vihreää nauhaa. Ulkoiluväylää seurataan noin 300 metriä.

Tämän jälkeen käännytään vasemmalle. Polku on kapeahko, mutta melko hyvin merkitty. Muutama kaatunut puu on hieman muokannut polun sijaintia. Silti reittiä oli helppo seurata.


Polku nousee mäkeä ylös melko tiheässä metsässä.

Kakolanmäen huipulle päästään noin puolen kilometrin jälkeen. Täällä voi ihailla Ancylusjärven aikaista muinaisrantaa sammalpäällysteisine kivineen.

Mäen päällä on ilmeisesti suojeltu viisi kallio- ja katajaketoa. Tämän luin infotaulusta. Merkit ovat melko kuluneet. Jos tänne on todella tulossa kunnollinen luontopolku, niin varmasti jatkossa kylteissä on tietoa suojelluista kohteistakin.


Reitti mutkittelee kallioiden ja ketojen laidoilla hetken aikaa.

Lopulta saavutaan portaille, jotka tuovat takaisin ulkoiluväylälle ja lähtöpisteeseen. Portaat ovat reitin ainoa rakennettu elementti, penkkejä tai pöytiä täällä ei ole. Saati pitkospuita.

Kierrokseen meni aikaa vain 45 minuuttia, ja siinä ajassa kävelin jo takaisin autolle Tiilipojanlenkille. Muita ulkoilijoita en nähnyt – ainoa seuralainen oli maanmittaajaherra, joka teki työtään pellon laidassa. Mietin, onko pellolle mahdollisesti tulossa jotain asuinaluetta tai muuta rakennusta.

Liikenteen ääni kuului todella selvästi koko kävelyn ajan, sikäli täällä ei pääse kaupunkielämää pakoon. Hauska yllätys silti – toivottavasti reitille on todellakin tulossa kyltitetty luontopolkukin!

Blogiteksti julkaistu myös Luontopolkumiehen blogissa.

Sijainti: N=6684394.561, E=378412.936
(ETRS-TM35FIN)

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.